Keskusteleva kirkko

Pikaisen kirkolliskokousvierailun perusteella voi todeta, että edustajat ovat aloittamassa työtään motivoituneina. Käytäväkeskusteluissa saattoi aistia mielenkiintoa päätöksentekoon ja ajatusten vaihtamiseen.

Vaikuttaa myös siltä, että päättäjillä on hyvää tahtoa ryhtyä keskusteluun myös niiden kanssa, joilla on erilainen mielipide kuin itsellä. Toisen mielipiteen kunnioittaminen synnyttää yhteyden ihmisten välillä, vaikka asiat riitelisivät.   

Uutisointi kirkolliskokouksen työskentelystä viikon aikana kertoo, että uusi kirkolliskokous on jo matkalla hyvään keskustelukulttuuriin. Asialistalla ja aloitteissa oli nostettu esiin monia tärkeitä asioita, jotka kirvoittivat edustajilta runsaan määrän puheenvuoroja.

Myös arkkipiispa Kari Mäkinen korosti avauspuheessaan kirkon roolia julkisessa keskustelussa. Arkkipiispan mukaan kirkolla on muiden uskonnollisten yhteisöjen tavoin vapaa, tarvittaessa kriittinenkin toiminnan ja puheen tila yhteiskunnassa.

Kirkon mahdollisuudet yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat kasvaneet, kirjoittaa myös Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan. ”Evankelis-luterilaisen kirkon aseman muuttuminen yhteiskunnassa on tehnyt kirkosta taloudellisesti haavoittuvamman, mutta samalla sen mahdollisuudet keskusteluun osallistumiseen ja tarvittaessa kriittisiin puheenvuoroihin ovat kasvaneet. --- Yhteiskunta tarvitsee kirkkoa monilla elämänalueilla uskonnollisten kysymysten asiantuntijana – ja samalla myös uskonnon väärinkäytön tuntijana. (HS 15.5.2016)

Yksi nykyajan keskustelukulttuurin ja sananvapauden kielteisistä ilmiöistä on vihapuhe. Sen nostivat kirkolliskokouksessa esiin sekä arkkipiispa että avajaismessussa saarnannut Lapuan piispa Simo Peura.

Myös arkkipiispan vaalitavan muutoksesta ja seurakuntavaalien kehittämisestä keskusteltiin kirkolliskokouksessa.

Edustaja-aloite kirkon suhtautumisesta avioliittolain muuttumiseen synnytti kaikkiaan 63 puheenvuoroa, vaikka aihe ei ollut kirkolliskokouksen täysistunnon esityslistalla. Samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkiminen avioliittoon kiinnosti myös kirkolliskokouksen kyselytunnilla.

Vaikka keskusteluintoa tuntuu kirkolliskokouksessa nyt riittävän, moni tuskailee silti päätöksenteon hitautta. Kirkon oppiin liittyvät asiat vaativat edelleen kolmen neljäsosan määräenemmistön. Onkin mielenkiintoista nähdä, pysyykö kirkko tällä päätöksenteon tahdilla mukana alati muuttuvan maailman menossa.