Pääkirjoitus
Yksinäisyys musertaa
Monien ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ovat tulleet kohti ja koskettaneet viime viikkoina. Yksinäisyys on sydäntä riipaisevaa. Se romuttaa ihmisen perustarpeen jakaa sisimpiä tuntojaan, liittyä toisten seuraan ja kokea yhteyttä.
Myös tässä lehdessä haastateltu näytelmäkirjailija Sirkku Peltola on tutkinut lukuisissa näytelmissään yksinäisyyttä. Elämän suuria arvoituksia on, mitä on ihmisyys, ja miksi meidän on niin vaikea jakaa sitä toistemme kanssa. Syinä voivat olla kohtaamattomuus, elämäntilanne tai arjen haasteet.
Äskettäin kävi ilmi, että kaukana asuva iäkäs sukulainen ei ole koronapandemian jälkeen käynyt seurakunnan kerhossa. Hän ei ole saanut aikaiseksi lähteä matkaan yksin rollaattorillaan. Lähitalotkin ovat tyhjillään, sillä monet naapurit ovat jo kuolleet – sekin ystävä, jonka kanssa kerhomatkoja aikoinaan kuljettiin.
Uutisia seuratessa näyttää siltä, että yhä useampi ikäihminen kärsii yksinäisyydestä tulevaisuudessa. Väestö ikääntyy, ja yhä huonokuntoisemmat vanhukset jäävät kotiensa vangeiksi, kun liikkuminen on vaikeaa, ja yhteiskunnan palveluja vähennetään.
Ikävä viesti kuultiin myös Pirkanmaan hyvinvointialueelta, joka aikoo lakkauttaa vanhusten päivätoiminnan toukokuun 2025 loppuun mennessä ja korvata sen etäpäivätoiminnalla. Ikäihmisen seuralaiseksi tarjotaan tablettitietokonetta. (Aamulehti 13.2.2025)
Yksinäisyys koskettaa kipeästi myös monia nuoria. Siksi on hyvä, että tämän vuoden Yhteisvastuukeräys tukee nuoria.
Hyvä uutinen on, että Suomessa on aloitettu pitkäjänteinen työ osallisuuden vahvistamisen sekä yksinäisyyden ja sosiaalisen hyljeksimisen vähentämiseksi. Osallistujien Suomi -kokonaisuutta koordinoi eduskunnan työryhmä, ja myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko osallistuu työskentelyyn.
Kirkko tekee jo nykyisin paljon työtä yksinäisyyden torjumiseksi, ja miljoonat suomalaiset saavat kokea yhteyttä toisiin ihmisiin seurakuntien messuissa ja kohtaamispaikoissa. Seurakunta on jo nimensäkin perusteella yhteisö, ja kristillisyyden ytimeen kuuluvat lähimmäisenrakkaus ja vastuu toisista.
Lukuisat tamperelaiset vanhukset ovat saaneet juttuseuraa ja ulkoiluapua Tampereen seurakuntien Mummon Kammarin toiminnan kautta. Tälläkin hetkellä lähes sata ikäihmistä odottaa vapaaehtoista ystävää, joten vapaaehtoisia tarvitaan lisää.
Huolehditaanhan yhdessä siitä, että yksinäisyys vähenee.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
