Hengen leipää
Vaellus Tesoman kirkossa
Tekniset ratkaisut ja rakennelmat ovat vuosien mittaan kehittyneet ja tulleet helpottamaan pääsiäisvaelluksen pystyttämistä, mutta käsikirjoitus ja kirkkorakennuksen oivallinen käyttö syntyivät heti ensimmäisellä kerralla, vuonna 1987. Kävijöitä on tähän mennessä ollut yli 60 000. Ilman innokasta talkooväkeä tapahtumaa ei olisi milloinkaan saatu aikaan.
Millainen tapahtuma? Opas ottaa pienen ryhmän mukaansa kulkemaan Jeesuksen viimeisissä hetkissä. Puhe kuulostaa lempeästi selitetyltä Raamatulta. Matkalla tavataan muutama hahmo: uninen opetuslapsi Getsemanessa, Pietari nuotiopiirissä lämmittelemässä, Pontius Pilatus, kansaa Golgatalla ja viimein valkeavaatteinen nuorukainen haudassa. He eivät esitä, vaan ovat.
Pääsin mukaan heti alusta: Vuonna 1987 vietin ensimmäistä pääsiäistäni pappina. Pian tulivat vuodet, jolloin kannoin lapsiani sylissä, talutin kädestä ja rauhoittelin jännittävimmissä paikoissa. Ja pian he olivat jo monissa rooleissa mukana: enkelinä, opetuslapsena tai oppaana. Rakentamisessa ja purkamisessa heille löytyi omia tehtäviä. Ja taas he tulevat, jos ehtivät pääsiäisenä poiketa Tampereella. 33 vuodessa ehtii tapahtua omassa elämässäkin paljon – ja lapsista ajan kulumisen huomaa.
Via Dolorosa tarjoaa mahdollisuuden kokea Jeesuksen kärsimystie oman elämän kautta. Liitä oma kertomuksesi Jeesuksen kertomukseen! Yhteistä on tarve vetäytyä yksinäisyyteen, vaikeus palveltavana olemisessa, ateriayhteys, ystävän pettäminen, rukouksen mahdollisuudet, pelko ja häpeä. Miten lähelle tulevatkaan vihapuhe, väkivalta ja lopulta kuolema! Toivon antaa ylösnousemus.
Toisen näkökulman tarjoaa asettuminen opetuslapsen asemaan. Jospa kulkisinkin Via Dolorosan Pietaria muistellen: Järkytyn, kun Mestari sanoo, että yksi meistä kavaltaa hänet. Getsemanessa saan jalat alleni, ja pelko on suuri vielä hiilivalkealla. Golgatalla seison kaukana takarivissä. Temppelin esirippu repeää, kalliot halkeavat ja samalla tämä Kallio murenee.
Viikon ensimmäisenä päivänä naiset tuovat viestin, jota on vaikea uskoa. Lähdenkin itse katsomaan…
Jukka-Pekka Ruusukallio
Kirjoittaja on Harjun seurakunnan kappalainen.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi