Seurakunnat paikkaavat hyvinvointiyhteiskunnan aukkoja
Sisäministerin työt viime vuonna aloittanut Maria Ohisalo suhtautuu Yhteisvastuukeräykseen myönteisesti. Hän oli vähän aikaa mukana myös Yhteisvastuun keräystoimikunnassa. Tämänkin luottamustoimen ovat ymmärrettävästi syrjäyttäneet muut kiireet.
– Nyt pitää keskittyä vaikuttamaan muilla keinoilla. Mutta samoilla asioilla tässä ollaan.
Järjestöt ja seurakunnat paikkaavat yhteiskunnan hyvinvointiaukkoja, ja niiden työssä tukeudutaan yhä enemmän vapaaehtoisiin. Ohisalon mielestä ei kuitenkaan voi olettaa, että kolmas sektori hoitaa homman.
Tämän vuoden Yhteisvastuun teema osuu.
– Nuorten ja vanhempien tukeminenhan on keskeistä hyvinvointivaltiossa. Ihannetilanne on, ettei kukaan jäisi yksin. Mutta kun tunnistetaan se, että järjestelmässä on aukkoja, voisi pohtia, mitä seurakunnat voi tehdä ja mitä uudenlaista seurakunnat voivat tehdä. Seurakuntien rooli on tosi tärkeä.
– Meillä on periaatteessa maksuton koulutus, mutta tänäkin päivänä on paljon nuoria, joilla ei ole varaa kouluttautua. Pelkästään lukion ja ammatillisen koulutuksen oppimateriaalit maksavat niin paljon, että jokainen perhe ei pysty niitä maksamaan, ja silloin yhteiskunnan pitää pystyä heitä tukemaan.
Hän painottaa, että hyvinvointivaltiossa jokaisen pitää pystyä taustasta riippumatta kouluttautumaan ja jopa toteuttamaan unelmiaan. Kaikki ei saa olla ennalta määriteltyä sen perusteella, minkälainen perheen status on.
Ohisalo huomauttaa, että harrastukset usein tukevat koulunkäyntiä vahvasti. Siksi hallitusohjelmaan on kirjattu mahdollisuus harrastukseen koulupäivän yhteydessä.
– Tässä jos missä tulee järjestöjen ja seurakuntienkin rooli vahvasti mukaan. Kunnat voivat tukea tätä esimerkiksi sillä tavalla, että vapauttavat tiloja, ja myös seurakunnat voivat vapauttaa tiloja harrastajille; tässä ei ole yhtä ja ainoaa viisastenkiveä, vaan mahdollisuuksia on monia.
Tilastojen mukaan Suomessa on kymmeniä tuhansia työntekijöitä, jotka eivät tule toimeen palkallaan. Yhteiskunta tuki heitä esimerkiksi vuonna 2017 lähes puolella miljardilla eurolla.
Väitöskirjassaan Ohisalo käsitteli leipäjonoja. Hän ei ole muuttanut mieltään sen suhteen, että avustusjärjestöjä tarvitaan. Hän kuitenkin kysyy, miksi monen toimeentulo on kolmannen sektorin varassa. Perusturvan tason on oltava sellainen, ettei kukaan näe nälkää.
– Avustusjärjestöt tekevät hyvää työtä, mutta niitä ei pidä asettaa kohtuuttoman isoon rooliin. Periaate, että kansalaisia ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan, lähtee perustuslaista. Tässä tarvitaan monien eri tasojen toimenpiteitä.
Kirkko tavoittelee arvojohtajuutta
Ohisalo on ollut vuorollaan ensin Kallion seurakunnan ja sitten Paavalin seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen, ja vähän aikaa myös Helsingin seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa.
– Niissä toki pohdittiin, miten toimintaa rahoitetaan, miten estettäisiin jäsenkatoa ja pidettäisiin ihmiset mukana.
Hän oli vähän aikaa mukana myös Armon Vihreiden toiminnassa. Se on Vihreiden valtakunnallinen jäsenyhdistys, joka suhtautuu uskontoihin myönteisesti.
– Mutta nyt on niin paljon kaikkea muuta, ministeri hymyilee.
Lokakuun lopussa hän osallistui Helsingin Vanhassa kirkossa järjestettyyn myötätuntoiltaan. Paavalinkirkon adventtisunnuntain messussa Ohisalo antautui saarnatuolikeskusteluun kirkkoherra Kari Kanalan kanssa.
– Siitä on tullut ihan hyvää palautetta. Keskustelimme yhdenvertaisuudesta ja köyhyydestä. Siitä, että valtiolla on keskeisin rooli, olimme kaikki yksimielisiä.
Hän on huomannut kirkon saavan osansa kritiikistä osin aiheettomasti. Seurauksena on kirkosta eroamisen aaltoja.
– Usein kirkko saattaa ottaa osumaa sellaisistakin kommenteista, jotka tulevat kirkon ulkopuolelta. Siksi toivonkin jäsenten oman viestin vahvaa ulostuloa.
– Minulla on tietysti omat syyni siihen, miksi kuulun kirkkoon. Yksi on se työ, mitä kirkko tekee nimenomaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi. Esimerkiksi vuosina 2015–2016 kirkko auttoi pakolaisia kysymättä ihmisten taustoja.
Kirkko on hänen mielestään viime vuosina tavoitellut myös arvojohtajan osaa pitämällä esillä ihmisoikeuksia. Se ollut valmis auttamaan sitä, joka apua tarvitsee.
– Kirkko on viime vuosina ottanut paikkansa vaikeimmassa asemassa olevien auttamisessa, mutta enenevässä määrin myös kierrättämisessä ja kiertotalouden edistämisessä. Toisaalta kirkolla on metsää, ja metsä on merkittävä hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa.
