6.11.2019 10.30
Kirkkoherraehdokkaat tentissä
Eteläisen seurakunnan kirkkoherran virkaa haki seitsemän henkilöä. Virka tuli avoimeksi, kun nykyinen kirkkoherra Jussi Mäkinen jää eläkkeelle. Hiippakunnan tuomiokapituli ja seurakunta ovat haastatelleet hakijat. Kirkkoherran valitsee Eteläisen seurakunnan seurakuntaneuvosto 20. marraskuuta. Jotta ehdokkaat tulisivat tamperelaisille tutuiksi, Silta-lehti on laatinut heille muutamia kysymyksiä.
Kysymykset kirkkoherraehdokkaille
- Mainitse kolme tärkeintä arvoasi.
- Vaalilupauksesi?
- Hervannassa on Tampereen pienin kirkkoonkuulumisprosentti. Miten seurakunnan tulisi toimia tällaisessa ympäristössä?
- Kuinka rakennat sovintoa eri tavalla ajattelevien välille?
- Miten varmistat, että kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi seurakunnassa?
- Miten kannat vastuuta ympäristöstä?
- Millaisia mahdollisuuksia tarjoaisit tamperelaisille toistensa hyväksi toimimiseen?
Ehdokkaat vastausjärjestyksessä ovat
Johtava kappalainen, TM Antero EskolinPastori, TM Kaija Karvala
Teol.toht. Ali Kulhia
Kirkkoherra Jari Kuusi
Vs. kirkkoherra Saila Munukka
Pappi, teologian tohtori Minna Rikkinen
Pastori Markku Viitala
Johtava kappalainen, TM Antero Eskolin
59, Tampereen Eteläisen seurakunnan johtava kappalainenMotto: Ei yksin, vaan yhdessä.
Antero Eskolin.
Lupaan kolme asiaa, jotka ovat mielestäni tärkeimmät: a) rakentaa demokraattista, kunnioittavaa yhteistyötä luottamushenkilöiden kanssa b) vahvistaa rohkaisevaa, kannustavaa ilmapiiriä työyhteisössä ja c) olla seurakunnassa asuvien tavoitettavissa yhteydenotoin, ja tavattavissa usein lähikirkoilla.
Olen oppinut noudattamaan sopimusoikeuden periaatetta "pacta sunt servanda" - lupaukset on pidettävä. Ja on luvattava vain asioita, jotka voi pitää. Seurakuntaelämässä on kolme toiminnan tasoa: hallinto, työyhteisö ja seurakunta, joissa kaikissa kirkkoherra toimii vastuullisesti.
2. Lupaan kolme asiaa, jotka ovat mielestäni tärkeimmät: a) rakentaa demokraattista, kunnioittavaa yhteistyötä luottamushenkilöiden kanssa b) vahvistaa rohkaisevaa, kannustavaa ilmapiiriä työyhteisössä ja c) olla seurakunnassa asuvien asuvien tavoitettavissa yhteydenotoin, ja tavattavissa usein lähikirkoilla.
3. Oleellista on aina ymmärtää: olemme kutsutut kohtaamaan jokaisen yhtä arvostavalla ja rakastavalla tavalla, kuului hän kirkkoon tai ei. Olemme velvolliset auttamaan henkilöön katsomatta. Kun ihminen saa kokea: minua rakastettiin, autettiin, ja arvostettiin, hän on kohdannut uuden todellisuuden.
Hervannan lähikirkossa on saatu myös erinomaisia tuloksia yhteistyöstä Tampereen kaupungin ja muiden yhteistyökumppanien kanssa. Verkostoitumisen myötä ovat useammat hankkeet toimineet seurakunnan diakoniaa ja maahanmuuttajia yhdistävinä. Vaikka TeKO-hanke päättyi 31.10.2019, yhteistyötä voidaan ja kannattaa jatkaa uusilla avauksilla. Näin Eteläinen seurakunta voi omalta osaltaan tukea kotoutumista, ja eri kulttuurien kohtaamista.
4. Jos meidät olisi luotu ajattelemaan ja tuntemaan täysin samalla tavalla toistemme kanssa, olisi ihmisen elämä kyllä täällä maailmassa harvinaisen yksitoikkoista! Elämän rikkauteen kuuluu, että olemme aivan ainutkertaisia kaikki. Ja siksi meillä on lupa ja oikeus olla eri mieltä asioista, silti arvostaen toisiamme ainutkertaisina Jumalan luomina. Ihmisyyden arvokas yhteys, luomiseen perustuva, yhdistää meitä, vaikka emme voisikaan olla samaa mieltä eri asioista.
5. Tampereen seurakunnissa on voimassa SAAVUTETTAVA SEURAKUNTA Tampereen evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän esteettömyysohjelma, jonka yhteinen kirkkoneuvosto on vahvistanut 14.10.2010. Kyseinen ohjelma loi esteettömyyden ja saavutettavuuden tavoitteet seurakuntayhtymän osalta. Erityiset painopisteet yksittäisen seurakunnan osalta ovat sekä asenteissa että niiden heijastumisessa päätöksentekoon. Mikäli ohjaava ajatus on: jos eivät liikuntaesteiset pääse alttarin ääreen, viedään ehtoollinen penkkeihin! Ja samalla säästetään määrärahoja. Olisiko hyvä pysähtyä miettimään: miltä minusta tuntuisi, jos en pääsisi alttarin ääreen, kuten muut?
Toinen turvallisuutta lisäävä asia on LAVA-ohjelma (lapsiasiainvaikutus). Alle 18-vuotiailla ei ole mahdollisuutta itse vaikuttaa heihin kohdistuvaan päätöksentekoon seurakunnissa. Siksi ainoa mahdollisuus on huolella ja ajoissa tehtävä lapsiasiainvaikutusten arviointiprosessi. Se tulee tehdä jokaiseen päätöspykälään, mutta niin ajoissa että sillä on myös vaikutusmahdollisuus.
Mm. nämä kaksi huolella hoidettua näkökulmaa lisäävät turvallisuutta seurakunnassa.
6. Huolehdin siitä, että Eteläisen seurakunnan päätöksenteossa otetaan huolella huomioon ympäristönäkökulmat. Kierrätystä lisätään, ja ylijäämäruoan käyttämisen projektille pyritään saamaan jatkoa. Eteläisen seurakunnan kautta kulkee tuleva raitiotielinja; työntekijöitä kannustetaan käyttämään raitiotien mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien mukaan ympäristöä kuormittavaa toimintaa pyritään välttämään.
7. Seurakuntamme vapaaehtoistyön prosessi tarjoaa jatkossa yhä enemmän mahdollisuuksia toimimiseen toisten hyväksi Eteläisessä seurakunnassa. Tätä prosessia tulee tukea enemmän ja myös resursoida riittävästi. Otimme käyttöön uuden termin: kirkkokahvin keittäjät eivät ole enää vain "kahvi-emäntiä", vaan heitä nimitetään jatkossa "messuavustajiksi". Miksi kahvien laittaminen ja tarjoaminen olisi vähäisempää, kuin ehtoollisen jakaminen? Eikö kyseessä ole sama vaikuttava yhteyden kokemus, joka alkaa messun alusta ja päättyy kohtaamisen lämpimän kahvikupin äärellä. Ja jokaisella tässä ketjussa on yhtä merkittävä rooli, jakoi hän käsiohjelmia, ehtoollista tai kahvia messun jälkeen. Kun tämä näkökulma ja arvostus aukeaa meille, jotain uutta varmasti löytyy!
Pastori, TM Kaija Karvala
45, Tampereen Eteläisen seurakunnan kappalainen, Hervannan lähikirkkopappiMotto: Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Kaija Karvala.
Toisten kunnioittaminen liittyy minulla vahvasti uskossa elämiseen. Ihminen on Jumalan kuva ja jos minä en kunnioita häntä, niin minä en myöskään kunnioita Jumalaa ja silloin myös uskoni on turha. Tähän liittyy kiinteästi lähimmäisenrakkaus, jonka toteutumisessa saan kilvoitella joka päivä. Onneksi saan luottaa Kristuksen rakkauteen, kun oma rakkauteni on vajavaista.
