7.8.2019 11.35

Hiomattomien timanttien aitta

Tamperelaiset eivät aina hoksaa, mikä aarre meillä Teiskossa on. Näin arvioi Teisko-koordinaattori Pekka Peltonen, alueen ja matkailun kehittäjä Visit Tampereessa. Teiskon kehittäminen on kaupungin strategiassa, ja nyt on hänen mukaansa aktiivisten toimenpiteiden vuoro.

Kaksi tyttöä kulkee tietä vaalean ponin kanssa.
Nelli Haapanen ja Suvi Korhonen harrastavat ratsastusta. Nelli taluttaa Terry-ponia.
Elinkeinotoimisto ja Visit Tampere ovat mukana InnoEventissä , jossa on mahdollisuus löytää uusia ideoita, kehittää palveluja ja verkostoitua. Avuksi ideoimaan on saatu tamperelainen tiedeyhteisö, Tampereen yliopisto ja TAMK, ja töihin ryhtyy iso joukko opiskelijoita.

Hanketta esitellään seuraavan kerran seurakuntien Aito-keskuksessa pidettävässä työpajassa 8.8. Messukylän seurakunta ja laajemmin Tampereen seurakuntayhtymä ovat luontevat yhteistyökumppanit.

Pohjois-Tampereella on menossa myös strategisen osayleiskaavan valmistelu. Matkailun kehittämistä miettii Visit Tampereen ohella kaupungin asettama Teisko-työryhmä. Tarkoitus on löytää lisää mahdollisuuksia matkailusta elinkeinona.

– Esimerkiksi Kintulammilla kävi viime vuonna 40 000 ihmistä, ja tämä kesä menee varmasti vielä paremmin. Pyrkimyksenä on, että kävijät käyttävät alueen palveluja ja jättävät alueelle euroja. Kun matkailupalveluja luodaan, on otettava jo ennakolta huomioon myös luonnon kuluminen.

– Kaupungin tavoitteena on tarjota ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä ja esteettömästi saavutettavia palveluja. Lisään aina listaan taloudellisen kannattavuuden. Matkailu on elinkeino yrittäjille.

Yksi maaseutumaisen Tampereen valteista on luontainen verkostoituminen:

– Samat ihmiset kuuluvat seurakuntaan, kuoroon ja yhdistyksiin.

Sosiaalinen media, lähinnä Facebook, toimii hyvänä yhteydenpitovälineenä.

Venekirkon Muroleen kanavalle vuonna 2008 ideoinut Peltonen huomauttaa, että Teiskon alue käsittää valtaosan Tampereen pinta-alasta, tarkemmin 92 prosenttia kaupungin maapinta-alasta.

Järvimatkailun kehittäminen edellyttää sopivia pistäytymislaitureita, tankkaus- ja jätehuoltopisteitä ja sopivien reittien tekemistä koko Näsijärven alueella.

– Pyhä-Näsi -pyöräreitti on hyvä. Teisko on liki pelkkää maisematietä, kunhan poikkeaa pois päätieltä.

Kirkko kauniina keskellä

Teiskon kirkko ja hautausmaata
Matkailijat tutustuisivat mielellään myös Teiskon kirkkoon.
Teisko on Tampereen häämaakunta, sanoo Pekka Peltonen. Tunnelmallisessa kirkossa pidetään kuitenkin enää muutamat häät kesässä.

– Ehkä auttaisi asiaa, jos Teiskon kirkkoa joskus mainostettaisiin kauniina vihkikirkkona ja pidettäisiin häämusiikkikonsertti, pohtii vahtimestari Eila Pajula.

– Muutenkin toki vihkimiset ovat vähentyneet kaikissa kirkoissamme. Muistan ajan, kun Aitolahden vanhassa kirkossa oli lauantaisin viittäkin perättäistä vihkimistä, ja nyt on mennyt Teiskon kanssa ihan samoihin määrällisesti. Jopa Messukylän vanhassa kirkossa vihkimiset ovat olennaisesti vähentyneet.

Pajulan mukaan matkailijat kävisivät kovastikin Teiskon kirkossa, mutta ovet ovat lukossa – kuten myös Aitolahden vanhassa ja uudessa kirkossa sekä Messukylän kirkossa – ja kirkot ovat auki vain toiminnan mukaan.

