Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat

Siunaaminen on supervoima. Se elää siellä, missä on ihan erityistä ystävyyttä, joka syntyy uskovien välille. Siellä, missä on tultu ja tullaan yhdessä Jeesuksen eteen ja koetaan, että olemme yhtä Hengessä ja totuudessa.

Terveet rajat ja terve viha ovat todella tärkeitä, mutta minusta niiden lisäksi on hyvä muistaa, että inhimillisen elämän läpeensä kokenut Jeesus opettaa aika radikaalisti ”siunaamisesta kuitenkin”.

Parempina päivinä toisten siunaaminen on helppoa. On ilo toivottaa siunausta lähtiessä ja rukoilla läheisten puolesta, kun heitä rakastaa.

Huonompina päivinä on upeaa, jos on joku, joka uskaltaa muistuttaa Jeesuksen sanoista. Silloin kun on joutunut katkeraan riitaan ja tuntuu vain kohtuulliselta pitää vastapuolta yksin syyllisenä tilanteeseen.

Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. (Luuk. 6:28)

On tottakai riski ihmisten kesken muistuttaa toista siitä, että nyt voisi juuri olla sellainen hetki, josta Jeesus puhuu. Kuka tahansa ei uskalla muistuttaa toista, eikä muistuttaminen aina kannatakaan. Muistuttaminen vaatii jo aiemmin rakentunutta luottamusta ja yhteyttä. Siunaamaan uskaltaa kehottaa siellä, missä on Raamattu-piirejä, soluja, talleja, ystäviä ja WhatsApp-ryhmiä.

Minua on muistutettu kiukkuni kohteen siunaamisesta. Kehotus kirveli hetken, mutta päätin kokeilla. Sen sijaan, että olisin kerrannut katkeruuttani, siunasin, vaikka en oikeastaan halunnut, eikä se tuntunut miltään. Vähitellen ajatuksiini tuli väljyyttä ja aloin nähdä toisin tilanteen ja sen toisen ihmisen. Konkreettisia muutoksia alkoi myös tapahtua.

Yhdessä muiden kanssa rukoillessa voi tuntea Jeesuksen nimessä yhä uudelleen rauhan. Sen varassa pystyy siunaamaan ja voi vapautua taakoista.

Kirjoittaja on seurakuntayhtymän viestintäjohtokunnan puheenjohtaja ja opettelee siunaamista yhä uudelleen.