Oma kuormalava

Hän on luvannut meille kantoapua keventämällä kuormaamme voimiemme mukaan. Hän vapauttaa meidät anteeksiantamuksellaan syntitaakasta. Hän ohjaa tiekartallaan katsettamme ja jalkojamme pitkälle tulevaan – aina ikuiseen elämään asti. Usko Häneen riittää.

Teen harrastuksena pilkkeitä lapsuudenkodissani käyttäen kuormalavoja pinojen alla. Siksi kuormalavavertauskuva pulpahti mieleeni.

Pientilalta kotoisin olevana minua huolettaa myös se, että kaupungistuneet suomalaiset eivät enää tunne vanhempaa maataloussanastoa. Sitä Jeesus käyttää usein vertauksissaan. Vertaukset saattavat jäädä ymmärtämättä tai ne ymmärretään jopa väärin.

Malliesimerkki on sana ies. Kielitoimiston sanakirjan mukaan se tarkoittaa konkreettisesti alun perin härkien olalle laitettavaa vetolaitetta. Sellainen on hevosen länget. Ilman niitä raveja ei olisi.

Ies on myös ihmisen olkapäille asetettava kantolaite, joka helpottaa kantamista. Paino on koko kropalla, ei vain käsien varassa. Siksi kantolaitteesta käytettiin Suomessa nimitystä ämmänlänget, koska usein naisten tehtävä oli veden kantaminen kaivosta eläimille ja ihmisille.

Ikeen käytännöllinen merkitys lienee painunut unholaan, mutta eivät sen vertauskuvalliset merkitykset: sorto, orjuus; rasitus, kuorma, taakka. Ilman konkreettisen merkityksen tuntemista Jeesuksen sanat ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” käsitetään väärin.

Nykyään kuormalava–trukki -yhdistelmä on teknisesti kehittynyt ies. Historian tuntemus ei ole koskaan pahitteeksi, koska se tekee aiemman elämän ja nykypäivän ymmärrettävämmäksi.

Kuormalavalleni on kertynyt painoa: isän halvaantuminen sairaalakuntoon kymmeneksi vuodeksi ennen kuolemaa, äidin kuolema sairaalassa silmieni alla, avioero, työelämän haasteet, omat sairaudet, kokemus elämän turhuudesta. Kuormalava on ollut tarpeen.