– Aiemmin meillä oli säännöllisesti kirkko kesäaikaan auki yleisölle keskiviikosta sunnuntaihin kello 11–15. Nyt kun jostain syystä kirkon aukaisee esimerkiksi vihkiharjoitusta varten, tallustelee heti joku sisään muukin. Ihmiset eivät tahdo millään ymmärtää, että kirkkoja ei raaskita pitää auki.

Teisko–Aitolahti -lehden tänä kesänä järjestämässä kyselyssä toiveiden joukkoon nousivat kirkkokonsertit ja yhteislaulutilaisuudet.

Kämmenniemen uuden seurakuntatalon maatyöt alkoivat Aunessalmenkadulla toukokuussa. Messukylän seurakunnan Teiskon lähikirkon vastuupappi Tuuli Arola-Haverinen kertoo, että toiminta painottuu jatkossa Kämmenniemen uuteen tilaan, mutta erityispyhien messuja ja toimituksia vietetään tulevaisuudessakin Teiskon kirkossa.

Teiskon hautausmaalle rakennetaan ensi vuonna huoltorakennus ja sen yhteyteen hautausmaan sosiaalitilat. Vanha rakennus puretaan. Viereisen Pappilansaaren kehittämisessä aletaan käytännön toimiin ensi vuonna.
Vanhoja avaimia roikkumassa hirsiseinällä. Avaimien yäpuolella vanha taulu, jossa lukee: Muista aina olevasi JUMALAN SILMÄIN EDESSÄ.

Historian kiehtovuuksia

Messukylän kappeliksi 1636 perustettu Teiskon seurakunta itsenäistyi 1905. Se on kuulunut Tampereen seurakuntayhtymään vuodesta 1972.

Rakennusmestari Matti Åkerblomin johdolla tehty Teiskon kirkko valmistui vuonna 1788 ja kellotapuli kymmen vuotta myöhemmin. Historian havinaa löytyy esimerkiksi vanhoista virsikirjoista, jotka aiempi kanttori Tuuli Muraja puhdisti päällisin puolin ja laittoi laatikoihin. Pajula muistelee, että kirjoista löytyy muun muassa tietoja markkinapäivistä.

Mieltä kiehtovat saarnatuoli 1600-luvulta ja pihan metallirenkaat hevosten kiinnitykseen.

– Taloilla on ollut omat vakipaikkansa niissä. Osa ihmisistä muistaa vielä, mikä on ollut heidän sukunsa/talonsa hevospaikka, Pajula kertoo.

”Teiskon alue on aikoinaan ollut Pirkkalan, Lempäälän, Vesilahden ja Messukylän asukkaiden eränkäyntimaata, eli sitä ʽulkomaataʼ, joka on säilynyt tokaisussa: ulkomaille Teiskoon.” Näin aloittaa Teisko-Seura alueen historian esittelyn nettisivuillaan .

Teiskon asutuksesta ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät vuodelta 1300. Kyliksi luokittelu on vaihdellut. Nykyään alueella käytössä ovat yleisesti ainakin Kämmenniemi, Terälahti, Velaatta, Kaanaa, Ukaa, Kapee, Paavola, Pohtola, Vattula ja Viitapohja.

Teisko-Seuran puheenjohtaja Sirpa Aulamo esittelee Tampereen ainoaa kotiseutumuseota. Iso-Kivirannan vieraspytingin pöydällä lepää esimerkiksi Toht. Martti Lutherin Kirkko-Postilla vuodelta 1900. Sen kertoo omistavansa Tominiikus Nieminen.

– On paljon sellaisia tamperelaisia, jotka eivät ole käyneet Teiskon Museossa, Aulamo huomauttaa.

Talaksessa on säilössä kaksi kirkkovenettä. Pikku Kettu on ollut käytössä jo ainakin 1900-luvun alussa. Seurakunnan alun perin omistama Peräkunta saattaa olla noin 150-vuotias.

Kirkkovenesoutajissa mukana on vielä kaksi alkuperäistä soutajaa.

Äiti, tytär ja aasi.
Liutun tilalla on aikoinaan toiminut myös Pohtolan kylän kauppa, kertoo Henna Laurikainen-Helenius. Adalmiina Helenius juttelee Kertun kanssa.

Hyvä yrittää ja elää

Liutun Maalaistalossa Henna Laurikainen-Helenius pitää kahvilaa auki viikonloppuisin nyt neljättä kesää.

