Pääkirjoitus
Ratkaisu on erimielisyyden hyväksyminen
Yleisöä ja mediaa ei päästetä sisälle, mutta täysistuntoja voi seurata suoratoiston välityksellä YouTubessa Kirkon kanavalla.
Elokuun kokous onkin tärkeä, koska keskiöön nousee jälleen samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen.
Kirkolliskokoukseen on tuotu edustaja-aloite, jossa esitetään pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta. Sen on allekirjoittanut 44 edustajaa.
Asia on ollut pitkään esillä, sillä jo toukokuussa 2018 piispainkokous sai kirkolliskokoukselta tehtäväksi selvittää vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi. Piispojen vastaus kirkolliskokoukselle valmistui lopulta elokuussa 2020.
Piispojen kesken kysymyksestä vallitsee erimielisyys. Sama erimielisyys jakaa myös kirkolliskokouksen edustajia sekä kirkon työntekijöitä ja jäsenistöä.
Piispainkokous nostaa vastauksessaan keskeiseksi johtopäätökseksi sen, että ”jos siis halutaan turvata ykseys, vaihtoehtoja avioliittonäkemyksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi on vain yksi: erimielisyyden hyväksyminen. Kirkko pysyy Kristuksen kirkkona ja elää täysin hänen armonsa varassa riippumatta sen avioliittonäkemyksestä ja -käytännöistä. Olennaista on löytää sellainen ratkaisu, jossa erimielisyys avioliittokäsityksestä ei ole ykseyden este ja jossa sen kanssa on helpointa elää.”
Piispainkokous on myös todennut, että ”kysymystä [erimielisyyden ratkaisemiseksi] ei voi sivuuttaa toteamuksella, että kirkon nykyinen avioliittokäsitys on jo itsessään ratkaisu. Päätöksenteon luonteeseen ylipäätään kuuluu etsiä ratkaisuja, jotka toisinaan täydentävät, muuttavat ja korvaavat aiemmin tehtyjä ratkaisuja.”
Aloitteen allekirjoittaneiden mukaan tämä käytännössä tarkoittaa, että tietä eteenpäin on etsittävä edelleen aktiivisesti.
Avioliittokysymys on tosiaan ratkaistava pian. Muutoin kirkko menettää uskottavuutensa toimijana yhteiskunnassa. Kirkon tulisi olla uskottava yhteistyökumppani, joka kykenee päätöksentekoon, ja joka on valmis rakentamaan yhteiskuntarauhaa.
Kirkon on toimittava kirkkojärjestyksen mukaisesti siten, että jokaisella rippikoulun käyneellä kirkon jäsenellä on oikeus kaikkiin kirkon pyhiin toimituksiin. Kun muutoin toimitaan tasa-arvoisesti, vihkimisen syrjivät käytänteet antavat ristiriitaisen kuvan kirkon arvoista. Ne ovat myös omiaan etäännyttämään jäsenistöä.
Monien ihanteena on kirkko, joka on kaikille saavutettava yhteisö. Toiveena on, että se puolustaa kaikkien ihmisarvoa ja taistelee eriarvoistumista vastaan. Kirkon tärkein tehtävä on Jumalan rakkauden armon välittäminen.
Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi
Hyväksytään synti.
Kauas on tultu alkuseurakunnan ajoista.
Itse Jumala valitsi ensin kansan. Opetti ja valmisti sitä tuhansia vuosia. Sitten tuli aika ja Jumala itse vuodatti verensä meidän syntien tähden. Kuitenkin ennen tätä tapahtumaa, Hän valmisti sanansa saattajat myös meitä silmällä pitäen ja lähetti ne matkaan. Syntyi alkuseurakunta.
Näistä tapahtumista tulee kuluneeksi jo 2 tuhatta vuotta ja nyt yhtäkkiä on kiire ratkaista avioliitto kysymys, uudelleen? Menettääkö siis kirkko uskottavuutensa jos se ei pian ratkaise kysymystä, joka on jo ajat sitten ratkaistu Jumalan toimesta. Ei menetä, vaan uskottavuus menetetään juuri sen takia, kun kirkko itse, kenen pitäisi edustaa ja minkä tärkein tehtävä on muuten Jumalan kunnian kirkastaminen aprikoi tuollaisen kysymyksen parissa. Kirkolla ei ole edes sellaista valtaa, että se voisi päättää moisesta asiasta.
"Vihkimisen syrjivät käytänteet antavat ristiriitaisen kuvan kirkon arvoista."
Kyllä, näin tosiaan käy mikäli samaa sukupuolta olevia ihmisiä ruvetaan siunaamaan avioliittoon.
Ja tiedättekö mitä, kirkon arvoilla on arvoa vain jos ne ovat samat kuin Jumalalla. Muussa tapauksessa ne on vain ihmiskätten luomus ja palvelee saatanan tarkoitusperiä viimekädessä.
"Kirkon tulisi olla yhteistyökumppani, joka kykenee päätöksentekoon, ja joka on valmis rakentamaan yhteiskuntarauhaa."
Kirkon todella tulee olla yhteityökumppani, Jumalan kanssa ja rakentaa rauhaa Jeesukseen vapahtajanaan uskovan seurakuntalaisen sydämmeen.
Niin kuin Jeesus opetti:
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."
Kirkon ei siis pidäkkään ensisijaisesti pyrkiä rauhaan maailman kanssa.
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan."
Tässä Jeesus selvästi kertoo, että maailman tahto ei ole sama, kuin Jumalan. Eli toimimalla Jumalan tahdon mukaan aiheuttaa väistämättä törmäyksen maailman tahdon kanssa.