Pääkirjoitus
Suomessa on vapaus uskoa
Uskonnonvapauslaki tuli voimaan Suomessa sata vuotta sitten. Merkkivuotta juhlistetaan muun muassa 29. huhtikuuta Temppeliaukion kirkossa Helsingissä.
Merkittävää vuonna 1923 hyväksytyssä laissa oli, että se antoi muillekin kuin evankelis-luterilaiselle tai ortodoksiselle kirkolle mahdollisuuden vakinaistaa asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jokaisella on maassamme oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan sekä harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa. Tämä ei ole itsestään selvää kaikkialla maailmassa.
”Vuosituhannen vaihteessa uudistetun perustuslain ja vuonna 2003 voimaan astuneen päivitetyn uskonnonvapauslain myötä yhteiskunnassamme korostuu uskonnonvapauden positiivinen tulkinta. Uskonto saa näkyä ja olla läsnä julkisessa tilassa”, totesi puhemies Matti Vanhanen Eduskunnan pikkuparlamentin kansalaisinfossa tammikuussa.
Suomi on edelleen vahvasti luterilainen maa, mutta sadan vuoden aikana uskonnollinen kenttä on moninaistunut, ja uskontokuntaan kuulumattomien määrä on kasvanut. Sama kehitys näkyy Euroopassa.
”Hengellisyyden ja henkisyyden merkitys ei kuitenkaan ole pienentynyt. Uskonnot ja katsomukset muovaavat edelleen ihmisen identiteettiä ja ovat osa yhteistä kulttuuriperintöä”, kirjoitti Turun piispa Mari Leppänen kolumnissaan (Helsingin Sanomat 3.1.2023).
Leppänen uskoo, että uskontojen merkitys kasvaa myös maailmanlaajuisesti. Liki 90 prosenttia maailman ihmisistä tunnustaa jotakin uskontoa. Siksi uskontolukutaidon merkityskin kansalaistaitona korostuu tulevaisuudessa.
Uskonnonvapauden juhlavuoden teema on rauhan ja vakauden edistäminen. Ukrainan sota, koronapandemia ja taloudellinen epävarmuus vievät ihmiset jälleen perimmäisten inhimillisten ja yhteiskunnallisten kysymysten äärelle.
Kaikissa maailmanuskonnoissa on moninaisia suuntauksia: on jyrkkyyttä ja humaania ajattelua. Piispa Leppäsen mukaan uskonnot saavat ihmisen tekemään sekä hyvää että pahaa.
Myös Matti Vanhanen myöntää, että uskontoja käytetään oikeuttamaan myös epäoikeudenmukaisia ja julmiakin poliittisia valintoja. ”Merkittävämpänä näen kuitenkin uskonnoista löytyvän eettisen pohjan, joka kutsuu etsimään keskinäistä ymmärrystä ja rakentamaan sovintoa.”
Suomen Ekumeeninen Neuvosto on tehnyt työtä kristittyjen yhteyden puolesta jo runsaat sata vuotta. Entistäkin tärkeämpää nykypäivänä on uskontojen välinen dialogi, keskustelu, jonka tavoitteena on uskontojen välinen luottamus ja kunnioitus.
Uskonnonvapauden merkkivuoden kunniaksi Sillassa on ekumeeninen pääsiäisjuttu. Siinä evankelis-luterilainen Ulla Lumijärvi ja ortodoksi Mari Vainio keskustelevat uskontojensa pääsiäisperinteistä. Siunattua pääsiäistä!
