Pandemiaa synkempi myrskypilvi

Monsuunikausi on parasta aikaa Nepalissa: Kathmandun saasteinen ilma puhdistuu, ja luonnon vehreys puhkeaa kukoistukseensa. Elämää varjostaa kuitenkin yhä isompi myrskypilvi – ilmastonmuutos.

Tänä vuonna ilmastonmuutoksen vaikutukset on koettu paahtavina lämpöaaltoina ympäri maailmaa, pohjoista myöten. Ilmastonmuutoksen takia köyhä Nepal on maailman neljänneksi haavoittuvin maa. Täällä monsuunisateet tulevat yhä arvaamattomimpina, kun taas kuivina kausina koetaan kuivuutta sekä metsäpaloja.

Muistan elävästi, kun keväällä hengitin maailman huonointa ilmaa Kathmandussa metsäpalojen riehuessa ympäri maata. Savun ja sumun takia näkyvyys oli nollassa, eikä Himalajan huipuista horisontissa ollut tietoakaan.

Nyt tilanne on toinen. Monsuunin ensimmäisenä kuukautena Nepalissa kuoli yli 60 ihmistä. Myös tuhot ovat massiivisia, sillä sateen takia menetetään kouluja, koteja, siltoja ja patoja.

Mieleni palaa aikaan ennen koronaa, työmatkalle nepalilaiseen syrjäkylään, jossa tapasin erään maata viljelevän isoisän. Hänen auringon uurtamasta ihostaan näki, että mies on tehnyt töitä pelloilla koko ikänsä.

Nanda Kumar Kumal myönsi ilmastonmuutoksen huolestuttavan: ”Olen siitä todella peloissani: huolehdin tulevasta sukupolvesta.”

Useat jututtamani maanviljelijät ympäri Nepalia jakavat saman huolen. Sateet ovat vaihtelevia – joko sataa liikaa, ja pellot tulvivat, tai koetaan pitkiä kuivia kausia, ja viljely on vaikeaa. Pohjoisille alueille on tullut lisää hyönteisiä, jotka vaikuttavat epäsuotuisasti satoon.

Kauhistelen voimakkaita monsuunisateita Kathmandussa, ja samalla mietin, miten ne vaikuttavat kaukana kukkuloilla eläviin ihmisiin. Huoli painaa rintaani.