Vilinästä pois on matkaa vain kolmisenkymmentä kilometriä, joten irtioton melskeestä ehtii tehdä päivässä.

Tila on ollut suvulla vuodesta 1814 lähtien, mutta juhlatalon perinteisen maa-, metsä- ja karjatalouden rinnalle perusti hänen äitinsä Irja Liuttu. Kahvit nautitaan 1800-luvun pirtissä, jossa on todella leveät lattialankut: piti olla, sillä sinne tuotiin hevosia kengitettäväksi. Tilalla on myös aikoinaan toiminut Pohtolan kylän kauppa.
Sisäkuva Liutun tilan puodista.
Täällä voi innokkaalla sisustajalla vierähtää tovi jos toinenkin.

Tarjolla on sekä uusia että antiikkisia sisustustavaroita.

– Olen yli 20 vuoden ajan keräillyt kaikkea, ja tässä harrastus yhdistyy toimintaan.

Luontomatkailu on luksusta, ja tämän matkailun tulevaisuus on Teiskossa, siitä Peltonen ja Laurikainen-Helenius ovat samaa mieltä, samoin ekologisen kotimaanmatkailun noususta.

Teiskon kirkolle matkaa kertyy 16 kilometriä.

– Lapsesta pitäen on käyty joulukirkossa, ja samalla käydään haudoilla: paikka tarjoaa tilaisuuden rauhoittumiseen, Laurikainen-Helenius kertoo.

Äidin pikku apulainen Adalmiina on käynyt kahtena päivänä seurakunnan ja kahtena kaupungin kerhossa. Syksyllä on vuorossa eskari, mutta äiti harmittelee muiden puolesta kaupungin supistuksia kerhotoiminnassa.

Viitaniemen tila tarjoaa ratsastusta moneen makuun, mutta myös tyky-toimintaa ja kärryajelua. Ratsutilasta vastaa Viljakukka ”Likka” Lähteenmäki, jonka isä, Tampereen entinen apulaispormestari Timo Hanhilahti kertoo tilan historian ulottuvan Hatanpään kartanoon asti.

– Vaimoni isoisä osti tilan lastenlastensa nimiin 1950-luvulla ja se oli ulosvuokrattuna 80-luvulle asti. Rakennus on toiminut viljavarastona ja siellä on pelattu jääkiekkoa. Kun se tuli meille, sisällä oli täystuho.

Hanhilahdet ovat asuneet mansettikattoista päärakennusta 35 vuotta, ja tekemistä on piisannut. Nyt on lisäksi alettu peruskorjata vuonna 1890 rakennettua pehtoorin asuntoa.

Ensimmäisenä kesänä uudet asukkaat päättivät kyläyhdistyksen kanssa pitää pienet iltamat, joihin tupsahti yllättäen 400 ihmistä. Tänä kesänä iltamat ovat viimeistä kertaa entisessä muodossaan, ja tilaa annetaan seuraavan sukupolvien ideoille.
Viljakukka Lähteenmäki tyttönsä ja poikansa kanssa hevosten keskellä. Kaksi ruskeaa hevosta ja vaaleanruskea varsa.
Monille hevoset ovat terapiatyöntekijöitä ja tarjoavat elämyksiä, sanoo Viljakukka Lähteenmäki. Koitto keksi nimen syntymäpäivänään maailmaan putkahtaneelle Voitto-varsalle. Myös Kaste tulee hyvin toimeen aikuistenkin hevosten kanssa, joista kuvassa ovat Vappu ja Lissu.

Parin hevosen harrastuksesta toiminta on laajentunut noin 30 hevosen talliksi.

– Monille hevoset ovat terapiatyöntekijöitä ja tarjoavat elämyksiä. Ne asiat, joista itse ehkä eniten tykkään, ovat hevosten kouluttaminen ja niiden kehityksen seuraaminen, Likka toteaa.

Kaikki Hanhilahden seitsemän lasta pysyvät hevosen selässä, mutta osaako seuraavakin sukupolvi ratsastaa?

– Joo tietenkin osataan, Kaste ja Koitto kiljahtavat, katsoen kysyjää kummissaan.

Kerhotoiminnan supistus harmittaa myös tällä kulmalla.

