Avoin tulevaisuus

Virus on erikoinen vihollinen. Sitä ei voi etukäteen aisteilla havaita eikä täydellisesti väistää. Sitä vastaan ei voi taistella vallan tai voimankäytön välinein. Se ei tunne kartalla olevia rajoja. Valta-asema tai varallisuus ei anna suojaa sitä vastaan. Suurimmassa riskissä ovat myös nyt ne, jotka ennestäänkin ovat heikoimmilla.

Virukselta suojautuminen yhdistää kaikkia ihmisiä eri puolilla maapalloa. Avoin tulevaisuus on nykyisessä maailmassa aiempaa selvemmin myös yhteinen. Suomi on hyvä maa myös kriisitilanteissa. Silti kipeä läksy on se, että elämää ei voi hallita eikä siitä voi poistaa kaikkia riskejä.

Tulevaisuus on avoin myös hyville mahdollisuuksille. Monet viestit jo kriisin keskellä kertovat siitä, kuinka ihmiset vapaaehtoisesti ovat alkaneet toimia toisia tukien ja rohkaisten. Oma etu ei silloin ole päällimmäisenä. Jokaisella meillä on ainutkertainen elämäntilanteemme. Tarvitsemme rohkaisua, mutta voimme sitä useimmiten myös jakaa muille.

Ajatuksemme ovat erityisen vahvasti lähellä sairastuneita, heidän läheisiään tai sairastumista pelkääviä. Muistamme monin tavoin myös kaikkia niitä terveydenhoidon ja useiden eri alojen ammattilaisia, jotka ovat tämän taistelun eturintamassa. Kirkossa muistaminen tarkoittaa myös rukousta. Yhteiseen rukoukseen voi liittyä kotoa käsin verkon välityksellä tai jollakin muulla turvallisella tavalla.

Seurakunnan arjessa rukous ja toiminta liittyvät yhteen. Tässä lehdessä avataan joitakin ikkunoita siihen, miten kirkko on tukena ja apuna epävarmuudessa. Hyvän tekemisen rintamaan on mahdollista liittyä itselle sopivalla tavalla. Koronaepidemian keskelläkin kirkko jatkaa työtään, sillä se on myös uusilla toimintavoillaan osa suomalaisen yhteiskunnan kykyä vastata kriiseihin.

Rakkaus on aina ollut globaali asia. Se on kieli, jota kaikki ymmärtävät. Se ei aseta kohteelleen mitään vaatimuksia. Se lisääntyy, kun sitä jaetaan. Paras tapa viesti rakkaudesta, on välittää sitä. Välittämiselle on nyt kysyntää. Nyt jos koskaan on tärkeää olla toistemme tukena ja turvana.

Tämä kaikki jättää jälkensä. Emme kaikilta osin palaa tätä kriisiä edeltäneeseen aikaan. Edessämme on aikanaan uusi normaali. Tavallinen arki ei ehkä näytäkään tylsältä vaan toivottavalta. Työtapamme, elämäntapamme ja arvostuksemme saavat uutta sisältöä. Digiloikka ei toivottavasti ole ainut loikka avoimeen toisenlaiseen tulevaisuuteen, jossa monet hyvät mahdollisuudet odottavat toteuttajaansa.

Timo Takala
Tampereen seurakuntien kehitysjohtaja