Kuurosokeiden näkynä on yhdenvertaisuus
Suomen Kuurosokeat tekee työtä sen puolesta, että kaksoisaistivamma ja sen kanssa elävät ihmiset tarpeineen tunnettaisiin paremmin. Tavoitteena on tilanne, jossa kuulonäkövammaiset ja kuurosokeat ovat yhdenvertaisia ja itsenäisiä yhteiskunnan jäseniä.
Yhdistys täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sitä juhlitaan yhdysvaltalaisen kuurosokean kirjailijan ja aktivistin Helen Kellerin syntymäpäivään päättyvällä viikolla, 21.-27. kesäkuuta.
Yhdistys onkin juhlavuonna pyytänyt kirkkoja tuomaan esirukouksissaan esiin, että voisimme olla avoimia kohtaamaan toisiamme ihmisinä riippumatta toisen rajoitteista tai vammoista, että näkevät ja kuulevat näkisivät ja kuulisivat heitä, joille se ei ole itsestään selvää ja että kaikki aistivammaiset saisivat läheisiltään ja omasta sisimmästään tukea ja rohkeutta elää hyvän elämän.
Yhteistyö toimii
Yhteistyö Tampereen seurakuntien, ensin Diakoniakeskuksen ja nykyisin Diakonian ja yhteiskuntavastuun yksikön, erityisdiakonian eli kuurojendiakonissan, yhdistyksen ja Tampereen Toimintakeskuksen välillä on toiminut hyvin, kertoo yhdyshenkilönä toimiva diakoni Sirpa Toivo.
Yhdistys on järjestänyt yhteistyössä eri puolilla Suomea seurakunnan ja kirkkohallituksen kanssa hengellisen leirin. Tampereella on tiedotettu muun muassa viittomakielisistä messuista. Suomen Kuurosokeat järjesti yhteistyössä Kuurosokeiden maailmanliiton (WFDB) kanssa Helen Keller -maailmankonferenssin Tampereella vuonna 2005.
Yhteistyö Tampereella toimivan kuurosokeiden palvelutalon kanssa alkoi asukkaiden muutettua uusiin tiloihin 1980-luvulla. Diakoniatyöntekijä Terttu Riihimaa ja kuurojenpappi Lauri Aaltonen tapasivat asukkaita kotikäynneillä ja Tampereen kirkoissa järjestetyissä viittomakielisissä jumalanpalveluksissa ja tulkatuissa jumalanpalveluksissa, Toivo kertoo.
1990-luvun alussa kuurosokeat halusivat oman keskustelu- ja raamattupiirin, jota perustamassa oli myös Päivi Ahtiainen.
– Tärkeää oli mahdollisuus keskustella omalla kommunikaatiomenetelmällä.
Aluksi tulkeista oli pulaa. Ahtiainen muistelee, miten hän joskus joutui viittomaan kahdelle taktiili- eli kädestä-käteen viittojalle yhtä aikaa tai vuorottelemaan, eli hän viittoi ensin toiselle ja sitten toiselle saman asian. Seurakunnan työntekijät, diakonissa ja kuurojenpappi osasivat ja osaavat viittoa ja käyttää muitakin kommunikaatiomenetelmiä.
Toimintakeskuksen ja asumispalveluiden laajentuessa Raamattu- ja keskustelupiiri on jatkanut toimintaansa kerran kuukaudessa, Insinöörinkatu 10.
Sen tulkkauspalvelu toimii nykyään hyvin, sillä piiriläisillä on oma tulkki, yleensä kaksi.
– Eri tavoin kommunikoivat pääsevät yhdenvertaiseen yhteyteen toistensa kanssa ja keskusteluun, kun on henkilökohtainen tulkki mukana. Alun kahvihetki mahdollistaa henkilökohtaisia tapaamisia ja vapaaehtoisen emännän tapaaminen kahvipöydän ääressä on monelle odotettu hetki.
Toimintakeskus tarjoaa tilan ja tiedottaa piiristä. Seurakunnan työntekijöillä on valmiudet kohdata erilaisilla kommunikointimenetelmillä toimivat piiriläiset.
Raamattu- ja keskustelupiirin lisäksi työntekijöitä voi tavata henkilökohtaisesti. Piirissä emäntänä toimii Päivi Ahtiainen, pappeina kuurojenpappi Marja Saukkonen ja sairaalapastori Taru Varpenius.
Muuttuvassa ajassa
Toimintakeskus päätyi Tampereelle, kun kuurosokeiden valtuuskunta oli vieraillut presidentti Urho Kekkosen luona vuonna 1978, välittää Suomen Kuurosokeiden johdon sihteeri Päivi Stöckell toiminnanjohtaja Risto Hoikkasen ja järjestöohjaaja Milla Lindhin antamia tietoja.
Tuolloin todettiin, että Suomessa on noin 60 palveluasunnon tarpeessa olevaa kuurosokeaa. Useampia vaihtoehtoja paikalle pohdittiin, mutta Tampere suhtautui heti asiaan myönteisesti ja lahjoitti yhdistykselle tontin. Hanketta lähti tukemaan Lionsien Pirkanmaan piiri.
– Vastaavasti Toimintakeskus olemassaolollaan kerrytti monenlaista osaamista Pirkanmaalle. Presidentti Kekkosen antama tuki, kaupungin myönteinen suhtautuminen ja hyvä tuuri olivat ehkä kuvaavimmat nimittäjät kokonaisuudessa. Edelleen tarvitaan myönteistä ilmapiiriä ja hyvää onnea muuttuvassa ajassa.
Juhlaviikon webinaarissa puhutaan älyvaatteista. Aikojen muuttumista kuvaa hyvin ratikka, joka onkin kiinnostanut kuurosokeita kovasti.
– Olimme testaamassa ratikan esteettömyyttä ja annoimme palautetta muun muassa kuulutuksista ja valaistuksesta niin ratikassa kuin pysäkillä, ratikan havaitsemisesta ja kontrasteista, joiden avulla heikkonäköinenkin pystyy lukemaan näyttötauluja.
– Ratikka on turvallinen, ja kun sillä oppii kulkemaan, on se helppo: ratikka ei mene koskaan poikkeusreitille. On hienoa, että pysäkeillä on taktiiliopasteita valkoisen kepin käyttäjille, samoin ratikan lattiassa. Ratikalla pääsee aivan Toimintakeskuksen eteen, sen voisi melkein nimetä kuurosokeaksi pysäkiksi.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Jaakko Evonen
YLEn juttuja Aarnesta ja kuurosokeudesta