Merkitysvajeesta pyhään – myös työelämässä
Merkityksen ymmärtäminen auttaa jaksamaan. Tutkimustenkin mukaan se antaa energiaa ja suuntaa, sanoo Tapio Aaltonen.
Työn ja elämän merkityksellisyys on noussut viime vuosina keskusteluun uudella tavalla. Yksi asiaa pohtineista on pappi ja konsultti Tapio Aaltonen, joka Pirjo Ahosen ja Jaakko Sahimaan kanssa on viime vuonna julkaissut kirjan Johda merkitystä.
Aaltonen on pohdinnoissaan jatkumolla, joka alkoi kaveriporukasta.
– 1990-luvun puolivälissä mietin vakavasti yrittäjyyttä, halusin vaikuttaa suomalaiseen työelämään. Leikittelin silloin keksimälläni käsitteellä ’Leading by Meaning’. Oma viitekehykseni oli kirkko ja kristillinen järjestö, mutta verkostooni kuului paljon yritysmaailman vaikuttajia, joiden kanssa asioita pohdittiin.
– Johtaminen oli siihen aikaan aika melko mekaanista. Puhuttiin rahasta ja järjestelmistä. Aika vähän kiinnitettiin huomiota esimerkiksi henkilökunnan hyvinvointiin ja motivaatioon.
Aaltosen mielestä johtaminen oli kadottanut missionsa. Se kärsi merkitysvajeesta.
Oma tie ja kutsumus
Tapio Aaltonen oli pohtinut kutsumusteemaa.
– 1980-luvun puolivälistä lähtien olin ohjannut ryhmiä ja seminaareja, joiden ideana oli auttaa ihmisiä tunnistamaan oma tiensä, kutsumuksensa. Monet kertoivat tekevänsä jotain, joka ei tunnu omalta, tai toimivansa vastoin omaa luontaista arvomaailmaansa.
Kutsumuksen ja merkityksen teemat ovat lähellä toisiaan. Merkityksen kokemus on yläkäsite, kutsumus on pitkäaikainen prosessi, jossa henkilö tunnistaa vahvuutensa sekä paikan, jossa voi palvella muita tai jotain itseään suurempaa.
Menneiden sukupolvien merkityskokemus tuli ainakin siitä, että näki työnsä jäljen. Työn tekeminen ja sen vaikutukset olivat lähellä toisiaan. Sotien jälkeinen jälleenrakentaminen oli suuri yhteinen merkitystarina.
– Nyt moni tekee työtä ymmärtämättä, kuka tai mikä lopulta hyötyy juuri hänen työpanoksestaan.
Aaltosen mukaan 1970-luvulla maailma alettiin nähdä enemmän globaalina, ja yhtenäiskulttuuri oli lopullisesti murtunut. Maailma alkoi olla pirstaleisempi, ja merkityksen kokemuksesta tuli enemmän oman viiteryhmän piirissä tapahtuva ilmiö. 1980-luku taas oli voimakasta taloudellistumisen vahvistumista.
– Silloin alkoi olla lupa näyttää vaurauttaan. Taloudellinen menestys ja materiaalinen hyvä antoivat merkityksiä. Toisaalta esiintyi ryhmiä, jotka saivat merkityksiä esimerkiksi omasta hengellisestä tai aatteellisesta viitekehyksestään.
Jaksaminen ja arvot
1990-luvun lama pakotti miettimään elämänarvoja ehkä syvemmin kuin 1980-luvulla.
– Oli paljon pettyneitä ja syrjäytyneitä ihmisiä. Vuosituhannen lopulla työelämässä alettiin puhua jaksamisesta ja arvoista.
2000-luvun alussa suuntaus jatkui, ja mukaan tulivat liike-elämän etiikka ja yritysvastuu.
– Mainitut vuosikymmenet olivat rajun polarisaation aikaa. Talous jyräsi muut elämänalueet. Samaan aikaan syntyi vaihtoehtoliikkeitä ja ajattelua, jossa pyrittiin haastamaan yksipuolinen taloudellis–mekanistinen ajattelutapa.
– Puhuttiin tunneälystä, arvoista, vuorovaikutuksesta, valmentavasta johtamisesta sekä viime vuosina erityisesti myötätunnosta. Ilmastokysymykset alkoivat hiipiä tavallisen ihmisen tajuntaan, Aaltonen hahmottelee.
Merkityksellisyys
Merkityksen tutkimus on 2000-luvulla ollut nopeasti kasvava akateeminen tutkimusala. Se on auttanut ymmärtämään, mikä työelämässä antaa kokemuksen työn merkityksellisyydestä.
Yhä useammat yritykset sanoittavat tehtäväkseen, ainakin osaksi sitä, jonkinlaisen pyrkimyksen pelastaa maailma. Se näkyy erityisesti start-up -yrityksissä.
Jos johtaja kykenee luomaan henkilökuntaansa merkityksen kokemuksen, väki voi paremmin ja motivoituu työhön.
Kyetäänkö suomalaisessa, länsimaisessa työelämässä sitten näkemään ihmisen merkityksen kaipuu? Entä pyhä? Miten ne tulisi ottaa johtamisessa huomioon?
– Kyllä kyetään, enenevässä määrin, ehkä toistaiseksi enemmän juhlapuheissa, mutta paljon myös käytännössä.
– On havaittu, että jos johtaja itse kykenee kokemaan työnsä syvällä tavalla merkitykselliseksi, hän on samalla parempi johtaja. Jos hän kykenee luomaan henkilökuntaansa merkityksen kokemuksen, väki voi paremmin ja on motivoituneempi tekemään työnsä hyvin. Lopullinen hyötyjä on asiakas, joka saa parempaa palvelua.