Rehellisyys kaikessa kanssakäymisessä on yksi arvoistani. Olen sitä mieltä, että maailma ei kaadu puheeseen vaan puhumattomuuteen. Vaikeistakin asioista tulee voida puhua ja tässä rehellisyys liittyy vahvasti toisen kunnioittamiseen, niin että ottaa toisen tilanteen huomioon. Mitä ja miten toinen voi vastaanottaa asioita. Kirkkoherran työssä rehellisyys tulee esiin päätöksenteon läpinäkyvyytenä ja avoimuutena ja siinä, että ottaa toiset mukaan prosessiin.
Vapaus, me saamme Suomessa nauttia monenlaisesta vapaudesta, niin että pidämme niitä itsestäänselvyytenä. Meillä on vapaus uskoa tai olla uskomatta, vapaus ilmaista mielipiteemme ja vapaus liikkua ja osallistua monien muiden lisäksi. Minulle on tärkeää, että myös erilaiset ihmiset, kuten eri lailla vammaiset, tulevat osallisiksi näistä vapauksista tasavertaisesti. Kristilliseen uskoon liittyy myös vapaus. Meillä jokaisella on oma tapamme ilmaista uskoamme ja tästä muodostuu monenkirjava ja elävä seurakunta.
2. Yhdessä olemme enemmän. Tulevaisuuden näkymät eivät ole positiivisia, jos tarkastellaan lukuja, mutta uskon, että halutessamme seurakuntamme on elävä yhteisö. Meidän pitää arvostaa jokaisen seurakuntalaisen panosta ja antaa seurakuntalaisille tilaa olla toiminnan subjekteja. Kristus yhdistää meidät.
3. Ensin pitää nähdä tällaisen tiedon taakse ja sitten miettiä toimintamalleja. Avoimuus ja dialogisuus ovat lähtökohtia. Ratkaisuksi ei ole yhtä mallia, mutta esimerkiksi panostaisin matalan kynnyksen toimintaan maahanmuuttajaperheiden lapsille, minkä kautta heitä tulisi enemmän rippikouluun.
Pienen kirkkoonkuulumisprosentin takana on kansainvälisyyttä, väestörakenteellisesti suuri opiskelijoiden määrä ja ihmiset, joilla on alhainen toimeentulo. Seurakunta on yhteisö ja ihmiset liittyvät yhteisöön, jonka kokevat merkitykselliseksi omassa elämässään. Siksi seurakunnan tulee olla avoin kuulemaan ihmisten merkityksellisyyden kokemuksia ja ottamaan niistä kiinni ja sitä kautta sitouttaa ihmisiä yhteyteensä. Hervannassa on tehty muutaman vuoden ajan hyvää työtä TEKO-hankkeen eli kahdensuuntaisen kotoutumisen saralla. Tässä seurakunta on saanut olla yhteistyökumppanina ja kun TEKO-hanke jää elämään Hervantaan, niin edelleen on tärkeä kehittää toimintaamme siinä. Lisäksi LAPEn myötä kauppakeskus Duossa toimi perhe popup – kohtaamispaikka, jossa seurakunta oli yksi yhteistyökumppani. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että seurakunta on avoin tällaisille yhteistyömuodoille, jossa kohdataan ihmisiä, joilla ei ole kiinteää sidettä kristilliseen sanomaan. Näin lisäämme seurakunnan merkityksellisyyttä ja lähennämme heitä Kristukseen.
4. Tärkeää on asettua kuuntelemaan toisen mielipiteitä ja sen takana vaikuttavia asioita. Kannattaa kiinnostuneesti kysyä taustoja ajattelun takana. Ratkaisevaa on oma asenne, onko minulla oikea tieto vai voinko minä oppia jotain toisen näkökulmasta. Asioita kannattaa aina tarkastella eri näkökulmista.
Ensiksi tarvitaan luottamuksen ilmapiiriä, jotta yhteys kohtaamiselle voi syntyä. Paras tapa luottamuksen synnyttämiseen on yhdessä tekeminen tai toimiminen. Sitä kautta voi oppia näkemään, mikä kaikki yhdistää meitä erilaisista asenteista tai mielipiteistä huolimatta. Tärkeää on asettua kuuntelemaan toisen ajattelua ja sen takana vaikuttavia asioita. Tässä kunnioittava keskustelun periaatteet ovat hyvä lähtökohta. Ratkaisevaa on myös oman asenne, onko minulla lopullinen oikea tieto vai voinko minä oppia jotain toisen näkökulmasta. Annanko sen muuttaa minua? Asioita kannattaa aina tarkastella monesta näkökulmasta ennen päätöksentekoa. On hyvä edistää sellaisia näkökulmia, joilla päästään eteenpäin asiassa ja välttää vastakkainasettelua.
5. Seurakunnan muodostaa laaja ihmisten kirjo, jossa kaikkien tulisi kokea olonsa turvalliseksi. Meillä ihmisillä on jokaisella asioihin, ihmisryhmiin ja ilmiöihin liittyviä ennakkoluuloja ja pelkoja. Tämä saa meidät käyttäytymään välillä syrjivästi tai ulossulkevasti yhteisöstä. Seurakunnan kuitenkin tulee olla paikka, jossa jokaiselle ovat ovet auki ja sieltä löytyy turvallinen tila. Seurakunnassa ei kenenkään tulisi pelätä oman identiteettinsä kyseenalaistamista ja tuomitsemista. Tätä varten tulee luoda periaatteet ja käytännöt, joita noudetaan.
Vapaus, me saamme Suomessa nauttia monenlaisesta vapaudesta, niin että pidämme niitä itsestäänselvyytenä. Meillä on vapaus uskoa tai olla uskomatta, vapaus ilmaista mielipiteemme ja vapaus liikkua ja osallistua monien muiden lisäksi. Minulle on tärkeää, että myös erilaiset ihmiset, kuten eri lailla vammaiset, tulevat osallisiksi näistä vapauksista tasavertaisesti. Kristilliseen uskoon liittyy myös vapaus. Meillä jokaisella on oma tapamme ilmaista uskoamme ja tästä muodostuu monenkirjava ja elävä seurakunta.
2. Yhdessä olemme enemmän. Tulevaisuuden näkymät eivät ole positiivisia, jos tarkastellaan lukuja, mutta uskon, että halutessamme seurakuntamme on elävä yhteisö. Meidän pitää arvostaa jokaisen seurakuntalaisen panosta ja antaa seurakuntalaisille tilaa olla toiminnan subjekteja. Kristus yhdistää meidät.
3. Ensin pitää nähdä tällaisen tiedon taakse ja sitten miettiä toimintamalleja. Avoimuus ja dialogisuus ovat lähtökohtia. Ratkaisuksi ei ole yhtä mallia, mutta esimerkiksi panostaisin matalan kynnyksen toimintaan maahanmuuttajaperheiden lapsille, minkä kautta heitä tulisi enemmän rippikouluun.
Pienen kirkkoonkuulumisprosentin takana on kansainvälisyyttä, väestörakenteellisesti suuri opiskelijoiden määrä ja ihmiset, joilla on alhainen toimeentulo. Seurakunta on yhteisö ja ihmiset liittyvät yhteisöön, jonka kokevat merkitykselliseksi omassa elämässään. Siksi seurakunnan tulee olla avoin kuulemaan ihmisten merkityksellisyyden kokemuksia ja ottamaan niistä kiinni ja sitä kautta sitouttaa ihmisiä yhteyteensä. Hervannassa on tehty muutaman vuoden ajan hyvää työtä TEKO-hankkeen eli kahdensuuntaisen kotoutumisen saralla. Tässä seurakunta on saanut olla yhteistyökumppanina ja kun TEKO-hanke jää elämään Hervantaan, niin edelleen on tärkeä kehittää toimintaamme siinä. Lisäksi LAPEn myötä kauppakeskus Duossa toimi perhe popup – kohtaamispaikka, jossa seurakunta oli yksi yhteistyökumppani. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että seurakunta on avoin tällaisille yhteistyömuodoille, jossa kohdataan ihmisiä, joilla ei ole kiinteää sidettä kristilliseen sanomaan. Näin lisäämme seurakunnan merkityksellisyyttä ja lähennämme heitä Kristukseen.
4. Tärkeää on asettua kuuntelemaan toisen mielipiteitä ja sen takana vaikuttavia asioita. Kannattaa kiinnostuneesti kysyä taustoja ajattelun takana. Ratkaisevaa on oma asenne, onko minulla oikea tieto vai voinko minä oppia jotain toisen näkökulmasta. Asioita kannattaa aina tarkastella eri näkökulmista.
