Aina on toivoa

Ilmastonmuutoksen eteneminen ja sen aiheuttamat helteet, kuivuus ja tulvat ovat aiheuttaneet nälänhätää ja ongelmia valtavalle ihmisjoukolle maailmassa.

Ukrainan sota jatkuu jo pitkälti toista vuotta, ja maailmanpoliittinen tilanne on entistä huolestuttavampi Lähi-idän kriisin takia.

Naapurimaassamme Ruotsissa on koettu pitkään pelkoa katuväkivallan takia, ja kaksi ruotsalaista menetti henkensä terroristin uhreina Brysselissä toissaviikolla.

Pitkään on huolestuneina seurattu myös Afganistania, jota äärijärjestö Taleban on hallinnut yli kaksi vuotta. Naisilta on viety lähes kaikki oikeudet julkiseen elämään ja jopa opiskeluun. Viime viikkojen useat maanjäristykset ovat entisestään vaikeuttaneet ihmisten elämää. Valtaosa kansainvälisestä humanitaarisesta avusta on jäädytetty sen jälkeen, kun Taleban palasi valtaan.

Kun uutiset sodasta ja ihmisoikeusrikkomuksista Lähi-idässä tulvivat mediasta toissaviikolla, saapui myös uutinen presidentti Martti Ahtisaaren kuolemasta. Yhteensattumassa on jotakin hyvin merkityksellistä.

Ahtisaari sai ensimmäisenä suomalaisena Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008 vuosikymmenten mittaisesta työstään kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseksi. Palkintojuhlallisuuksien puheessaan hän painotti, että rauha on tahdon asia, ja kiistat ovat ratkaistavissa, jos tahtoa riittää.

Ahtisaaren puhe oli jäänyt myös Tasavallan presidentti Sauli Niinistön mieleen: ”Tässä on vahva toivon ja oppimisen sanoma, joka resonoi myös tässä ajassa”, totesi hän pitämässään muistopuheessa. (16.10.2023)

Viime vuosien tapahtumat ja ihmisten kärsimys ovat usein ahdistaneet ja tuottaneet surua. Siitä huolimatta moni jaksaa uskoa, että asioilla on taipumus järjestyä, ja hyvä voittaa. Vaikka usein se tuntuu vaikealta, auttaa, kun muistelee Ahtisaaren sanoja: aina on olemassa toivoa.

Toivoa tuovat muun muassa monet järjestöt, kuten Luterilainen maailmanliitto, Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen Punainen Risti. Ne tekevät käytännön auttamistyötä hädän ja kriisien keskellä elinolojen parantamiseksi sekä ihmisoikeuksien turvaamiseksi.

Apua annetaan ihmisille paljon myös kotimaassamme ja seurakunnissa. Toivo kasvaa, kun tuemme tätä työtä parhaamme mukaan.

Toivoa on vaalittava myös lähipiirissä. On tärkeää huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista murheellisten uutisten keskellä. Kun esimerkiksi kävelee syksyisessä metsässä tai kokoontuu perheen tai ystävien kanssa yhteiseen illallispöytään, toivo pilkahtaa esiin ja tuo valoa marraskuun pimeyteenkin. Seurakunnassa on aina tarjolla myös se yhteinen pöytä, jonka toivo kantaa yli ajan rajojen.