Pyhyyden kokemus
Tapio Aaltosen mukaan pyhän kokemus ei sellaisenaan kuulu työelämän sanastoon – vielä.
– Sen sijaan sanoittamattomana se on edelleenkin monien syvä kokemus. Sen piiriin kuuluvat luonto, yhteys lapsenlapseen, musiikki, hautajaiset, rakkaus ja omalla tavalla koettu hengellisyys.
Toisaalta pyhiä voivat olla yrityksen arvot, eräänlainen eettinen huoneentaulu. Loogisen ajattelun rinnalle tarvitaan intuitiota ja elämyksellisyyttä.
Korona-aika tarjoaa mahdollisuuden arvioida uudelleen suhdetta työelämän inhimillisiin arvoihin: etätyön keskellä yhteisön, läsnäolon merkitykseen ja ehkä kiirepuheen vähenemiseen. Tutkimusten mukaan yhteisöllisyys on tärkeimpiä merkityksen synnyttäjiä.
Johtajan on entistä olennaisempaa olla sinut itsensä kanssa, koska ilman sitä ei aito palautteen vastaanottaminen onnistu.
Yhteisöä rakentaa hyvä vuorovaikutus. Johtajalle on Aaltosen mukaan entistä olennaisempaa olla sinut itsensä kanssa, koska ilman sitä ei aito palautteen vastaanottaminen onnistu.
– Edelleen on esimiehiä, jotka haluavat kontrolloida kaikkea ja jotka ovat epäluuloisia ja herkkähipiäisiä. Heitä on kaikissa organisaatioissa, yrityksissä, kunnissa ja kirkossa.
Aaltosen mukaan esimiehiä kohtaan suuntautuu monia odotuksia.
– Ennen toteltiin, ehkä purnaten mutta kuitenkin. Nyt esimieheltä odotetaan johdonmukaisuutta ja poukkoilemattomuutta, mutta samalla myös kykyä tasavertaiseen dialogiin, jossa kumpikaan ei ole toisen yläpuolella, vaan johtaja on asiantuntijan työn mahdollistaja.
Taiteen mahdollisuudet
Tapio Aaltonen puhuu myös ajan hermolla olevasta ilmiöstä, taiteen mahdollisuuksista työelämässä.
– Johtamistaidon rinnalla pitäisi puhua johtamistaiteesta. Loogisen ajattelun rinnalla tarvitsemme intuitiota ja elämyksellisyyttä. Taiteen voima on siinä, että se puhuttelee meissä niitä kerroksia, joihin emme pääse käsiksi pelkällä suoraviivaisella päättelyllä.
Aaltonen on joskus jossain kirjassaan ehdottanut, että jokainen johtoryhmän palaveri voisi alkaa musiikin kuuntelulla. Tai kirjoitetun raportin sijasta voisi tehdä jonkinlaisen taideteoksen.
– Meidän organisaatio- ja johtamisajattelumme on liian yksiulotteista, rationaalista ja suoraviivaista.
Aaltonen ajattelee, että etiikka ja estetiikka ovat elämän huippuarvoja, merkityksen kokemuksen kaksoissisarukset.
– Niissä yhdistyvät universaalit hyveet. Niiden avulla vahvistamme ihmisyyttämme ja yhteenkuuluvuuttamme. Taidetta ei pitäisi lokeroida gallerioihin, kirjastoihin ja konserttisaleihin. Jokainen johtamistapahtuma tai kollegoiden tapaaminen voi olla taideteos.
Vapaaehtoistyönään Aaltonen vetää kotiseurakuntansa tulevaisuustyötä.
– Meillä on hyvä ja sitoutunut porukka. Yhä uudelleen kysymme itseltämme: miksi teemme tätä. Aika herkästi olemme aistineet rakenteita ja toimintatapoja, jotka ovat itsestään selviä, mutta jotka tarkemmin ajateltuna saattavat olla uudistumisen esteitä. Sama pätee useimpiin organisaatioihin.
– Voi olla vaarallista, jos yksi elämänalue tai arvo alkaa dominoida koko elämää, olkoon se talous, hengellisyys, työ, hyveellisyys, mikä tahansa. Elämässä kaikki asiat tarvitsevat tasapainottavan vastaparinsa.
Aaltosen mukaan merkityksen pohdintaan kuuluvat aina miksi-kysymykset, joita kouluttaja kysyy säännöllisesti myös itseltään. Miksi teen, mitä teen, mikä tässä on tärkeää? Miksi toimin tai toimimme juuri tällä tavalla? Miksi tämä muutos?
– Mistä voin luopua – mille voin antaa tilaa, jotta merkityksen timantti hohtaisi aina vain kirkkaana eikä pölyttyisi?
Teksti: Ulla Remes
Johda merkitystä (Alma Talent, 2020)
Kirjan esipuheen on kirjoittanut filosofi Frank Martela.
Kirjoittajat:
Tapio Aaltonen on teologi, johtamisen kehittäjä, joka on kirjoittanut noin 20 teosta ja jolla on työuran mittainen kokemus esimiestyöstä ja johtamisesta.
Pirjo Ahonen on sosiaalipsykologi, työnohjaaja ja esimiestyön kehittäjä, jolla on vuosikymmenten kokemus yritysvalmentamisesta ja johtajien kouluttamisesta.
Jaakko Sahimaa on organisaatiopsykologi ja Meaningful Work Finlandin toiminnanjohtaja, joka on vihkiytynyt edistämään työn merkityksellisyys -teemaa.