Ensiksi tarvitaan luottamuksen ilmapiiriä, jotta yhteys kohtaamiselle voi syntyä. Paras tapa luottamuksen synnyttämiseen on yhdessä tekeminen tai toimiminen. Sitä kautta voi oppia näkemään, mikä kaikki yhdistää meitä erilaisista asenteista tai mielipiteistä huolimatta. Tärkeää on asettua kuuntelemaan toisen ajattelua ja sen takana vaikuttavia asioita. Tässä kunnioittava keskustelun periaatteet ovat hyvä lähtökohta. Ratkaisevaa on myös oman asenne, onko minulla lopullinen oikea tieto vai voinko minä oppia jotain toisen näkökulmasta. Annanko sen muuttaa minua? Asioita kannattaa aina tarkastella monesta näkökulmasta ennen päätöksentekoa. On hyvä edistää sellaisia näkökulmia, joilla päästään eteenpäin asiassa ja välttää vastakkainasettelua.
5. Seurakunnan muodostaa laaja ihmisten kirjo, jossa kaikkien tulisi kokea olonsa turvalliseksi. Meillä ihmisillä on jokaisella asioihin, ihmisryhmiin ja ilmiöihin liittyviä ennakkoluuloja ja pelkoja. Tämä saa meidät käyttäytymään välillä syrjivästi tai ulossulkevasti yhteisöstä. Seurakunnan kuitenkin tulee olla paikka, jossa jokaiselle ovat ovet auki ja sieltä löytyy turvallinen tila. Seurakunnassa ei kenenkään tulisi pelätä oman identiteettinsä kyseenalaistamista ja tuomitsemista. Tätä varten tulee luoda periaatteet ja käytännöt, joita noudetaan.
Työyhteisössä ja seurakunnassa kirkkoherra on avainasemassa huolehtimassa siitä, että yhteisiä periaatteita noudatetaan ja mitä tehdään, jos niistä poiketaan. Minä näen, että turvallinen tila rakentuu, jos me kunnioitamme erilaisuutta ja toisten vakaumusta. Lisäksi meidän tulee kunnioittaa jokaisen oikeutta määritellä omat rajansa. Meidän tulee olla avoimia kuulemaan jokaisen näkemyksiä ja kokemuksia.
Nämä periaatteet pitää säännöllisesti käydä läpi työyhteisössä ja tarkastella toimintaa niiden kautta. Turvallisuus ei rakennu vain työntekijöidenvaraan, vaan sitä on edistämässä myös luottamushenkilöt ja toiset seurakuntalaiset, erityisesti vapaaehtoistehtävissä toimivat. Keskustelun ja koulutuksen kautta tietoisuus turvallisen seurakunnan käytännöistä lisääntyy ja näiden tulee ulottua kaikkiin yllämainittuihin ryhmiin. Käytänteisiin liittyy myös se, että jos rajoja rikotaan, niin seurakunnassa tiedetään, kuinka niihin puututaan.
6. Kannan vastuuta kierrättämällä mahdollisimman paljon kotitaloudessamme. Lisäksi hankintoja tehdessäni mietin ekologisuutta ja kestävyyttä. Lisäksi suosin luomua ja reilun kaupan tuotteita. Varmaan suurin osa hiilijalanjäljestäni muodostuu autoilusta, mutta lyhytkasvuisuuteni vuoksi se on minulle välttämättömyys. Mutta seuraavan autonvaihdon tullessa ajankohtaiseksi haluan vaihtaa hybridiautoon. Uskon siihen, että pienistä teoista ja valinnoista muodostuu isompi kokonaisuus, jonka kautta varjelen luomakuntaa.
7. Minä olen avoin kaikille ehdotuksille, joita ihmiset itse tuottavat keinoiksi toistensa hyväksi toimimiseen, jos ne vaan sopivat kirkkomme sanoman kanssa yhteen. Meillä on Tampereella jo nyt vapaaehtoistoimintaa, Mummon kammari sekä Suurella sydämellä –toiminta, mitä haluan olla vahvistamassa. Haluaisin, että seurakuntamme tilat olisivat matalan kynnyksen paikkoja ihmisille tulla yhteen. Yksinäisyys on aikamme kasvava ongelma. Jo nyt toimivan yhteisöruokailun laajentaminen useampaan toimipisteeseemme, olisi rakentamassa yhteisöllisyyttä, jossa toteutuu hyvän tekeminen, ja jonka kautta voisi avautua uusia mahdollisuuksia, kun ihmiset tutustavat toisiinsa. Tärkeää on, että tunnistamme ihmisten osaamisen ja annamme sille tilaa. Seurakunta ei ole vain seinien sisällä toimiva yhteisö, vaan seurakunta toimii kaikkialla siellä, missä ihmiset haluavat palvella lähimmäistään ja samalla he palvelevat Kristusta.
Teol.toht. Ali Kulhia
58, Akaan kirkkoherraMotto: "Tähän asti Herra on auttanut. Pyydämme jatkoa!"
Ali Kulhia. Kuva: Juha Kosonen.
2. Teen parhaani rukoillen joka päivä tehtävääni viisautta, voimaa ja Pyhän Hengen voitelua. Toimin oikeudenmukaisesti ja johdonmukaisesti punniten huolellisesti eri vaihtoehtoja. Verkostoidun ennakkoluulottomasti uuteen toimintaympäristöön. Kuuntelen henkilöstöä. Annan tukea sitä tarvitseville.
Muodostan huolellisesti tilannekuvan Eteläisestä seurakunnasta kun aloitan. Teen vain tarpeellisia muutoksia ja uudistuksia, ei pelkän muutoksen vuoksi. Neuvottelen luottamushenkilöiden kanssa uusista isoista ratkaisuista ajoissa ennen päätöksentekoa. Hyödynnän yhtymän tarjoamia mahdollisuuksia. Pidän huolta itsestäni ja työkyvystäni.
3. Mennään sinne missä ihmiset jo ovat. Rakennetaan yhteistyömalleja Hervannassa toimivien järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. Samalla omat ovet tulee olla mahdollisimman avoimet ja kutsuvat, että kirkkoonkuulumattomat rohkaistuvat tutustumaan. Kerromme Jumalan armosta ja rakkaudesta raikkaasti.
Tulee oppia sellaisilta seurakunnilta, jotka ovat menestyneet vastaavissa tilanteissa. Kokeilemme rohkeasti ja olemme itse innostuneita. Meidän pitää myös rukoilla tämän alueen ja sen ihmisten puolesta, eri kokoonpanoilla, ja eri tilanteissa.
4. Tehdään jotain melko sujuvaa ensin yhdessä. Sitten voi viettää aikaa yhdessä vaikka jumalanpalveluksissa, joissa jokainen voi osallistua omista lähtökohdistaan. Usein ulkopuolinen taho voi käynnistää työskentelyn, jotta päästään aloittamaan puolueettomasti. Yhdessä syöminen on yllättävän avartavaa.
On hyvä etsiä varovaisesti asioita, joista ollaan likimain yhtä mieltä. Ei ole viisasta edetä liian nopeasti liian pitkälle, vaan tyytyä mieluummin laihaan sopuun, kuin repäistä vahingossa joku haava taas auki.
5. Tulee pohtia ja tutkia, mitkä asiat aiheuttavat turvattomuuden tunnetta seurakunnassa. Erityisen herkästi haavoittuville on hyvä tarjota hoitavia tilaisuuksia. Siksi tavanomaistenkin jumalanpalveluksien ja muiden tilaisuuksien yhteydessä on hyvä tarjota tilaisuuksia myös hoitavaan keskusteluun.
Jos otsikon kysymyksellä tarkoitettiin sitä, että keskenään eri asioita kannattavat henkilöt kokevat samassa tilaisuudessa toistensa aiheuttavan turvattomuutta itselleen, tulee näistäkin asioista puhua ja punnita eri ratkaisuvaihtoehtoja avoimesti.
6. Olen huolellinen jätteiden lajittelija ja kompostoin. Olen ollut perustamassa Pirkanmaan Jätehuolto Oy:tä ja olin sen hallinnossa 12 vuotta mukana. Ostan harkiten ja mahdollisuuksien mukaan vähiten ympäristöä kuormittavia elintarvikkeita. Lämmitän osin aurinkoenergialla sekä uusiutuvilla energialähteillä ja käytän kotona uusiutuvasti tuotettua sähköä.
