Mietteitä Iskelmämessusta

Haastattelemani emerituspiispa Eero Huovinen ja piispa Matti Repo pitivät Iskelmämessua hyväksyttävänä erityisenä kutsuna kirkon pariin, mutta uskon omistamiseen ja pysyvään seurakuntayhteyteen he molemmat kaipasivat syvempää suhdetta.

Iskelmät eivät aina ole niin maallisia sisällöltään kuin luullaan. Esimerkkinä kertosäe Kari Tapion laulusta Myrskyn jälkeen:

"Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tään, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään"

Kari Tapio on kuvakielellä ilmaissut hyvin raamatullisia ajatuksia. Pouta ja aurinko ovat ehkä Tapion kuvaus Jumalan lupauksesta: "Annan teille tulevaisuuden ja toivon." "... ei voi yksikään päättää päivistään, ne määrätään." Päivämme ovat luetut jo ennen syntymäämme. "Tiedän tään, vielä kerran nään sateenkaaren pään, ja sinne jään." En tiedä, oliko Kari Tapion "sateenkaaren pää" raittius runsaan alkoholin käytön sijaan vai synonyymi taivaankodille, mutta vahvaa uskoa nuo sanat kuvastavat: "Tiedän tään ... sinne jään." Oliko hän ymmärtänyt Jumalan armon alkoholistillekin?

Mahtoiko Kari Tapio seuraavilla sanoilla ilmaista omavoimaisuuden turhuuden ja myös kaipuunsa kokea kestävää aitoa ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä sekä saada valoa sydämeen, jota parhaiten vain Jumala voi antaa?

"Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan
Aidon ystävyyden silta kaarineen
Päivänvalon lailla kantaa sydämeen."

Risto Moisio

Tuomamessu-aktiivi