Pieni kala

Jopa pienet lapsenlapseni ovat kysyneet, mitä mummon auton perässä oleva merkki tarkoittaa. Kerron, että se merkitsee samaa kuin kaulassani oleva pieni risti: mummo turvaa kaikessa Taivaan Isään.

Ajan melko paljon vilkkaasti liikennöidyllä moottoritiellä. Tuntuu turvalliselta lähteä matkaan, kun saan ennen ajoa ristiä käteni ja pyytää, että Jeesus tulee turvakseni. Perille päästyäni kiitän Häntä varjelusta. Lisäksi kala velvoittaa minua hillitsemään itseni silloin, kun huomaan kanssamatkaajien häiritsevän ajoani tahallaan.

Suren joskus sitä, miksi me kristityt pidämme niin matalaa profiilia uskostamme. Ujostelemme ja arastelemme, vaikka sen tulisi olla elämämme suurin turva ja ilo.
Esimerkiksi monien urheiluseurojen kannattajat tuovat reippaasti esille kannatuksensa kohteen. On monenlaisia tarroja, lippuja ja viirejä. Sankarit ovat melkein jumalia, joita palvotaan.

Iloitsen siitä, että löysin aikoinani edesmenneen puolisoni kanssa tieni Tampereen Raamattukouluun Kalevan kirkolle, jossa joka maanantai opetetaan Raamattua.
Koululla on pitkät perinteet. Arvostettu Raamatun opettaja Kerttu Vainikainen aloitti opetuksen vuonna 1953.

Tänä syksynä aiheina ovat Vanhan testamentin Mooseksen kirja ja Kuningasten kirja, Uuden testamentin Korinttilaiskirjeet sekä Markuksen evankeliumi. Monet Raamatun aiheet ovat edelleen ajankohtaisia ja koskettavat myös tämän ajan ihmisten elämää ja ongelmia.

Raamatussa on itselleni monia rakkaita kohtia. Tärkeä on muun muassa eräs Psalmi: ”Minä opetan sinua, sanoo Herra, minä osoitan sinulle oikean tien, minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” (Ps 32:8)
Tätä jaetta joudun itselleni usein lukemaan, kun päivittäin tarvitsen apua, neuvoa, ohjausta.
 
Kirjoittaja on viiden lapsen isoäiti, raamattukoululainen, ikuinen opiskelija.

Kalevan Raamattukoulu kokoontuu maanantaisin kello 18.30 Kalevan kirkolla.