Matematiikan pähkäilyä rennosti

Korona-aikana etäopetusjaksot ovat olleet suurin haaste, toteaa Sammon keskuslukiossa matematiikkaa opettava Tapio Lind.

Vaikka nykyaikana on tarjolla tietoteknisiä apuvälineitä, jotkin asiat on pakko näyttää paikan päällä.

– Tekniset työkalut ovat hyvät, mutta aito vuorovaikutus on haaste. Matematiikassa pystyy kyllä näyttämään asioita sähköisillä alustoilla, mutta siitä ei ole varmuutta, miten vastaanottava porras ne ymmärtää.

Sähköistyvässä matematiikan maailmassa on joskus hyvä turvautua myös perinteisiin työvälineisiin. ”Äkkiämpää mää sen tällä piirrän kuin etsin sen tietokoneelta”, Tapio Lind vitsailee, mutta huomauttaa, että koneelta pystytään kyllä näyttämään mitä vain.

Luokkahuoneessa tilanne on toinen, vaikka maskeja käytettäisiinkin.   

– Silmistäkin sen yleensä huomaa – ainakin onko oppilas hereillä vai ei, Lind hymyilee.

Hän painottaa opettajakunnan tehneen kaikkensa, ettei tiedollista pudotusta tapahtuisi.

– Matematiikassa kokonaisuus rakentuu palikka kerrallaan. Pyrimme tietysti siihen, ettei aukkoja jäisi, ja tukiopetusta annetaan niin paljon kuin jaksetaan.

Liikkeelle lähtö ja uusi opetussuunnitelmakin tuovat haasteita.

– Kun uudet ykköset tulevat, on mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisilla pohjatiedoilla lukioon tullaan. Voi mennä pitkäänkin, ennen kuin kaikki pääsevät samalla viivalle.

Koska Sammon keskuslukiossa ovat tarjolla urheilu- ja viestintälinjat sekä uutuutena skeittilinja, myös joustavuutta pitää löytyä: suunnitelmia voi joutua vaihtamaan lennosta, Lind huomauttaa.

Matematiikka oli hänen oma lempiaineensa ykkösluokalta asti.

– Ala-asteella minulla oli todella hyvä luokanopettaja, joka piti matikkakerhoa. Olen onnekas, että olen aina saanut hyvää opetusta.

Lukioaikana vastaan tuli lisää hyviä kokemuksia ja innostavia opettajia, kuten jo eläkepäiviä viettävä Timo Ojansivu.

Motivointia ja paneutumista

Hyvä opettaja on Lindin mielestä sellainen, joka on täysillä mukana opettamassaan asiassa.

– Jos ei ole itse innostunut matematiikasta, on hyvin epätodennäköistä, että opiskelijatkaan olisivat.

– Ja hyvä opettaja on oikeudenmukainen kaikille, se on kaiken A ja O.

Opettajalla on hyvä olla jonkin verran lahjakkuutta, mutta jos matemaattinen pohja on kunnossa, työnteolla siihen saadaan paljon lisää. Huumorintaju auttaa, mutta toisaalta opettajallakin saa olla huono päivä.

Motivaation nostattajana Lind käyttää esimerkiksi lupausta, että hän suostuu tekemään jotain hölmöä – kuten punnerruksia ulkona pakkasessa – jos ryhmä onnistuu jossain tavoitteessaan. Isku minikokoiseen nyrkkeilysäkkiin, johon on painettu matemaattisia kaavioita, voi saada oppilaan turhautumisen purkautumaan. Lisäksi voi jutella ”terapiapossulle”.

– Joskus joku voi ajatella, että opettajan työ on jonkin sortin näyttelemistä, mutta kun paneutuu asiaansa, siitä innostuu aidosti. Tässä työssä pidän aika tärkeänä sitä, että innostus tarttuisi, tiedon ja taidon lisäksi.

Lind sanoo, että opiskelijoilla on usein väärä käsitys, että hyviin tuloksiin päästäkseen pitää olla kova matikkapää.

– Jos kouluvuosina on tullut vastoinkäymisiä, voi olla tullut sellainen kuva, ettei pärjää. Koulutus kuitenkin kannattaa. Täälläkin on nähty, että pitkäjänteisellä harjoittelulla voi päästä yllättävän pitkälle.

Sauvarullaluistelua, melontaa, hiihtoa ja biljardia harrastava Lind vertaakin tietoaineiden oppimista urheiluun: harjoittelemalla pääsee hyvään kuntoon, mutta huipulle tarvitaan lisäksi erityisiä lahjoja.

– Lukion alkuvaiheessa joku on kamppaillut kurssien läpi, mutta pikkuhiljaa päässyt juoneen mukaan ja kirjoittanut lopulta m:n paperit. Nämä ovat ihan upeita tarinoita.

Elokuussa ilmestynyt kirja Vesimelonin kuivatus ja muita matemaattisia pähkinöitä (Docendo) jalostui omista havainnoista.

– Mieleen jäi omana opiskeluaikana sellaisia tehtäviä, joiden ratkaisut tuntuivat intuition vastaisilta. Joskus olen jopa laittanut niitä muistiin. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että jospa ne innostaisivat muitakin.

Tapio Lind toki lukee muutakin kuin matematiikkaa, ja elokuvia tulee katsottua. Oma kirja on uunituore.

Kirjan tehtävät on testattu luokkahuoneissa. Lind suosittelee kirjaansa kaikille matemaattisista pähkinöistä kiinnostuneille peruskoululaisille ja lukiolaisille, mutta toteaa, että kaikille siitä pitäisi löytyä jotain. Palaute ainakin on ollut hyvää.

– Äiti tosin ei usko vieläkään, että kaikki maapallon ihmiset mahtuisivat Laatokan jäälle, hän nauraa.

Yksi kirjan teemoista on havainnollistaminen: tehtävät saadaan kiehtoviksi, kun lasketaan loton todennäköisyyksiä tai Suomen järvien vesimäärää.

Sivuilla seikkailee hahmo pähkäilemässä matemaattisia pulmia, kuten ratakiskon kestoa, tai kohtaamassa matemaatikkojen painajaista. Kuvat on ottanut valokuvaaja Jonne Renvall, ja hahmoa esittää Petri Laaksonen Hämeenlinnasta.

– Opiskelijakaverille haettiin hattu ja vaatteet kirpputorilta. En tiedä, uskoiko hän vielä päätyvänsä kirjaan.

Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Rami Marjamäki

Turhautumista voi purkaa vaikka minikokoiseen nyrkkeilysäkkiin.

”Matikassa on se kiva puoli, että kun jokin asia on todistettu, se pätee aina.”

Palaa otsikoihin