Hengen leipää
Hengen leipää on Silta-lehden sarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.
5.2.2020 9.00
Vuosi jossain muualla
Viime kesäkuussa astelin ulos Tampere-talosta ylioppilastodistus kädessä ja valkolakki päälaella. Takana kolme vuotta Tampereen yhteiskoulun lukiossa, ja edessä suunniteltu välivuosi. Päätin kaksi vuotta sitten lähteä lukion jälkeen Ranskaan, ekumeeniseen Taizé-luostariyhteisöön, useamman kuukauden ajaksi.
Suunnitelma sai alkunsa muutama kesä aiemmin, kun matkustin kyseiseen yhteisöön Akaan seurakunnan ryhmässä. Kun kotiinlähtö koitti, muistan ajatelleeni, että tänne on joskus palattava.
Ja niin tein. Puoli vuotta etukäteen ostin matkaliput ja kesäkuun viimeisellä viikolla poistuin Suomesta. Lähdin maahan, jonka kielestä osasin ainoastaan alkeet ja paikkaan, josta en tuntenut ketään.
Tällä hetkellä asun jo seitsemättä kuukautta Taizéssa yhtenä kymmenistä muista vapaaehtoisnuorista, jotka tulevat eri puolilta maailmaa. Elän osana ainutlaatuista yhteisöä, jossa uskonnot ja kulttuurit kohtaavat. Yhteisöä, jossa jaamme jokaiselle uudenlaisen elämäntavan.
Arki koostuu työnteosta, yhteisistä ruokailuista ja rukoushetkistä. Töitä teemme laidasta laitaan: siivouksesta kokkaukseen ja roskien kierrätyksestä asiakaspalveluun. Joka viikko vaihtuvat työtehtävät varmistavat, että jokainen pääsee kokeilemaan monenlaisia työmuotoja täällä viettämiensä kuukausien aikana.
Kolmesti päivässä kokoonnumme yhteisön veljien kanssa kirkkoon ja rukoilemme yhdessä. Lisäksi opiskelemme raamatuntekstejä kahdesti viikossa ja vietämme tiiviisti aikaa muiden vapaaehtoisten kanssa.
Elämme hyvin yksinkertaista elämää. Sen myötä olen oppinut paljon itsestäni, omasta uskosta ja yhteisöllisestä elämästä.
Olen saanut aivan uuden kosketuspinnan muihin uskontoihin ja kulttuureihin tapaamieni ihmisten myötä sekä luonut korvaamattomia ystävyyssuhteita. En voi tuntea muuta kuin ääretöntä kiitollisuutta tästä kaikesta.
Arvostus itseä, toisia ja kaikkea Jumalan luomaa kohtaan on kasvanut silmissä Taizéssa vietettyjen päivien myötä. On ollut aikaa pysähtyä. Täällä todella hengitän ja teen kaiken Jumalaa palvellen.
Miljoonia kokemuksia rikkaampana palaan kesän alussa koti-Suomeen, enkä mitään muuta olisi voinut näiltä kuukausilta toivoa.
Enni Piirainen
Taizé-vapaaehtoinen, joka on kotoisin Akaasta
Ja niin tein. Puoli vuotta etukäteen ostin matkaliput ja kesäkuun viimeisellä viikolla poistuin Suomesta. Lähdin maahan, jonka kielestä osasin ainoastaan alkeet ja paikkaan, josta en tuntenut ketään.
Tällä hetkellä asun jo seitsemättä kuukautta Taizéssa yhtenä kymmenistä muista vapaaehtoisnuorista, jotka tulevat eri puolilta maailmaa. Elän osana ainutlaatuista yhteisöä, jossa uskonnot ja kulttuurit kohtaavat. Yhteisöä, jossa jaamme jokaiselle uudenlaisen elämäntavan.
Arki koostuu työnteosta, yhteisistä ruokailuista ja rukoushetkistä. Töitä teemme laidasta laitaan: siivouksesta kokkaukseen ja roskien kierrätyksestä asiakaspalveluun. Joka viikko vaihtuvat työtehtävät varmistavat, että jokainen pääsee kokeilemaan monenlaisia työmuotoja täällä viettämiensä kuukausien aikana.
Kolmesti päivässä kokoonnumme yhteisön veljien kanssa kirkkoon ja rukoilemme yhdessä. Lisäksi opiskelemme raamatuntekstejä kahdesti viikossa ja vietämme tiiviisti aikaa muiden vapaaehtoisten kanssa.
Elämme hyvin yksinkertaista elämää. Sen myötä olen oppinut paljon itsestäni, omasta uskosta ja yhteisöllisestä elämästä.
Olen saanut aivan uuden kosketuspinnan muihin uskontoihin ja kulttuureihin tapaamieni ihmisten myötä sekä luonut korvaamattomia ystävyyssuhteita. En voi tuntea muuta kuin ääretöntä kiitollisuutta tästä kaikesta.
Arvostus itseä, toisia ja kaikkea Jumalan luomaa kohtaan on kasvanut silmissä Taizéssa vietettyjen päivien myötä. On ollut aikaa pysähtyä. Täällä todella hengitän ja teen kaiken Jumalaa palvellen.
Miljoonia kokemuksia rikkaampana palaan kesän alussa koti-Suomeen, enkä mitään muuta olisi voinut näiltä kuukausilta toivoa.
Enni Piirainen
Taizé-vapaaehtoinen, joka on kotoisin Akaasta
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja