Pyhyyden harhaa vai harhailua pyhyydessä?

Ovatko traditiot pyhiä minulle? Ehkä osa, kyllä. Kirkko ja uskonto – ehkä? Yksilönvapaus on tärkeä, ehkei silti pyhä? Taide ja kulttuuri? Tärkeitähän ne ovat, mutta eivät minulle pyhiä.

Pyhyyden ytimessä -tutkimuksen mukaan yleisimmin pyhänä pidettyjä ovat läheiset ja rakkaus, rauha, koti, lepo, turvallisuus ja ihmisarvo.

Ensimmäiseksi mieleeni tuli koti. Koti sisältää minulle juuri noita pyhiä asioita: läheisiä, rakkautta, rauhaa, lepoa, turvallisuutta, ihmisarvoakin. Koti on paitsi paikka, jossa asun, myös kokemus kotirauhasta, rakkaudesta läheisiin, turvallisuudesta.

Joskus mieleni mustina hetkinä kotioven avatessani olen kokenut tulevani turvaan, kotiin, jossa voin olla rauhassa. Tänne paha ei ulotu. Omassa kodissani ”kaukana kavala maailma”, vaikka mieli olisi matalalla. Vaikeat tapahtumat voivat uhata jopa arvoani ihmisenä – silloin oma koti antaa turvaa. Olen kuitenkin arvokas ihmisenä, minulla on oma paikka elämässä ja oma koti. Onko se pyhyyttä?

Tulee mieleen huoneentaulu: ”Parasta kaikesta on kuuluminen perheeseen. Tulo kotiin, vain astuminen sisään. Kuuluminen toinen toisilleen.”

Ajatus karkailee, pyhyys ei jätä rauhaan. Luonto ja kulkeminen luonnossa, yksin, hiljaisuudessa, voi olla minulle pyhä kokemus. Tai hyvyys, virret, lastenlasten rippijuhla, vihkiminen, hautajaiset… En tiedä, mikä on eniten pyhää, en ehkä ymmärrä. Ehkä palaan harhailemaan pyhän poluille?

Pyhyys tuntuu olevan käsitteenä suuri, määrittelemätön, mysteeri. Se pakenee järkeilyä, rajauksia tai sanoja. Jokainen saa lähestyä pyhyyden teemaa omasta näkökulmastaan.

Pyhän määrittely on minulle, yksinkertaiselle ihmiselle vaikeaa. Parasta, etten selitä. Vain tunnen. Mikä tuntuu olevan minulle pyhää, se olkoon pyhää. Koti, uskonto, isänmaa. Kieli, kulttuuri ja luonto. Terveempi maapallo. Siinä pallolla pieni ihmisen kokoinen pläntti, jossa elää ja hengittää. Elämä. Pyhä hetki. Minulle.

Kaikkea ei tarvinne osata, selittää tai määritellä!

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva tuomiokirkkoseurakuntalainen. Hän sai olla mukana viidellä vuosikymmenellä kehittämässä työyhteisöjen parempaa arkea. Kirjoittaessaan ja valokuvatessaan ympäristöä hän pohdiskelee elämää.