6. Olen huolellinen jätteiden lajittelija ja kompostoin. Olen ollut perustamassa Pirkanmaan Jätehuolto Oy:tä ja olin sen hallinnossa 12 vuotta mukana. Ostan harkiten ja mahdollisuuksien mukaan vähiten ympäristöä kuormittavia elintarvikkeita. Lämmitän osin aurinkoenergialla sekä uusiutuvilla energialähteillä ja käytän kotona uusiutuvasti tuotettua sähköä.
Teemme Akaan seurakunnassa ympäristödiplomisertifiointia. Suosin kimppakyyteijä, jos ei voi käyttää joukkoliikennettä.
7. Yhteisvastuun ja lähimmäisenrakkauden aatetta tulee pitää esillä taitavasti ja riittävästi. Rohkaisisin seurakuntamme väkeä pohtimaan ennakkoluulottomasti uusiakin vapaaehtoistyön mahdollisuuksia tarjottavaksi. Mainostaisin entistä vaikuttavammin vapaaehtoistyo.fi -kanavaamme, ihan kaikki eivät vielä tiedä siitä, eikä siellä ei ole vielä kaikkea mahdollista keksitty :-)
Motto: Parempaa kohti mennään.
1. 1: Jumalan, lähimmäisen ja luomakunnan rakastaminen. 2: Rehellisyys. 3: Toimiminen niin, etten olisi elämäni päättyessä näissä kovin pahoin epäonnistunut.
Ne kaikki nousevat kymmenestä käskystä ja kulkevat koko Jumalan antaman erityisen ilmoituksen, Raamatun, läpi. Siksi ne ovat hyviä ja tavoittelemisen arvoisia asioita, joita meidän tulisi vahvistaa oman kristillisen kulttuurimme sisällä. Toisaalta ne ovat myös universaaleja arvoja, jotka jaamme muiden maailman ihmisten kanssa, ja joiden esillä pitämisen paikka on myös silloin, kun olemme tekemisissä eri uskontojen ja kulttuurien sekä niiden edustajien kanssa.
2. Olen avoin, luotettava ja lojaali kaikkia alaisiani, työtovereitani sekä luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisiani kohtaan. En voi taata, että ratkaisuni, mielipiteeni tai toimintatapani olisivat aina kaikille mieleisiä, mutta haluan silti etsiä yhteyttä myös ristiriitoja aiheuttavissa tilanteissa.
Koen, että hyvät ja toimivat henkilö- ja ihmissuhteet kirkollisella työpaikalla säteilevät hyvää myös itse seurakuntaan ja sen jäseniin. Siksi ajatteluni keskiössä ovat ennen kaikkea ihmiset ja suhteet heihin. Tässä ajattelen yhtä lailla niin työntekijöitä kuin seurakuntalaisiakin. Vuorovaikutus ihmissuhteissa on toki kaksisuuntaista, siksi odotan luotettavuutta ja lojaalisuutta myös itseäni kohtaan.
Kaikki seurakunnan työalat ovat tärkeitä. Talouden realiteetit huomioon ottaen pyrin toimimaan niin, että niillä kaikilla säilyy toimintaresurssit myös tulevaisuudessa.
Nuorten ja nuorten aikuisten osallistaminen seurakuntaan on kirkon elinehto. Haluan vahvistaa seurakunnan ja seurakuntayhtymän jo ennestään hyvää työtä heidän osallistamisekseen. Seurakunta on toki kaikenikäisten koti. Niin kuin perheessä, myös seurakunnassa on monen ikäisiä, ja kaikki ikäpolvet ovat tulleet minulle työssäni tutuiksi. Kaipaamme "vanhemman kokemusta ja lapsen katsetta" myös seurakuntakodissa. Tätä yhteyttä haluan olla ylläpitämässä ja vahvistamassa.
3. On vaikea antaa neuvoja tilanteessa, jossa seurakunta on jo varmasti pitkään joutunut miettimään ihmisten sitoutumista kirkon jäsenyyteen. Näen kuitenkin, että pyrkimys tavoittaa ihmiset ikäryhmä- ja henkilökohtaisella tasolla on avainasia. Siihen viittasinkin jo edellä puhuessani toimintaresurssien säilyttämisestä ja kaikenikäisten ihmisten kutsumisesta ja osallistamisesta seurakunnan elämään.
Rohkeuttakin tarvitaan, sitä, että olemme pelkäämättömästi ja anteeksipyytelemättömästi seurakunta, Kristukseen uskovien yhteisö, joka pitää esillä sanomaa, jota kenelläkään muulla ei ole.
4. Samoin kuin kohdatessani itse eri tavoin ajattelevan ja kuinka odottaisin tuon toisen menettelevän itseäni kohtaan: Pyydän eri tavalla ajattelevia kuuntelemaan tarkoin toistensa perustelut - miksi toinen on päätynyt ajattelemaan, niin kuin ajattelee. Pyrkisin auttamaan heitä myös ymmärtämään toisiaan ja löytämään yhteyttä niissä asioissa, jotka heitä yhdistävät.
Ihmisten maailmassa emme koskaan tule saavuttamaan täydellistä yksimielisyyttä, mutta halussa ymmärtää toista voimme kehittyä.
5. Sallimalla erilaiset mielipiteet ja kaikkien syrjimättömän osallistumisen seurakunnan toimintaan. Ihmisten tulisi kokea turvallisuutta kaikessa seurakunnan toiminnassa, ei vain oman viiteryhmänsä sisällä, siksi myös eri tavoin ajattelevien tulisi uskaltautua toistensa tilaisuuksiin, piireihin ja kokoontumisiin.
7. Yhteisvastuun ja lähimmäisenrakkauden aatetta tulee pitää esillä taitavasti ja riittävästi. Rohkaisisin seurakuntamme väkeä pohtimaan ennakkoluulottomasti uusiakin vapaaehtoistyön mahdollisuuksia tarjottavaksi. Mainostaisin entistä vaikuttavammin vapaaehtoistyo.fi -kanavaamme, ihan kaikki eivät vielä tiedä siitä, eikä siellä ei ole vielä kaikkea mahdollista keksitty :-)
Kirkkoherra Jari Kuusi
57, Isojoen seurakunnan kirkkoherraMotto: Parempaa kohti mennään.
Jari Kuusi.
Ne kaikki nousevat kymmenestä käskystä ja kulkevat koko Jumalan antaman erityisen ilmoituksen, Raamatun, läpi. Siksi ne ovat hyviä ja tavoittelemisen arvoisia asioita, joita meidän tulisi vahvistaa oman kristillisen kulttuurimme sisällä. Toisaalta ne ovat myös universaaleja arvoja, jotka jaamme muiden maailman ihmisten kanssa, ja joiden esillä pitämisen paikka on myös silloin, kun olemme tekemisissä eri uskontojen ja kulttuurien sekä niiden edustajien kanssa.
2. Olen avoin, luotettava ja lojaali kaikkia alaisiani, työtovereitani sekä luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisiani kohtaan. En voi taata, että ratkaisuni, mielipiteeni tai toimintatapani olisivat aina kaikille mieleisiä, mutta haluan silti etsiä yhteyttä myös ristiriitoja aiheuttavissa tilanteissa.
Koen, että hyvät ja toimivat henkilö- ja ihmissuhteet kirkollisella työpaikalla säteilevät hyvää myös itse seurakuntaan ja sen jäseniin. Siksi ajatteluni keskiössä ovat ennen kaikkea ihmiset ja suhteet heihin. Tässä ajattelen yhtä lailla niin työntekijöitä kuin seurakuntalaisiakin. Vuorovaikutus ihmissuhteissa on toki kaksisuuntaista, siksi odotan luotettavuutta ja lojaalisuutta myös itseäni kohtaan.
Kaikki seurakunnan työalat ovat tärkeitä. Talouden realiteetit huomioon ottaen pyrin toimimaan niin, että niillä kaikilla säilyy toimintaresurssit myös tulevaisuudessa.
Nuorten ja nuorten aikuisten osallistaminen seurakuntaan on kirkon elinehto. Haluan vahvistaa seurakunnan ja seurakuntayhtymän jo ennestään hyvää työtä heidän osallistamisekseen. Seurakunta on toki kaikenikäisten koti. Niin kuin perheessä, myös seurakunnassa on monen ikäisiä, ja kaikki ikäpolvet ovat tulleet minulle työssäni tutuiksi. Kaipaamme "vanhemman kokemusta ja lapsen katsetta" myös seurakuntakodissa. Tätä yhteyttä haluan olla ylläpitämässä ja vahvistamassa.
