Nosta katseesi omasta navasta

Ne, jotka paastoon ryhtyvät, pyrkivät kenties tavoittelemaan mielenmuutosta. Paastonaikana elämä yksinkertaistuu: ehkä syödään eri lailla, hidastetaan vauhtia ja hiljennytään. Tarkoituksena on tutkia omia ajatuksiaan, antaa tilaa hengellisyydelle ja keskittyä olennaiseen, kuulla sydämen ääntä ja Kristusta.

Aika moni meistä suomalaisista elää koko elämänsä yksilökeskeisesti, ja aikaamme leimaa individualismi. Tosiasia on, että suurin osa länsimaisen hyvinvointivaltion asukkaista on monin tavoin etuoikeutettu, ja ihmisillä on mahdollisuus valintoihin elämässään.

Se saa miettimään, voisiko paastonaika olla nykyihmiselle nimenomaan kääntymistä oman itsen ulkopuolelle. Oman navan tuijottamisen ja oman hyvinvoinnin tavoittelemisen sijasta katse siirtyisikin ympärillä olevan maailman, lähimmäisten ja ympäristön tarpeiden havainnoimiseen. 

Voisivatko paastomietteet jalostua mielissämme maailmassa vallitsevien epäkohtien tiedostamiseen, ja lopulta käytännön tekoihin, joilla niitä yritettäisiin torjua? 

Ekoteologi Pauliina Kainulaisen mukaan suuntautuminen Jumalaan merkitsee suuntautumista myös lähimmäiseen. Tänä aikana lähimmäisiä ovat myös toiset lajit, uhanalaiset metsät ja kärsivät eläimet.

Kainulainen arvostaa kansalaisliikkeiden lisäksi kirkon monipuolista ympäristötyötä. Se ei kuitenkaan vielä riitä. ”Aivan jokaisella seurakuntalaisella on tässä paikkansa. Tavallisilla ihmisillä voi olla todella paljon annettavaa omalla osaamisellaan ja viitseliäisyydellään”.

Kirkon Ekopaastoa vietetään 6.3.–20.4. Sen avulla voi valmistautua pääsiäiseen, mutta samalla se on harjoittelua kestävämpään elämäntapaan.

Tampereen seurakuntien luontohengellisyydestä ja ekologisesta vastuusta järjestettävät keskustelutilaisuudet ja Facebook-kampanja 40 askelta pääsiäiseen tarjoavat voimaannuttavia sanoja ilmastoahdistukseen ja hämmennykseen. Kyynistyminen ei auta ihmiskuntaa, sen sijaan on uskallettava toimia ja toivoa.  

Viime viikkojen aikana keskustelua herättänyt hoivakohu osoittaa, että ikääntyvät lähimmäisemme ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Mitä voitaisiin tehdä, jotta vanhusten ihmisarvoa kunnioitettaisiin ja he saisivat kunnollista hoitoa elämänsä loppuun asti?

Paaston aikana katseen voisi kääntää myös vähemmistön edustajiin ja ihmisiin, jotka joutuvat kärsimään maailmassa monenlaisten fyysisten ja henkisten muurien takia. Erilaisista esteistä kertoo esimerkiksi Tampereen elokuvajuhlien tämänvuotinen Muurit-ohjelmasarja. Seksuaalivähemmistöjen kärsimyksestä ja heihin kohdistuvista ennakkoluuloista kertoo puolestaan näyttely, joka on esillä Seurakuntien talossa maaliskuun ajan.

Mikä on sinun paastolupauksesi tänä vuonna?