6.11.2019 10.36
Hyvä tyyppi: Amandan ja Heikin muisto elää
Erään Kalevankankaan hautausmaalla sijaitsevan sukuhaudan tarina kietoutuu vahvasti kansalaissodan aikaisiin tapahtumiin Tampereella. Suvun jäsenet ovat kantaneet mukanaan murheellista historiaa ja siitä on kerrottu myös jälkipolville.
”Tämä sukuhauta on myös minun viimeinen leposijani, ja se tuntuu lohdulliselta ajatukselta”, sanoo Arja Kangasoja, joka kertoi sukunsa tarinan.
Ison alppiruusun katveessa on tällä hetkellä suvun 11 jäsenen hauta. Jokaisella on oma kivipaasi. Osassa kivistä lukee Sahlberg, ja joissakin Syrjä.
– Suomalaisuusaatteen innostamana isoisäni isä Henrik Sahlberg suomensi nimensä Heikki Syrjäksi 1900-luvun alussa. Hän onkin tarinan päähenkilö vaimonsa Amandan lisäksi, selvittää Kangasoja.
Vuonna 1870 syntynyt Heikki Syrjä oli taidekäsityöläinen ja maalari, joka oli valmistunut käsityöläiskoulusta. Hän sai tehtäväkseen muun muassa Tuomiokirkon penkkien ootraamisen, joka on suurta taitoa vaativaa käsityötä. Hänet tunnettiin myös suutarina, jolla oli liike Commercen talon alakerrassa Keskustorilla.
Perheen tarina sai dramaattisen käänteen kansalaissodan taisteluissa huhtikuussa 1918. Heikki Syrjä lähti auttamaan punakaartilaisten junaa, joka oli suistunut raiteilta Mustalahden sataman vaiheilla.
– Siellä valkoisten joukko pidätti koko porukan ja vei sen punaisten vankileirille Kalevankankaalle. Tapahtuman jälkeen Amanda ammuttiin perheen taloon Ratinassa. Sanottiin, että se oli jokin ikkunasta tullut harhaluoti, mutta jotkut puhuivat myös valkoisten tarkka-ampujista.
Murheellisinta oli, että perheen nuorimmat lapset näkivät äitinsä kuoleman. Lisääkin surua tuli: Amandan ruumis oli viety talosta sillä aikaa, kun perhe oli hankkimassa arkkua.
– Vainaja oli kuljetettu punaisten joukkohautaan Kalevankankaalle. Sen takia häntä ei ole haudattu meidän sukuhautaan, huokaa Kangasoja.
Heikki Syrjä murtui surusta, ja menetti terveytensä. Hän jatkoi vielä suutarintöitä jonkin aikaa, mutta muutti sitten pieneen mökkiin Härmälään. Siellä hän eli lähes erakon elämää. Vuonna 1937 Syrjä sai paikan Koukkuniemen vanhainkodista, jossa hän ehti asua kymmenen vuotta –kuolemaansa asti.
– Kaikki käy ilmi setäni tekemästä selvityksestä. Materiaalia on laatikoittain hänen jäämistössään vintillä, kertoo Arja Kangasoja, joka kertoo itsekin nukkuvansa ”sukunsa alla”.
– Olen koonnut sukulaisteni valokuvia seinälle sänkyni yläpuolelle. Heikistä ja Amandasta minulla on ihana kuva.
Kangasoja miettii sukulaistensa kohtaloita silloin tällöin. Yksi asia tuo kuitenkin lohtua.
– Kansalaissodan kauheuksista – puolin ja toisin – huolimatta suomalaiset pystyivät taas jatkamaan elämää ja puhaltamaan yhteen hiileen. Ihmiset tulevat hyvin toimeen ilman vihollista, mutta eivät ilman ystävää.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuva: Hannu Jukola
PyhiinvaellusTampere etsii vapaaehtoisia, jotka haluaisivat kertoa sukuhautansa tarinan Kalevankankaalla kesällä 2020. Ilmoittautuminen: Päivi Siltanen, paivi.siltanen@evl.fi, p. 040 804 8130