Pieni toivon siemen

Yhden roska voi olla toisen aarre. Ainakin lasten silmissä. Eipä sitä aikuinen aina uskoisi, miten jännittävä ja hauska retki voi syntyä roskien viemisestä kierrätyspisteelle. Päiväkerhoikäiselle jätteiden lajittelukin voi olla kivaa. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta?

Kirkon ympäristöpäiville Lahteen kerääntyi nyt syyskuussa aimo liuta aikuisia vakavien asioiden äärelle. Yhdessä keskustellen pohdittiin ja suunniteltiin seurakuntien mahdollisuuksia toimia ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien ehkäisemiseksi. Kaksipäiväistä tapahtumaa oli vetämässä kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmän puheenjohtaja, piispa Björn Vikström.

Piispan mukanaolo osoittaa, että Suomessa ja muualla kristikunnassa myös kirkko on havahtunut aikamme suurimman haasteen edessä.

Kirkon oma ympäristöjärjestelmä, ympäristödiplomi, on melkein täysi-ikäinen: se perustettiin jo vuonna 2001. Tampereen seurakunnat on ollut edistyksellinen ympäristöasioissa, sillä se teki ensimmäisen ympäristöohjelmansa jo 1990-luvun alussa. Seurakuntayhtymälle on myönnetty ympäristödiplomi vastuullisesta toiminnasta ympäristöasioissa vuosille 2015–2019.

Onkin oikein ja arvollista, että seurakunnat ovat asiassa valveutuneita. Luomakunnan suojelutehtävä kumpuaa kristillisen uskon ytimestä, ihmiskäsityksestä ja Luojan ihmiselle uskomasta tärkeästä tehtävästä viljellä ja varjella. Meille on annettu vain yksi maailma asuttavaksi.

On rohkaisevaa ja iloista huomata, kuinka asenteet ja ymmärrys ovat muuttuneet viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana. Sen huomaa hyvin esimerkiksi seurakunnan kerhoissa, joissa lapset osoittavat jo varhain paitsi kiinnostusta ja uteliaisuutta, myös vastuuntuntoisuutta ympäristöasioissa. Tätä harjoitellaan esimerkiksi kierrättämällä eväsroskat, retkeilemällä luonnossa, hyödyntämällä luonnonmateriaaleja askarteluissa ja hartaushetkissä, kylvämällä kevätaikaan ja muilla tavoin.

Yhdessä kokeilemalla ja ihmettelemällä Luojan luomistyö ja sen arvokkuus tulevat pikku hiljaa tutuksi. Lapset myös vievät oppimaansa mukanaan kotiin.

Tässä on pieni toivon siemen. Mikäli nykyinen meininki jatkuu samanlaisena vastakin, nämä nykyiset pikkukerholaisemme saavat aikuisuuteen kasvettuaan meiltä perinnöksi melkoisen sotkun. Mutta ehkä voimme jättää perinnöksi myös ripauksen viisautta: älkää tehkö samoja virheitä kuin me.

Miia Olden

Matti Etelänsaari

Kirjoittajat ovat Tampereen seurakuntien ympäristötoimikunnan jäseniä.