3. On vaikea antaa neuvoja tilanteessa, jossa seurakunta on jo varmasti pitkään joutunut miettimään ihmisten sitoutumista kirkon jäsenyyteen. Näen kuitenkin, että pyrkimys tavoittaa ihmiset ikäryhmä- ja henkilökohtaisella tasolla on avainasia. Siihen viittasinkin jo edellä puhuessani toimintaresurssien säilyttämisestä ja kaikenikäisten ihmisten kutsumisesta ja osallistamisesta seurakunnan elämään.
Rohkeuttakin tarvitaan, sitä, että olemme pelkäämättömästi ja anteeksipyytelemättömästi seurakunta, Kristukseen uskovien yhteisö, joka pitää esillä sanomaa, jota kenelläkään muulla ei ole.
4. Samoin kuin kohdatessani itse eri tavoin ajattelevan ja kuinka odottaisin tuon toisen menettelevän itseäni kohtaan: Pyydän eri tavalla ajattelevia kuuntelemaan tarkoin toistensa perustelut - miksi toinen on päätynyt ajattelemaan, niin kuin ajattelee. Pyrkisin auttamaan heitä myös ymmärtämään toisiaan ja löytämään yhteyttä niissä asioissa, jotka heitä yhdistävät.
Ihmisten maailmassa emme koskaan tule saavuttamaan täydellistä yksimielisyyttä, mutta halussa ymmärtää toista voimme kehittyä.
5. Sallimalla erilaiset mielipiteet ja kaikkien syrjimättömän osallistumisen seurakunnan toimintaan. Ihmisten tulisi kokea turvallisuutta kaikessa seurakunnan toiminnassa, ei vain oman viiteryhmänsä sisällä, siksi myös eri tavoin ajattelevien tulisi uskaltautua toistensa tilaisuuksiin, piireihin ja kokoontumisiin.
"Kuplautuminen" voi olla merkki turvattomuuden tunteesta, vaikka useimmiten se on luonnollinen ilmiö, joka kertoo ihmisten erilaisista mielenkiinnon kohteista. Jumalaa ylistäessämme meidän tulisi kuitenkin olla yhtä.
6. Henkilökohtaisella tasolla en voi pitää panostani kovin suurena tässä asiassa. Joitain asioita luonnon ja ympäristön hyväksi teen kuitenkin joko tietoisesti tai tiedostamattani: Huomaan kuluttavani kohtuudella. Ajan vanhahkolla, mutta pienikulutuksellisella autolla, uusia vaatteita hankin näköjään harvakseltaan, kun nuo strategiset mitatkin ovat säilyneet ennallaan jo kauan ja kolmihenkisen taloutemme jääkaappi ei tosiaankaan pullistele ruuan paljoudesta, joten hävikkiruokaa tulee erittäin vähän. Perheemme harrastaa lentomatkailuakin erittäin maltillisesti, emmekä tee ulkomaanmatkoja kuin harvoin, ja silloinkin suhteellisen lähelle.
7. Mahdollisuudet alkavat tulemalla mukaan seurakunnan toimintaan. Kirkon olemukseen on jo sisäänrakennettuna mahdollisuus toisten hyväksi toimimiseen. Se toteutuu esimerkiksi jumalanpalveluselämän, diakonian, lapsi- ja nuorisotyön mutta myös kaiken muun seurakunnallisen työn ja toiminnan kautta. Uskon, että näissä kaikissa on tilaa vapaaehtoisille vastuunkantajille, joita kirkko ja seurakunnat tulevat tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Tervetuloa mukaan!
Motto: Minä rukoilen, että me kaikki olisimme yhtä. (Joh. 17:21 mukaillen)
1. Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja avoimuus.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja näin me olemme kaikki saman vertaisia Jumalan edessä. Ihmisinä me olemme yhdenvertaisia toisiimme nähden ja tämä kaikki saavutetaan vain avoimella keskustelulla ja yhteisellä tahdolla. Raamatusta me saamme lukea Jumalan rakkauden ilmestymisestä pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa ja hän pelastusteostaan puolestamme. Pelastuksen lahjan me saamme ottaa vastaan omana itsenämme ja jakaa tätä lahjaa eteenpäin, jotta tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja avoimuus toteutuisi maailmassa. Kristuksen rauha maailmassa on mahdollista silloin, kun yksikään ei ole ylempi toista, vaan kaikki olisimme yhtä Jeesuksessa Kristuksessa.
2. Kirkkoherrana tulen toimimaan Eteläisen seurakunnan kaikkien jäsenten hyväksi. Jokainen jäsen on tärkeä seurakunnan kokonaisuudessa. Isoon seurakuntaan mahtuu monia erilaisia näkemyksiä ja toivon voivani olla mahdollistamassa erilaisten äänien kuulumisen ja näkymisen seurakunnassa, sulassa sovussa.
Tulen toimimaan myös tasapuolisesti ja avoimesti henkilökuntaa kohtaan. Työntekijöiden hyvinvointi on minulle sydäntä lähellä ja avoimella ja arvostavalla kohtaamisella tiedän, että saamme yhdessä vietyä tärkeää evankeliumin sanomaan eteenpäin. Työntekijät ovat seurakunnan arvokas resurssi siihen tehtävään mikä seurakunnalla on.
Toinen yhtä arvokas resurssi seurakunnalle ovat luottamushenkilöt. Luottamushenkilöiden työ seurakunnan hyväksi tulee olla minulla koko ajan mielessäni, kun johdan seurakuntaa. Ilman luottamushenkilöitä, demokratialla ei ole mahdollisuutta toteutua seurakunnassa.
3. Olemassa olevat realiteetit tulee tiedostaa, mutta niihin ei saa juuttua. Seurakunnan tulisi toimia avoimesti ja kutsuvasti. Samalla tulisi turvata olemassa oleville jäsenille heille tärkeä toiminta. Lapsi- ja nuorisotyön merkitys korostuu, jotta tulevaisuudessa jäsenistö ei pienentyisi edelleen.
Kuulin radiosta tai luin lehdestä, en muista, keski-ikäisen naisen toteamuksen "älkää minuun tavoittamisekseni käyttäkö rahojanne, vaan auttakaa tarvitsijoita". Ehkä tässä olisi viisautta. Auttaa diakoniatyön asiakkaita, maahanmuuttajia ja opiskelijoita, olemalla avoimia ja helposti lähestyttäviä.
Tehdään kysely, mitä Hervantalaiset tahtovat ja tehdään pistemäisiä kokeiluja, mikä toimii ja mikä ei. Kristillinen jooga, tämän hetken uutta. Mitä muuta? Ei juututa vanhaan, vaan etsitään uusia avauksia kohdata hengellinen ja uskonnollinen nykyihminen, jonka ajasta kilpailee niin moni muukin. Mikä on niin merkityksellistä, että se saa ihmiset kirkkoon tai seurakunnan toimintaan? Tähän on varmasti monta vastausta ja jokaista tulee vastusta tulee arvostaa. Ja jos mietinnän jälkeen ilmenee, että Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudet ovat konseptina sellainen, mikä kutsuu ihmisiä ja mitä tahdotaan, niin järjestetään niitä. Aina ei tarvitse tehdä kaikkea vaikeamman kautta, tai keksiä pyörää uudelleen.
Jäsenkadon ollessa tätä päivää, en kuitenkaan menettäisi uskoa. Kirkolla on paikkansa ja ihminen etsii aina vastauksia suuriin kysymyksiin. Seurakunnan täytyy olla ajanhermolla.
4. Yhteinen pöytä, kahvi ja pulla. Arvostan ihmisten erilaisia näkökumia ja toivon koko ajan oppivani ihmisestä lisää. Erilaisille näkökulmille tulee antaa aikaa ja nähdä vaivaa niiden ymmärtämiseksi. Aina sovintoa ei ehkä saavuteta, mutta sekin on hyväksyttävä. Haluaisin luoda avoimuutta kuulla toista.
