Myönteiset tunteet kantavat koulutielläkin

Se, millaisin mielin tullaan, johtuu monista asioista. Tunteilla ja asenteilla on merkityksensä ja vaikutuksensa, niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta.

Monien aivotutkijoiden mukaan ihmisen kehitystä eivät vieneet eteenpäin väkivaltainen eloonjäämiskamppailu ja vahvojen henkiinjääminen, vaan kyky luoda yhteisöllisyyttä ja myönteisiä tunteita.

Myönteisistä tunteista on professori G. E. Vaillant listannut seuraavat: rakkaus, toivo, ilo, anteeksianto, myötätunto, usko, kunnioitus ja kiitollisuus. Toki kielteisetkin tunteet, kuten pelko ja viha, ovat väistämättömiä. Ne heräävät, kun olemassaolo on uhattuna, ja täytyy puolustautua.

Myönteiset tunteet taas edellyttävät yhteyttä ja voivat vapauttaa minän itsensä kahleista auttaen avartumaan ja kasvamaan.

On toki paljon sellaista, mikä rikkoo, lannistaa ja estää uskomasta hyvään. Niihin uppoutuminen ei kuitenkaan vie eteenpäin. Myönteiset tunteet ovat elämää kannattelevia voimia, ja niistä Paavalikin mainitsee Uudessa testamentissa: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” (Gal. 5:22)

Koulu on oppimisen ja kasvun aikaa, mutta samalla valmistautumista tulevaan. Kasvu lapsuudesta aikuisuuteen on prosessi; se on omien vahvuuksien ja taipumusten tunnistamista ja kehittämistä.

Se on myös valmiutta kantaa vastuuta itsestä ja yhä enemmän muista ihmisistä, eläimistä, luomakunnasta. Elämänpiirin laajetessa vastuu kasvaa. Tähän oppija tarvitsee tukea koulussa ja kotona.

Seurakuntakin tarjoaa tukeaan. Ekaluokkalaisia kutsutaan siunattaviksi, ja isommat ovat tervetulleita lasten, nuorten ja opiskelijoiden tilaisuuksiin. Seurakunnassa voi käsitellä niin pettymyksen, epäonnistumisen kuin kiitollisuudenkin aiheita armollisen, rakastavan Jumalan katseen alla. Siunattua koulumatkaa!

Tiina Eskelinen
Uskonnon, elämänkatsomustiedon ja ranskan eläkeopettaja