Tilan yksi nurkka on varattu aurinkopaneeleille, joiden voimalla aletaan ensi vuonna tuottaa energiaa Koivistonkylän uudelle asuinalueelle.

Mansikoita ja myskisorsia

Kolme villisian porsasta.
Varsinkin lapset ihastuvat villisian possuihin.
Anne Tuulentie on saanut kesäkahvilaan apulaiseksi tyttärensä Tiian.

– Ihan kivaa tämä on, kun vain rohkaistuu, 13-vuotias Tiia tuumii.

Myös 17-vuotias Touko on välillä apuna.

Tuulentiet edustavat Velaatassa uutta verta. He tekivät radikaalin elämänmuutoksen ja hyppäsivät oravanpyörästä ympäristöön, jossa ei ole sukulaisia, eikä kumpikaan ole kouluttautunut maaseudun ammatteihin. Keskikaupungille on matkaa yli 50 kilometriä.

– Hienosti on mennyt, kun itse ollaan aika avoimia ja kovia puhumaan, Anne Tuulentie hymyilee.

Majoitusta tarjotaan parisataa vuotta vanhoissa aitoissa. Kahvin, mehun, munien, kurkkujen ja mansikoiden lisäksi löytyy vuohia, pupuja, lampaita, meksikolaisia myskisorsia, hevonen ja poni sekä villisikoja possuineen.

– Kun muutettiin, niin ensiksi päätettiin, että mitään eläimiä ei hankita…

Tila tarjoaa leppoisan vaihtoehdon, jollaisena se haluaa myös pysyä.
Anne Tuulentie syöttää lampaalle ruohoa. Kolme lammasta katsoo kuvaajaa kohden.
Kahvin, mehun, munien, kurkkujen ja mansikoiden lisäksi Tuulentien tilalta löytyy lampaita, vuohia, pupuja, meksikolaisia myskisorsia, hevonen ja poni sekä villisikoja possuineen. Kun muutettiin, niin ensiksi päätettiin, että mitään eläimiä ei hankita, muistaa Anne Tuulentie.

Saunaa ja elämyksiä

Saunapäivän kunniaksi etsittiin Tampereen vanhinta saunaa, ja Teiskosta löytyikin kaksi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa tehtyä. Myös Pättinniemessä on historiallinen sauna.

Eksoottisia innovaatioitakin tältä suunnalta löytyy: esimerkiksi yrittäväiset isännät Pepe Silventoinen ja Jussi Siuko olivat päättäneet rakentaa Saunaregattaan uuden saunalautan. Pyöreä sauna lautalla valmistui kymmenessä päivässä.

Teiskon alue on monille kesämökkipaikka, ja alkuperäisen tarkoituksensa menettäneet rakennukset ovat saaneet uusia asukkaita.

Täältä löytyy myös esimerkiksi paikallista hunajaa, kalastuslupia ja rapumerkkejä, kanoottivuokrausta ja cateringia, viiniä, tilatuotteita ja lahjoja. Seurakunnat järjestävät retriittejä, Kessan Baari juhannusjuhlia ja Niemi-Kapeen tila savusaunontaa. Viimeinen Oljenkorsi on kohtauspaikka Terälahdessa ja Muistola ikäihmisten retkikohde Pohtolassa.

Muita nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Aunessilta, Murikka-opisto , Maitolaiturimuseo ja sininen lehmä sekä Maisansalo.

Viitapohjantie on pyöräilijöiden suosiossa, ja Teiskolan kartanossa on kuvattu monta elokuvaa, esimerkiksi Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla. Täältä löytyy Euroopan suurin sisämaavuono Paarlahti. Alan harrastajat puolestaan tuntevat Velaatan ampumaradan.

Retkellä vastaan tulee kurkia ja kauriita, kuparinhohtoisia sudenkorentoja ja perhosia.

– Täällä on suomalainen maaseutu kauneimmillaan, hymyilee Pekka Peltonen.

Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola
Kaksi miestä seisoo keskeneräisen saunalautan edessä.
Pepe Silventoinen ja Jussi Siuko olivat päättäneet hankkia saunan, tehdä sille uutta ilmettä ja rakentaa alle lautan. Pyöreä sauna lautalle valmistui kymmenessä päivässä, joista yhtenä mukana oli myös apuvoimia.

Järvien Reitti 


Palaa otsikoihin