6. Henkilökohtaisella tasolla en voi pitää panostani kovin suurena tässä asiassa. Joitain asioita luonnon ja ympäristön hyväksi teen kuitenkin joko tietoisesti tai tiedostamattani: Huomaan kuluttavani kohtuudella. Ajan vanhahkolla, mutta pienikulutuksellisella autolla, uusia vaatteita hankin näköjään harvakseltaan, kun nuo strategiset mitatkin ovat säilyneet ennallaan jo kauan ja kolmihenkisen taloutemme jääkaappi ei tosiaankaan pullistele ruuan paljoudesta, joten hävikkiruokaa tulee erittäin vähän. Perheemme harrastaa lentomatkailuakin erittäin maltillisesti, emmekä tee ulkomaanmatkoja kuin harvoin, ja silloinkin suhteellisen lähelle.
7. Mahdollisuudet alkavat tulemalla mukaan seurakunnan toimintaan. Kirkon olemukseen on jo sisäänrakennettuna mahdollisuus toisten hyväksi toimimiseen. Se toteutuu esimerkiksi jumalanpalveluselämän, diakonian, lapsi- ja nuorisotyön mutta myös kaiken muun seurakunnallisen työn ja toiminnan kautta. Uskon, että näissä kaikissa on tilaa vapaaehtoisille vastuunkantajille, joita kirkko ja seurakunnat tulevat tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Tervetuloa mukaan!
Vs. kirkkoherra Saila Munukka
56, Mänttä-Vilppulan seurakunnan vs. kirkkoherraMotto: Minä rukoilen, että me kaikki olisimme yhtä. (Joh. 17:21 mukaillen)
Saila Munukka. Kuva: Tommi Turunen.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja näin me olemme kaikki saman vertaisia Jumalan edessä. Ihmisinä me olemme yhdenvertaisia toisiimme nähden ja tämä kaikki saavutetaan vain avoimella keskustelulla ja yhteisellä tahdolla. Raamatusta me saamme lukea Jumalan rakkauden ilmestymisestä pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa ja hän pelastusteostaan puolestamme. Pelastuksen lahjan me saamme ottaa vastaan omana itsenämme ja jakaa tätä lahjaa eteenpäin, jotta tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja avoimuus toteutuisi maailmassa. Kristuksen rauha maailmassa on mahdollista silloin, kun yksikään ei ole ylempi toista, vaan kaikki olisimme yhtä Jeesuksessa Kristuksessa.
2. Kirkkoherrana tulen toimimaan Eteläisen seurakunnan kaikkien jäsenten hyväksi. Jokainen jäsen on tärkeä seurakunnan kokonaisuudessa. Isoon seurakuntaan mahtuu monia erilaisia näkemyksiä ja toivon voivani olla mahdollistamassa erilaisten äänien kuulumisen ja näkymisen seurakunnassa, sulassa sovussa.
Tulen toimimaan myös tasapuolisesti ja avoimesti henkilökuntaa kohtaan. Työntekijöiden hyvinvointi on minulle sydäntä lähellä ja avoimella ja arvostavalla kohtaamisella tiedän, että saamme yhdessä vietyä tärkeää evankeliumin sanomaan eteenpäin. Työntekijät ovat seurakunnan arvokas resurssi siihen tehtävään mikä seurakunnalla on.
Toinen yhtä arvokas resurssi seurakunnalle ovat luottamushenkilöt. Luottamushenkilöiden työ seurakunnan hyväksi tulee olla minulla koko ajan mielessäni, kun johdan seurakuntaa. Ilman luottamushenkilöitä, demokratialla ei ole mahdollisuutta toteutua seurakunnassa.
3. Olemassa olevat realiteetit tulee tiedostaa, mutta niihin ei saa juuttua. Seurakunnan tulisi toimia avoimesti ja kutsuvasti. Samalla tulisi turvata olemassa oleville jäsenille heille tärkeä toiminta. Lapsi- ja nuorisotyön merkitys korostuu, jotta tulevaisuudessa jäsenistö ei pienentyisi edelleen.
Kuulin radiosta tai luin lehdestä, en muista, keski-ikäisen naisen toteamuksen "älkää minuun tavoittamisekseni käyttäkö rahojanne, vaan auttakaa tarvitsijoita". Ehkä tässä olisi viisautta. Auttaa diakoniatyön asiakkaita, maahanmuuttajia ja opiskelijoita, olemalla avoimia ja helposti lähestyttäviä.
Tehdään kysely, mitä Hervantalaiset tahtovat ja tehdään pistemäisiä kokeiluja, mikä toimii ja mikä ei. Kristillinen jooga, tämän hetken uutta. Mitä muuta? Ei juututa vanhaan, vaan etsitään uusia avauksia kohdata hengellinen ja uskonnollinen nykyihminen, jonka ajasta kilpailee niin moni muukin. Mikä on niin merkityksellistä, että se saa ihmiset kirkkoon tai seurakunnan toimintaan? Tähän on varmasti monta vastausta ja jokaista tulee vastusta tulee arvostaa. Ja jos mietinnän jälkeen ilmenee, että Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudet ovat konseptina sellainen, mikä kutsuu ihmisiä ja mitä tahdotaan, niin järjestetään niitä. Aina ei tarvitse tehdä kaikkea vaikeamman kautta, tai keksiä pyörää uudelleen.
Jäsenkadon ollessa tätä päivää, en kuitenkaan menettäisi uskoa. Kirkolla on paikkansa ja ihminen etsii aina vastauksia suuriin kysymyksiin. Seurakunnan täytyy olla ajanhermolla.
4. Yhteinen pöytä, kahvi ja pulla. Arvostan ihmisten erilaisia näkökumia ja toivon koko ajan oppivani ihmisestä lisää. Erilaisille näkökulmille tulee antaa aikaa ja nähdä vaivaa niiden ymmärtämiseksi. Aina sovintoa ei ehkä saavuteta, mutta sekin on hyväksyttävä. Haluaisin luoda avoimuutta kuulla toista.
Mitä enemmän ihmisiä on, sitä enemmän on intohimoja erilaislille näkökulmille. Olen itse huomannut, että varhainen puuttuminen ja vaikean asian ottaminen esille heti, kun jotain eripuraa ilmenee, auttaa ratkomaan asioita. Teologisia asioita punnittaessa emme aina pääse kaikkia tyydyttävän lopputulokseen, mutta uskon, että avoin keskustelu ja toisen näkökulmia kunnioittava kuuntelu auttaa siihen, miten elämä jatkuu ratkaisuyrityksen jälkeen. Tärkeänä lähtökohtana pidän osapuolien arvostamista ihmisenä ja sitä että kaikilla on oikeus mielipiteeseen.
5. Turvallisuuden tunne koostuu monista eriosatekijöistä. Mitä kukakin kokee uhkaksi? Turvallisuutta työntekijöille luo luotettava esimies ja selkeä johtaminen. Tasapuolisuus ja se että kuulee mitä työntekijä kertoo. Kun työntekijöillä on työnkuvat ja tehtävät selvillä, he voivat tehdä työtään ja olla luomassa turvallisuuttaan seurakuntaan. Näen, että esimiehenä tehtäväni on poistaa kaikkea sellaisia rakenteita, joka voivat aiheuttaa turvattomuutta, epäselvyyttä tai mahdottomuutta toimia työntekijänä.
Hengellistä- tai henkistä väkivaltaa ei saa esiintyä missään muodossa. Olemalla kuulolla ja kerätä seurakunnasta tietoa, jotta pystyy puuttumaan heti jos jotain ilmenee. Normaalit työturvallisuusasiat tulee olla koko ajan ajantasalla.
Seurakunnan tilojen ympäristön tulee olla turvattu niin että tilaisuuksiin voi tulla ja niistä voi lähteä turvallisesti.
6. Omalta osaltani kannan vastuuta luonnosta päivän valinnoissa. Kävelen jos voin. Syön enemmän kasviksia ja vältä ruokahävikkiä Toivon, että voisin kävellä tai pyöräillä työmatkani. Nykyisessä seurakunnassani olen aloittanut ympäristö diplomin esillä pitämisen ja tulevan vuoden toimintasuunnitelmassa 2020 koko seurakuntaa velvoitetaan ottamaan huomioon entistä enemmän Hiilineutraali kirkko ajattelua.
7. Kirkkokäsikirjan viikkomessun kiitosrukouksessa on lause "Anna meille kyky nähdä kaikissa ihmisissä sinun kasvosi" puhuttelee minua aina. Jos pystyisimme näkemään toisissamme tarvitsevan ihmisen ja kohtaamaan hänet niin, kuin Jumala kohtaa meidät, usko että moni löytäisi mahdollisuuden auttaa ja olla autettavana. Haluaisin saada ihmiset ymmärtämään, että auttamalla lähimmäistä, hän todennäköisesti auttaa edelleen toisia. Ei niin, että minä autan sinua ja sinä minua. Ei. Vaan niin, että minä autan sinua ja sinä autat häntä. Hän heitä, ja he teitä.
