Pääkirjoitus
Ennakoinnin sietämätön vaikeus
Tampereen seurakuntien toiminnan suunnittelu vuosille 2022–2024 on meneillään. Kesäkuun loppuun mennessä on oltava näkemys ja arvio vuoden 2022 toiminnan olennaisista tavoitteista ja painopisteistä. Koronavuoden jälkeen on kysyttävä, miten se on mahdollista. Tuntuu, että emme nyt pysty ennakoimaan edes muutamaa viikkoa eteenpäin.
Ennakoimattomuuden kasvaminen korostaa tavoitteiden merkitystä yksittäisten toimien sijaan. Aina voi tulla syitä, jotka koronapandemian tapaan voivat estää käytännön suunnitelmien toteuttamisen. Silloin on kyettävä joustavasti suuntaamaan tekemistä tavoitteiden suuntaan. Näin toimiminen on mahdollistanut myös tamperelaisten auttamisen ja tukemisen tässä poikkeuksellisessa kriisissä kuluneen vuoden aikana.
Erilaiset vaihtoehtoiset tulevaisuudet ovat tulleet tutuiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koronaskenaarioiden myötä. Vaihtoehtojen pohdinnasta on tullut osa suunnittelua myös Tampereen seurakunnissa. Taustalla on kerätty runsaasti tietoa muun muassa Kirkon nelivuotiskertomuksen ja omien kyselytutkimusten muodossa.
Lisäksi talous-, toiminta- ja jäsentilastot antavat viitteitä tulevan kehityksen mahdollisuuksista. Kun joukkoon yhdistetään Tampereen kaupungin analyysejä tulevasta ja tietoa ryyditetään muun muassa Sitran Megatrendi-tulevaisuuskatsauksella, piirtyy kuva merkityksellistä mahdollisuuksista.
Saatu tieto ja tietämys on kuitenkin kylmää, ellei sitä voi kokea todeksi omien arkihavaintojen ja -kokemusten myötä. Tämä haastaa uteliaisuuteen ja innokkuuteen. Suunnittelussa tämä kiteytyy itsekriittiseen tiivistykseen: On myös tärkeää malttaa havainnoida ja ymmärtää mikä on oikea kysymys ennen kuin etsii siihen ratkaisua. Muuten saattaa käydä niin, että ratkaisemme asiaa, jolle ei oikeasti ole tarvetta.
Oikean kysymyksen löytäminen vaatii aitoa kuuntelua, jossa kuuntelija pysähtyy ja keskittyy tarkkaavaiseen ja myötätuntoiseen läsnäoloon. Kun malttamaton kuuntelija kiirehtii vastausta, taitava kuuntelija malttaa kysyä ja eksyä sivupoluille, jotta saavuttamattomalta tuntuvat ja piiloon painuneet toiveet ja tarpeet voivat tulla esiin.
Tätä malttavaa kuuntelua toteutettiin Eteläisen seurakunnan Etätauko-keskusteluissa maaliskuussa. Pyhän ääreltä löytyi yhteisesti jaettuja arkisiakin kokemuksia, jotka elävällä tavalla kuvastivat tamperelaisten tapaa olla kristittyjä itselleen merkityksellä tavalla. Yhteisestä kuuntelusta syntyy yhteistä ja jaettua ymmärrystä sekä kunnioitusta.
Jatkuva vuoropuhelu tiedetyn ja tuntemattoman välillä luo sitä joustavuutta ja ymmärrystä, mikä on onnistuneen suunnittelun ja ennakoimisen ehto. Se on sekä jokaisen ihmisen että koko seurakunnan haaste ja mahdollisuus.
Sami Kallioinen
viestintäjohtaja
