Muista minua

Rukoilen läheisteni puolesta, tuttujen ja tuntemattomien, siunaan päivän työt ja erityisesti muistan henkilöitä, joiden puolesta minua on pyydetty rukoilemaan. Sängystä noustuani tavakseni on tullut tehdä ristinmerkki Jeesus-ikonin edessä. 

Minun silmissäni Jeesuksen sormet näyttävät ok-merkkiä, aivan kuin vakuuttaen, että kaikki sujuu hyvin. Hän pitää siitä huolen. Miten rauhoittavaa!

Aamurutiineihini kuuluu myös Raamatun lukeminen parin luvun verran. Joskus mieli loikkii muihin sfääreihin, joskus jään miettimään pieniä yksityiskohtia. Oli kuinka hyvänsä, hetkessä on suuri siunaus.

Rukoukseni on, että saisin arjessani olla Taivaan Iskän hommissa. Vaikka esirukoilijana. Rukous kantaa meitä kaikkia, olipa suhteemme Jumalaan millainen hyvänsä. Kun Jeesuksen vieressä ristillä riippunut ryöväri eli viimeisiä hetkiään, hän ymmärsi kanssaan olevan henkilön, joka voi häntäkin kantaa. "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi", hän pyysi, ja sai voimaa kestää kuoleman tuskan.

Monille Jumala on kaukainen, kirkollisen kylmä käsite – kunnes elämän kangaspuihin ilmestyy tummia lankoja. Yhtäkkiä omat voimat eivät riitä, ja tuntee olevansa niin etäällä Jumalasta, että ei itse tohdi rukoilla ja usko rukouksiaan kuultavan. Niinpä sitä varovaisesti pyytää hyvissä taivasväleissä olevaa tuttavaansa välittämään puolestaan rukoukset Jumalan luo. Kuinka lohdullista onkaan huolien keskellä silloin kuulla sanat "muistan sinua rukouksin".

Aamun rauhallinen hetki on ohi ja huiskuhännät kehräävät tyytyväisenä. Yksi niistä on jo ehtinyt dipata häntänsä kaurapuuroonikin. Nuo onnen kissat saavat jatkaa rentoilua, kun mamma joutuu lähtemään koulumaailman hulinaan. Siellä yritän edes hetkittäin muistaa Hänet, joka muistaa minua – ihan jokainen päivä.

Kirjoittajan blogi

Kirjoittaja on kielten opettaja peruskoulussa, fitnessurheilija ja Tuomasmessun aktiivi