Näen tärkeänä, että tamperelaiset ymmärtävät auttamisen merkityksen. Omassa taloyhtiössä, erilaisissa seuroissa, kerhoissa, harrastuksissa. Se, ettei vain keräännyt harrastamaan vaan aktiivisesti myös ollaan omassa elinpiirissä aktiivisia kristittyjä. Haluaisin kasvattaa olemassa olevien verkostojen käyttöä. Jokaisella ihmisellä on ympärillään verkostoja joiden käyttö vain odottaa oikeaa aikaa.
En usko, että minä pelkästään osasisin tarjota mahdollisuuksia. Näen enneminkin niin, että kun ihmisellä on osaamista, etsisin hänelle siinä kohdassa tekemistä. Kysyisin "mitä sinä osaat ja haluat tehdä" ja hakisin hänelle merkityksellistä tekemistä. Minä voin tietenkin keksiä jotain, mutta haluaako kukaan sitä mitä minä työpöydän ääressä keksin?
Pappi, teologian tohtori Minna Rikkinen
46, Johtamiskouluttaja, Kirkon koulutuskeskusMotto: Aina on toivoa.
Minna Rikkinen.
Rehellisyys, yhdenvertaisuus ja vastuullisuus ovat olleet elämässäni keskeisiä perusarvoja. Ne ohjaavat minua kaikessa - työssä ja vapaa-ajalla. Pyrin kirkon työssä rakentamaan yhteisöä, jonka toimintaa ohjaavat:
- avoin vuorovaikutus,
- toisen kunnioittaminen yhdenvertaisena ja tasa-arvoisena kumppanina,
- jaettu vastuu lähimmäisestä, yhteisestä arjesta ja ympäristöstä.
Yhdenvertaisuus ilmenee esimerkiksi erilaisuuden huomioimisena ja ihmisten samanarvoisena kohtelemisena. Jumala on luonut ihmisen arvokkaaksi ja ainutlaatuiseksi. Jokainen on Jumalan kuva. Jos Hän ei torju ketään, miksi me asettaisimme ehtoja? Haluan kirkkoherrana puolustaa kaikkien yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua ja toimia Jumalan valtakunnassa.
Kirkko on minulle suuri solidaarisuuden ja yhteisvastuun ilmentymä. Samalla kun itse koetan elää vastuullisesti, koen tarvitsevani yhteisöä, joka jakaa vastuullisen elämäntavan arvot. Yhdessä puolustamme ihmisarvoa ja luonnon ainutlaatuisuutta. Suhtaudun omaan vastuuseeni kristittynä ja pappina tosissani. Sitoudun johtajana yhteisöni rohkaisemiseen hyvän edistämisessä
2. Rakennan työntekijöiden ja tamperelaisten kanssa moni-ilmeistä seurakuntaa, jossa on tilaa elää kristityn arkea omalla tavalla ja omassa tahdissa. Tulevaisuutta tehdään alueen asukkaiden, yhteistyökumppaneiden, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden yhteistyönä. Mahdollistan tätä yhteiskehittelyä.
3. Toimimalla verkostomaisesti. Seurakunnan on tärkeää tehdä yhteistyötä kaikkien alueen toimijoiden kanssa. Toiminnan suunnittelua ja kehittelyä on tehtävä alueen ihmisiä kunnellen ja heidän kanssaan - vain tällä tavoin seurakunnasta voi tulla merkityksellinen yhteisö heille itselleen. Seurakunta kohtaa alueensa ihmisiä ja yhteisöjä heidän luontaisissa yhteyksissään, oppilaitoksissa, työpaikoilla ja harrastustoiminnassa. Yksinäisten, syrjäytyneiden ja syrjään työnnettyjen kohtaaminen tapahtuu yhteiskumppaneiden kanssa tavoitteena ihmisten osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen.
4. Rohkaisen arkisiin kohtaamisiin. Mahdollistan tilanteita, joissa keskinäinen luottamus rakentuu toisen kokemuksia arvostavasti kuunnellen. Vahvistan työntekijöiden osaamista vihapuheen kohtaamisessa sekä siinä, miten opetella uudenlaista tapaa puhua itselle vieraasta, tuntemattomasta ja uudesta.
Tutuiksi tuleminen on tärkeä askel eri tavoin ajattelevien välisessä vuoropuhelussa! Rohkaisen arkisiin kohtaamisiin. Edistäisin sellaisia toiminnallisia tapahtumia, missä vaikkapa pelattaisiin yhdessä tai tehtäisiin talkootyötä yhteisen hyvän asian eteen.
Arvostava, kunnioittava keskusteleminen ja kuunteleminen auttavat rakentamaan yhteisymmärrystä. Kunnioittavaan ja arvostavaan keskusteluun ja eri tavalla ajattelevien väliseen vuoropuheluun on olemassa hyvin toimivia menetelmiä. Haluaisin rakentaa keskustelufoorumeita, joissa keskinäinen luottamus rakentuu kuuntelemalla arvostavasti toisen kokemuksia. Sovinto rakentuu luottamuksesta, luottamus puolestaan yhdessä toimimisesta.
Sovinnon ja ymmärryksen rakentaminen on pitkäjänteistä työtä. Toisen kunnioittamisen tulee olla kaiken seurakunnan toiminnan perustana. Tavoitteenamme tulee olla yhteisö, jossa ollaan yhdessä erilaisina. Moniäänisyyden ja suvaitsevaisuuden ihanne ei kuitenkaan tarkoita yhdenvertaisuuden rikkomista. On hyvin tärkeää katkaista vihapuhe heti alkuunsa. Seurakunnan työntekijöillä on monipuolista osaamista vihapuheen kohtaamisessa sekä siinä, miten opetella uudenlaista tapaa puhua itselle vieraasta ja uudesta. Seurakunta on parhaimmillaan paikka, jossa voi käsitellä omia ennakkoluulojaan ja pelkojaan.
Kirkkoherran tehtävä on pitää yllä avointa ja toisen vakaumusta kunnioittavaa vuoropuhelua. Vaikka kaikille on tilaa, joudutaan ristiriitatilanteissa etsimään linjakkaita ratkaisuja, jotka ovat kirkon yhteisen uskonymmärryksen mukaisia.
Yhteiskuntaamme jakavissa ristiriidoissa seurakunnalla on keskeinen rooli olla sillanrakentaja. Seurakunnan on tarjottava puolueeton tila tai alusta, jossa eri tavalla ajattelevat voivat kohdata ja rakentaa yhteistä ymmärrystä, luottamusta ja keskinäistä kunnioitusta.
5. Monenlaisen vastakkainasettelun maailmassa puhe turvallisesta tilasta on tullut tärkeäksi. Seurakunta on perinteisesti ajateltu tilana, jossa ei tarvitse pelätä. Mielipiteiden ja vastakkainasettelujen kärjistyminen on kuitenkin myös seurakunnassa asia, johon tulee kiinnittää huomiota. Meidän on sanomallemme uskollisesti rakennettava seurakuntaa, jossa kenen tahansa on turvallista olla eikä tarvitse pelätä oman identiteetin kyseenalaistamista ja tuomitsemista.Kirkkoherran tehtävänä on omassa työyhteisössä huolehtia, että kaikessa seurakunnan toiminnassa toteutuu turvallisen tilan rakentumisen periaatteet.
- erilaisuutta
- vakaumusta
- näkemyksiä ja kokemuksia
- jokaisen omaa tilaa ja rajoja
- jokaisen yksilöllistä identiteettiä
Koulutus ja yhteinen puhuminen lisäävät ymmärrystä siitä, että työntekijät toimivat seurakunnassa keskeisinä turvallisen tilan vaalijoina. Turvallista tilaa luovat seurakunnassa myös luottamushenkilöt ja kaikki seurakuntalaiset.
