Pääkirjoitus

5.8.2015 12.00

Hyvän puolesta – piittaamattomuutta vastaan

Kirsi Airikka

Kävellessäni kotikadun bussipysäkille kohtaan ikävän näyn. Uusi, muutama päivä sitten valmistunut pysäkkikatos on rikottu. Seinien turvalasi on levinnyt pieniksi muruiksi ympäristöön. Saman kohtalon on kokenut toinenkin katos viereisessä kaupunginosassa.

Paha mieli tulee, kun kuulee varkaudesta. Kahdelta nuorelta varastettiin reppu, kun he olivat esiintymässä Laikunlavalla. Puistokonsertti-sarjaan valitut nuorisobändit tarjosivat kaupunkilaisille musiikkia, vieläpä maksuttomasti. Samaan aikaan joku kuitenkin katsoi oikeudekseen viedä nuorten reput lavan vierestä. 


Surullista on, että ihmisten huono käytös tuntuu levinneen myös festareille, musiikkiklubeille ja koululaiskonsertteihin. Muita yleisön joukossa olevia ihmisiä saatetaan töniä tai jopa ahdistella. Klubikeikalla tai koulukonsertissa keskustellaan kovaäänisesti esityksen aikana, vaikka se häiritsee muiden musiikkinautintoa.


Mieleen nousee jokatalvinen koiraväen ja hiihtäjien kiista. Hiihtäjien mielestä koiran ulkoiluttaminen hiihtoladulla on vaarallista kaikille osapuolille, ja kaupungin järjestyssäännön mukaan kiellettyäkin. Kun hiihtäjä huomauttaa kiellosta asiallisesti, saa vastaukseksi, että minä ulkoilutan koiraani siellä, missä haluan. Vastaus tiuskaistaan usein vielä sen v-alkuisen sanan kera.


Piittaamattomuus liikenteessä voi johtaa hengenvaarallisiin tilanteisiin ja pahimmassa tapauksessa ihmisten kuolemaan. Valitettavasti riskiohituksia ja punaista päin -ajoa näkee maanteillä ja kaduilla päivittäin.


Nämä havainnot osoittavat, että monien ihmisten itsekkyys on selvästi lisääntynyt. Vaikka piittaamattomia olisikin vain pieni porukka, heidän toimintansa vaikuttaa isoon ihmisjoukkoon. 


Pahan mielen lisäksi piittaamattomuus aiheuttaa tuntuvia kustannuksia kotikaupungissamme. Tamperelaiset veronmaksajat maksavat rikkomisesta ja sotkemisesta ison laskun.


Seinäkirjoitusten eli graffitien poistoon sekä katu- ja puistokalusteiden korjauksiin kuluu kaupungilta noin 200 000–250 000 euroa vuosittain. Samoin Tampereen seurakunnilta kuluu vuosittain 10 000–20 000 euroa korjaustöihin, jotka joudutaan tekemään ilkivallan takia.


Kun ajattelee edellisiä esimerkkejä, sekä surua, harmia ja rahanmenoa, lähimmäisenrakkaus on usein koetuksella. Meidän kaikkien tulisi katsoa peiliin aika ajoin. Toiminko niin, että lähimmäiseni voi hyvin vai aiheutanko teoillani harmia tai vaaraa muille?


Muiden huomioon ottaminen ja kaunis käytös tuovat itsellekin hyvän mielen. Paha olo ei poistu rikkomalla yhteistä omaisuutta. Sen sijaan tarjolla on monenlaista apua ja tukea.


”Yhteinen tahto hyvän puolesta on avainasia”, toteaa myös kirkkoherra Jussi Mäkinen tämän lehden Saarnavuoro-palstalla.



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Airikka Kirsi
Kirsi Airikka, päätoimittaja Silta-lehti kirsi.airikka@evl.fi p. 050 381 0970