Hengen leipää
Hengen leipää on Silta-lehden sarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.
7.8.2019 0.02
Mitä pyhiinvaellus voi mahdollistaa
Toukokuussa osallistuin Espanjassa Compostellan pyhiinvaellusmatkalle, ilman ennakko-odotuksia siitä, mihin olin lähdössä. Matkalla oli vapaus tehdä valintoja, ottiko matkan luonto-, liikunta- tai kulttuurielämyksenä, yhteisöllisenä kohtaamisena, sisäisenä matkana vai hengellisenä kokemuksena. Kaikki oli mahdollista.
Matkamme kulki upeissa maisemissa ja kevään parhaimmassa kukoistuksessa. Viisi vaelluspäivää tarjosi viisi erilaista ympäristöä, joissa saattoi ihmetellä Luojan luomaa luontoa – samalla keräten askeleita, aktiivisuusprosentteja, rakkoja ja pyhiinvaellusleimoja.
Historia ja kulttuuri olivat läsnä pienistä kappeleista suuriin katedraaleihin hienoine taideteoksineen. Jokainen pääsi halutessaan myös luomaan kokonaisuutta kivien tai risuista koottujen ristien avulla.
Yhteisöllisyyden vahva läsnäolo yllätti. Ventovieraita vaeltajia yhdisti sama kokemus, vaikka vain pieni kohtaaminen matkan varrella. Yhteisöllisyys sisälsi myös vuosisataisen pyhiinvaeltajien virran, joka huokui Santiago de Compostellan messussa. Iso kirkko oli ääriään myöten täynnä vaeltajia ja heidän huokauksiaan.
Minulle kolahti etenkin pienen kyläkirkon pyhiinvaeltajien iltasiunaus, jossa kieltä ymmärtämättäkin sai yhtyä tuttuun rukoukseen. Oma sisäinen matka jatkui alusta loppuun, välillä yksin hiljaisuudessa vaeltaen, välillä toisten kanssa jutellen ja keskustelun herättämiä ajatuksia pohtien.
Hengellinen kokemukseni syntyi kaikesta tästä. Paras oivallus tuli erään australialaisen kanssa jutellessa, kun havahduin vaeltajien puhetapaan ja asioiden merkitykseen.
Kysymys ”mistä sinä tulet” ei odottanutkaan vastaukseksi sitä, että tulen Suomesta. Matkakumppani oli kiinnostunut siitä, mistä vaellukseni oli alkanut. Mikä on se yhteinen yhdistävä kokemus, kun eroa kuitenkin tulee kelistä, varustemäärästä ja monista muista tekijöistä?
Vaikka joku voi ajatella, että ”olet vasta tässä, ja matkaa on vielä paljon”, ymmärrys siitä, minkälainen matka on jo takana, mahdollistaa jakamisen ja yhteyden.
Tietoisuus siitä, että joku meitä suurempi tietää tarkkaan minun matkani – niin vaelluksella kuin elämässä yleensä – toi lohdutuksen ja luottamuksen. Kiitos tähänastisesta, matka saa jatkua turvallisesti. Buen Camino!
Jaana Piikkilä
Kirjoittaja katselee elämää intohimoisen organisaatio- ja työyhteisökehittäjän 50+ -näkökulmasta.
Historia ja kulttuuri olivat läsnä pienistä kappeleista suuriin katedraaleihin hienoine taideteoksineen. Jokainen pääsi halutessaan myös luomaan kokonaisuutta kivien tai risuista koottujen ristien avulla.
Yhteisöllisyyden vahva läsnäolo yllätti. Ventovieraita vaeltajia yhdisti sama kokemus, vaikka vain pieni kohtaaminen matkan varrella. Yhteisöllisyys sisälsi myös vuosisataisen pyhiinvaeltajien virran, joka huokui Santiago de Compostellan messussa. Iso kirkko oli ääriään myöten täynnä vaeltajia ja heidän huokauksiaan.
Minulle kolahti etenkin pienen kyläkirkon pyhiinvaeltajien iltasiunaus, jossa kieltä ymmärtämättäkin sai yhtyä tuttuun rukoukseen. Oma sisäinen matka jatkui alusta loppuun, välillä yksin hiljaisuudessa vaeltaen, välillä toisten kanssa jutellen ja keskustelun herättämiä ajatuksia pohtien.
Hengellinen kokemukseni syntyi kaikesta tästä. Paras oivallus tuli erään australialaisen kanssa jutellessa, kun havahduin vaeltajien puhetapaan ja asioiden merkitykseen.
Kysymys ”mistä sinä tulet” ei odottanutkaan vastaukseksi sitä, että tulen Suomesta. Matkakumppani oli kiinnostunut siitä, mistä vaellukseni oli alkanut. Mikä on se yhteinen yhdistävä kokemus, kun eroa kuitenkin tulee kelistä, varustemäärästä ja monista muista tekijöistä?
Vaikka joku voi ajatella, että ”olet vasta tässä, ja matkaa on vielä paljon”, ymmärrys siitä, minkälainen matka on jo takana, mahdollistaa jakamisen ja yhteyden.
Tietoisuus siitä, että joku meitä suurempi tietää tarkkaan minun matkani – niin vaelluksella kuin elämässä yleensä – toi lohdutuksen ja luottamuksen. Kiitos tähänastisesta, matka saa jatkua turvallisesti. Buen Camino!
Jaana Piikkilä
Kirjoittaja katselee elämää intohimoisen organisaatio- ja työyhteisökehittäjän 50+ -näkökulmasta.