Konkreettisesti toiminnassa turvallisuutta rakentaa esimerkiksi riittävä informaatio toiminnasta ja sen sisällöistä. Varmistaisin vielä seuraavat asiat:
- Miten seurakunnassa olisi riittävästi tilaa luottamukselliselle sielunhoidolliselle puhumiselle
- Miten ystävällisesti, avoimesti ja riittävän sensitiivisesti puhumme keskenämme
- Miten seurakunnassamme puututaan väärinkäytöksiin, epäasialliseen kohteluun ja häirintään
6. Kirkkoherrana sitoudun edistämään Kirkon energia- ja ilmasto-ohjelman 2030 linjauksia. Tampereella se tarkoittaa erityisesti ylimääräisistä tiloista luopumista ja tilojen monipuolisempaa ja tehokkaampaa käyttöä. Myös toiminnan hiilidioksipäästöjä voidaan vähentää esimerkiksi yhteishankinnoilla ja suosimalla joukkoliikennettä. Miettisin työtovereiden kanssa miten viestimme ja opetamme ilmastovastuusta (esim. vihreät riparit). Etsin kumppaneita, joiden kanssa rakennamme toimia ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi. Henkilökohtaisesti olen muuttanut ruokavaliotani ilmastoystävälliseksi, lisännyt kierrätystä ja perheemme on luopunut toisesta autosta. Lisäksi huomioin erilaisissa kulutusvalinnoissa ekologisuuden.
7. Ajattelen, että kaikkien lahjat ovat arvokkaita ja merkityksellisiä. On tärkeää rakentaa tila, ilmapiiri, jossa nämä osaamistaan toisten hyväksi antavat kokevat tulevansa arvostetuiksi ja voivat vaikuttaa siihen, mihin ja miten he osaamistaan voivat antaa yhteiseen käyttöön.
Minulle tärkeä arvo, yhdenvertaisuus, merkitsee sitä, että kirkossa etsimme sitkeästi keinoja rakentaa avointa yhteisöä. Siis sellaista yhteisöä, johon on helppo tulla ja jossa on helppo vaikuttaa. Yksi tärkeä lähtökohta on olemassa olevien käytänteiden arvioiminen: suhtaudummeko riittävän avoimesti kaikkien mahdollisuuteen osallistua, arvostammeko riittävästi monipuolisia, erilaisia näkökulmia, olemmeko riittävän herkkiä tunnistamaan rajoja, joita toimintaamme ja ajattelumme on rakentunut?
On myös tärkeää oppia siitä, mitä jo nyt monin paikoin tehdään hyvin, hyödyntää muiden kokemuksia. Esimerkiksi Suurella sydämellä ja Mummon kammarin kaltaiset tamperelaiset innovaatiot ovat levinneet ympäri Suomen.
Jotta voidaan mahdollistaa mielekästä oman osaamisen käyttämistä yhteiseksi hyväksi, on ensin tutkittava millaisia tarpeita on. Eteläisen seurakunnan alueella asuu paljon opiskelijoita ja nuoria aikuisia. On tärkeä kysyä, mitä he seurakunnalta kaipaavat, millä tavoin he toivovat voivansa liittyä seurakunnan arkeen ja ajatteluun? Pyrkisin hyödyntämään tässä erilaisia hyväksi havaittuja menetelmiä, kuten esimerkiksi kansalaisraatia ja joukkoistamista. Olisi tärkeä hyödyntää sellaista palvelumuotoilua, jossa alueen ihmiset ja yhteisöt pääsevät itse osallistumaan yhteiskehittelyn menetelmillä.
Tarvitsemme myös ymmärrystä elämäntapojen erilaistumisesta: Esimerkiksi monipaikkaisuus, median käyttö ja ajankäytön pirstaleisuus vaikuttavat ihmisen tapaan osallistua ja liittyä yhteisöihin. Monipuolisella viestinnällä ja läsnäololla erilaisissa verkostoissa ja eri alustoilla on merkittävä roolinsa, jotta voimme ylipäätään tavoittaa erilaisia tamperelaisia. On rakennettava seurakuntalaisille foorumeita, joilla tarjota osaamistaan käyttöön yhteiseksi hyväksi, esimerkiksi verkkosivujen ja sosiaalisen median kautta.
Pastori Markku Viitala
42, Kangasalan seurakunnan Kuhmalahden kappeliseurakunnan kappalainenMotto: Rohkeasti eteenpäin.
Markku Viitala.
Oman elämäni arvot nousevat kristillisestä vakaumuksesta, joka antaa elämälle turvallisen ja samalla arvokkaan perustan. Oikeudenmukaisuudella ja hyvyydellä haluan korostaa sitä reilun pelin henkeä, jota haluan edistää kaikissa asioissa ja ihmisten välisissä kohtaamisissa. Omassa elämässäni pyrin elämään näitä arvoja todeksi täydestä sydämestäni.
2. Mikäli tulen valituksi pyrin tekemään työni mahdollisimman hyvin sillä ymmärryksellä ja niillä taidoilla, jotka minulle on annettu. Lupaan pitää esillä kristillistä uskoa ja arvomaailmaa kaikissa tilanteissa. Lupaan näkyä tamperelaisten elämässä myös kirkkojen ja seurakuntatilojen ulkopuolella.
Lupaan myös pyrkiä kehittymään viranhoidossa koulutuksen ja jatkuvan itsensä kehittämisen kautta.
3. Kangasalta käsin on hankala lähteä kertomaan sitä, miten Hervannassa tulisi toimia. Ensiksi tulisi keskustella niiden ihmisten kanssa, jotka alueella jo työtä tekevät sekä kuulla paikallisia ihmisiä. Hervannan kulttuurisen moni-ilmeisyyden haluan nähdä erityisenä mahdollisuutena, enkä ongelmana.
4. Toisten ihmisten kunnioittaminen on kaiken inhimillisen kanssakäymisen perusta. On tärkeää hyväksyä erilaiset mielipiteet ja tunnustaa, että asioilla on yleensä vähintään kaksi puolta. Keskustelu ja yhdessä toimiminen antavat mahdollisuuden kasvaa toisten ymmärtämisessä ja kunnioittamisessa.
5. Kirkossa ja seurakunnassa tulee kaikin tavoin pyrkiä siihen, että kukaan ei koe itseään syrjityksi. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja arvostaa omana itsenään. Erilaisuuden kohtaamisessa on mielestäni lähdetty seurakunnissa kulkemaan oikeaan suuntaan, mutta vielä on paljon tehtävää. Seurakunnan tulee olla aina kaikenlaisesta syrjinnästä vapaata aluetta. Kirkkoherra voi näyttää asiassa omaa esimerkkiä ja pitää työyhteisössä ja seurakunnassa esillä "reilun pelin henkeä". Epäkohtiin ja epäasialliseen käytökseen tulee myös puuttua varhaisessa vaiheessa.
6. Kierrätän, lajittelen ja kompostoin. Suosin lähiruokaa ja pyrin valitsemaan tuotteita, jotka ovat ympäristöystävällisiä. Pyrin elämän kaikilla alueilla kohtuullisuuteen ja harkitsen aina vähintään kaksi kertaa tarvitsenko todella sitä, mitä olen hankkimassa.
7. Yksi konkreettinen esimerkki toisten hyväksi toimimisen lisäämisestä olisi Kangasalla muutama vuosi sitten toteutetun "Hyvä teko" -kampanjan järjestäminen myös Tampereella. Kampanjassa seurakunta haastoi eri yhdistyksiä ja yksittäisiä ihmisiä tekemään konkreettisia hyviä tekoja toistensa hyväksi. Hyvän tekemisen kierre lähti pyörimään mukavasti ja toi ihmisiä yhteen rakentamaan omaa yhteisöä entistä paremmaksi paikaksi asua ja elää. Uskon, että vastaavan kierteen synnyttäminen olisi mahdollista saada aikaan myös Tampereella.
Kirkkoherranvaalin aikataulu
- Kirkkoherran vaalin keskustelutilaisuudet pidetään maanantaina 11.11. kello 17–18.30 Hervannan Cinolassa (Lindforsinkatu 1–3) ja sunnuntaina 17.11. kello 12.30 Viinikan kirkossa (Kaartotie 1). Cinolan tilaisuutta on mahdollista seurata myös suorana verkossa ja katsoa tallenteena.
- Uusi kirkkoherra valitaan seurakuntaneuvoston kokouksessa 20.11.2019 ja hän aloittaa virassaan 1.3.2020
- Valinnasta kerrotaan Tampereen seurakuntien verkkosivuilla tampereenseurakunnat.fi
Kuva: Laura Vanzo/ Visit Tampere