Keväinen kirkkopuisto kutsuu diakonian omaan messuun
Tuomiokirkkoseurakunnassa on meneillään diakoniapyhien kehittämishanke. Sen tavoitteena on luoda muusta messuelämästä selkeästi erottuva kokonaisuus, joka kutsuu ihmisiä diakonian äärelle ja toteuttajaksi sekä tuo kirkon auttamistyötä näkyväksi.
Päämääränä on myös vakiinnuttaa diakoniapyhä-nimikkeen käyttö ja luoda siihen kiinteästi kuuluvat elementit, jotka toistuvan messusta toiseen, kertoo diakoniatyöntekijä Mari Huuskonen.
– Tämä mahdollistaa kaikenikäisten koolle tulemisen ”tuttuun ja turvalliseen”, kotoisaan matalan kynnyksen messuun, Huuskonen selventää.
– Diakoniapyhässä tehdään diakoniaa monin eri keinoin tutummaksi ja tuodaan sitä pienin esimerkein lähelle ihmistä. Pyhät toimivat myös etsivän työn paikkana ja arjen diakonian vahvistajana.
Huuskosen mukaan nämä pyhät muodostavat jatkumon, jossa tuodaan terveisiä diakoniatyön ja ihmiselämän arjesta, ja josta hyvä lähtee liikkeelle.
Kirkon auttamistyötä
Diakonia pitää sisällään niin taloudellisen auttamisen kuin sielunhoidon sekä diakonian vapaaehtoisten antaman panoksen. Näiden pyhien yhteydessä kerätään aina kolehti tähän seurakunnan omaan työhön.
– Diakoniapyhän jälkeen seurakuntamme diakoniatiimi arvioi, kuinka kerätyllä tuotolla voidaan parhaiten ja ajankohtaisesti auttaa apua tarvitsevia.
Pyhien yhteydessä myös kerrotaan esimerkein, miten edellisessä diakoniapyhässä kerätyllä kolehtituotolla on autettu vähävaraisia.
– Käyttökohteita on monia, taloudellista apua tarvitsevia on niin lapsiperheiden, työikäisten kuin ikääntyneiden joukossa. Vaikka taloudellinen avustaminen on iso osa diakoniatyötä, työmme keskiössä on kuitenkin henkisen ja hengellisen jaksamisen tukeminen, Huuskonen painottaa.
Hän nostaa esiin yhden esimerkin arjesta: ahdistuksen ja pelkojen vuoksi kotiin eristäytynyt nuori uskaltautui ottamaan yhteyttä ja pyytämään apua. Kuuden kuukauden sisällä olon jälkeen työntekijä ja nuori tapasivat ulkona puistossa.
Jatkossa on tarkoitus monipuolistaa mahdollisuuksia jättää avuntarvepyyntö.
Vaellettava ja pohdiskeleva
Toukokuinen diakoniapyhä toteutuu Tuomiokirkkoseurakunnan lähikirkkojen yhteistoteutuksena, Kirkkopuiston messuna 16.5. Siinä messuväki kiertää messun elementit kirkkopuistossa ja käy lopuksi ehtoollisella kirkkosalissa.
Lähdöt ovat kello 10–12.30 Aleksanterin kirkon pääovelta, ja vaellus kestää noin puoli tuntia. Kirkkopuiston messuun voi osallistua kello 10 alkaen myös Internetin kautta YouTube-kanavalla, joka vastikään vaihtoi nimensä Aleksanterin kirkosta Tampereen Tuomiokirkkoseurakunta -kanavaksi.
Kirkkosalissa on ehtoollisen jälkeen mahdollisuus keskustella asioistaan ja halutessaan rukoilla sielunhoitajan kanssa. Pappikin on tavattavissa keskustelua varten, kuten toukokuun jokaisena sunnuntaina.
Liturgina toimiva pastori Minnamaria Tammisalo kertoo, että pääovella on vastaanottaja, joka laittaa saapujat matkaan turvavälein.
– Aikaa on runsaasti, joten saapumisensa voi ajoittaa itselle sopivimpaan hetkeen. Ei mennä rasteille, ennen kuin on nähty edellisen poistuvan, ja varaudutaan maskeilla. Kirkossa levolliseen tahtiin saapumista ehtoolliselle on harjoiteltu jo monta viikkoa, ja suntiot ovat apuna kirkon väkimäärän rajoitustenmukaisuudesta huolehtien, hän kuvaa turvatoimia.
Tapahtuma sisältää messun osia vaellettuina. Saarnakin on kokemuksellinen, itse pohdiskeltava.
Saarnaajana toimii Säde Siira, urkurina Riikka Viljakainen ja kanttorina Tuomas Laatu.
– Hienoa, että seurakunta mahdollistaa ihmisille messun kokemisen ulkona luonnossa. Kirkkopuiston historia, hautakivet ja puut voivat valottaa jumalanpalveluksen sisällöstä ja vaeltajan omasta elämästä jotakin yllättävää ja merkityksellistä, hengellisen ohjauksen pastori Jussi Holopainen valottaa tapahtuman järjestäjiin kuuluvan Pyhiinvaellus Tampereen näkökulmaa.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Juha-Pekka Aaltonen