Hauras luottamus

Olin Siivikkalassa asukasillassa muutama viikko sitten. Illan keskustelu oli sekä turvallisen odotuksen että huolten sävyttämä. Turvapaikanhakijoiden kertomukset pitkästä matkasta ja taustalla olevista syistä rauhoittivat mieliä. Samalla turvapaikanhakijoista tuli läsnä oleville ihmisiä omine toiveineen ja pelkoineen.

Itselleni illasta jäi mieleen erityisesti kaksi tapausta. Eräs äiti vetosi, että jättäisimme lapset tämän keskustelun ja huolehtimisen ulkopuolelle. Kriisin selvittely on aikuisten asia ja samoin huolehtiminen siitä, että lapsilla on turvallinen olo.

Tilaisuuden jälkeen juttelin kahden siivikkalalaisen nuoren miehen kanssa tilanteen vaikutuksista yhteisöön. Heitä huolestutti erityisesti ihmisten leimaaminen ja leimaantuminen joko suvakeiksi tai rasisteiksi. Leimaantumisen myötä koko yhteisö muuttuu kyräileväksi ja hajoaa sisältäpäin.

Molemmat huolet ovat kuitenkin merkki myös toivosta. On halu tehdä asiat hyvin, vaikka asioiden hoitamisesta ollaan eri mieltä. Ymmärretään, että epävarmuuttakin pahempi tilanne on yhteisöllisyyden hajoaminen ja kyräily.

Toivon valitettavana vastapainona ovat olleet erilaiset rasistiset purkaukset, joiden taustoja voi toki ymmärtää, mutta ei mitenkään hyväksyä. Kivet on tehty rakentamista eikä hajottamista varten.

Syntynyt tilanne on haastanut seurakunnat miettimään työtään ja perustehtäväänsä. Lähimmäisen rakkaudesta nouseva halu auttaa on synnyttänyt vapaaehtoista osallistumista hätämajoituksen huoltotoimiin, tavaroiden ja rahan lahjoittamista sekä osallistumista kansalaiskeskusteluun.

Seurakunnilla on sekä auttamisen osaamista että taitoa keskustella rauhallisesti ja vakuuttavasti ihmisen arvosta ja ainutlaatuisuudesta Jumalan luomana. Näitä lahjoja on käytettävä monipuolisesti sekä keskustelussa kasvotuksin että sosiaalisen median kuohuvassa maailmassa.

Toivon liekin ylläpitäminen antaa mahdollisuuden luottamuksen säilymiselle ja rakentumiselle. Näin luodaan edellytyksiä kotoutumiselle. Samalla yhteisöillämme on mahdollisuus muuttumiseen ja kasvuun, joihin tämän päivän monet ongelmat meitä kutsuvat.

Tampereen seurakunnat tekee parhaansa, että turvapaikanhakijat ja turvapaikan saaneet voivat kotoutua uuteen kotimaahansa. Haastamme tämän toteuttamiseen kaikkia tamperelaisia.

Kirjoittaja on Tampereen seurakuntien viestintäjohtaja.