Kouluissa kirkon merkitys sen sijaan on pienentynyt.
– Suomessa on uskonnonvapaus ja myös vapaus olla uskomatta. Tämä on keskeinen ihmisoikeuskysymys, ei ole väliä, mikä se sinun taustasi on.
Perustuslaki on taustalla siinäkin, ettei kaikkien ole pakko osallistua joulu- tai pääsiäisjuhlaan.
– Silloin pitää mahdollistaa jokin toinen tapa osallistua. Koulu on sellainen paikka, jossa jokaisen pitää saada olla sellainen kuin on.
Lasten oikeudet lähtökohtana
Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa lasten oikeuksien kunnioittaminen on keskeistä. Ohisalo viittaa kotiuttamiseen al-Holin pakolaisleiriltä.
– Hallitus on hyvin linjannut, että lähtökohtana on lapsen oikeuksien sopimus. Lapsi ei ole voinut valita vanhempiaan eikä sitä, mihin vanhempi on hänet päättänyt viedä.
Lasten auttaminen on tärkeää, jotta lapsia ei tuomittaisi elämään vankilaolosuhteissa, joissa on puutteelliset saniteettijärjestelmät ja terveydenhoitokin.
– Toki on myös tilanteita, joissa oma perhe on se kaikkein pahin paikka. Silloin meillä on virkahenkilöt, jotka tukevat siinä, mikä on lapselle parasta, huomauttaa yksivuotiaana äitinsä kanssa turvakotiin päätynyt Ohisalo.
Kiivaan keskustelun keskittyessä al-Holin palautuksiin ulkopuoliselle on jäänyt se kuva, ettei hallitus tämän takia pääse käsiksi muihin töihinsä.
– Tässä voi toki kysyä, että kuka valitsee uutisotsikot, Ohisalo hymyilee.
– Kyllä joka päivä on tehty töitä. Hallitusohjelmassa sovitut kirjaukset perusturvan ja pienimpien eläkkeiden nostosta on jo toteutettu. Yksinhuoltajien ja muiden kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien suomalaisten asemaa on parannettu.
Hän huomauttaa myös työllisyyden parantamiseksi kehitetyistä keinoista, kuten henkilökohtaisesta ohjauksesta, jonka on tarkoitus helpottaa työn ja koulutuksen löytämistä.
– Aktiivimalin leikkuri on jo purettu. Oli selvästi nähtävissä, että se ei toiminut ja on vain kurjistanut työttömien asemaa.
– Kaikki nämä toimenpiteet tukevat eriarvoisuuden poistamista.
Päästövähennyksiä ilman kurjuutta
– Isona projektina on hiilineutraali hyvinvointivaltio, käynnissä on uusi teollinen vallankumous. Samalla on pidettävä huoli siitä, ettei kukaan joudu kärsimään kurjuutta sen takia, että ilmastotoimia on pakko tehdä.
Perustana on saastuttaja maksaa -periaate:
– Esimerkiksi lentovero puree kaikista suurituloisimpiin siksi, että suurituloisimmat lentävät eniten, kun taas kompensaatiovelvoite on pienin kaikista pienimmille saastuttajille.
– Tutkimuksista tiedetään, että Suomessa pienituloisten hiilijalanjälki on suurituloisia pienempi.
Sisäministeriön hallinnonalalla lämpeneminen näkyy esimerkiksi pelastustoimessa, kun kuumuus ja kuivuus ovat lisänneet tulipaloja. Kansainvälisesti aihe liittyy muuttoliikkeeseen viljelyolosuhteiden huonontuessa ja lajien monimuotoisuuden heikkenemisessä.
– Yksittäiset ihmiset eivät esimerkiksi ylikalasta, vaan nämä ovat suuria yrityksiä. Maailmanlaajuisesti ympäristöongelmilla on pakolaisuuteen selkeä yhteys.
Kotimaassa tavoitellaan kotitalouksien energian päästöttömyyttä ja pyritään kohti vähäpäästöistä liikkumista. Liikenteen päästöjen on tarkoitus olla puolet nykyisestä vuonna 2030. Keinolistassa on muun muassa sähköautojen lisääminen.
– Kun sähköautojen määrä lisääntyy, muutaman vuoden päästä meillä on myös käytettyjen sähköautojen markkinoita.
On harmaitakin alueita
Ohisalo myöntää, ettei yhtä totuutta aina löydy.
– Mikään poliittinen asia ei ole mustavalkoinen, vaikka populististen liikkeiden edustajat pyrkivät tekemään asioista sellaisia. Totta kai on harmaita alueita.
Tällainen on vaikka autoilu.
– Materiaalikierron pitää olla kaikessa. Jospa saataisiin akkuteollisuus mukaan hiilineutraalin hyvinvointivaltion rakentamiseen.
Suomi voisikin hänen mukaansa olla keskeinen kierrätyksen edistäjä. Tähän suuntaan pyritään ympäristöministeriön kiertotaloushankkeessa.
– Voiko yhteiskunta tukea vaikka siinä, että kengät veisi suutarille sen sijaan, että ostaa uudet? Esimerkiksi Ruotsissa on ollut tällaisia pohdintoja.
Pelko siitä, että etelän poliitikot kieltävät autoilun maaseudulta, perustuu hänen mielestään ennakkoluuloon.
– Niissä kaupungeissa, joissa joukkoliikenne toimii, pitää saada ihmiset käyttämään joukkoliikennettä, ja kannustaa lisäämään kävelyn ja pyöräilyn osuutta. Niiltä, joilla auto on välttämätön, pitää laskea taakkaa ekologisten ratkaisujen tekemisessä.
Valikoimassa on esimerkiksi latauspaikkojen lisäämistä ympäri maan, biokaasun käytön tukea ja autojen konvertoinnin tukemista vähemmän kuluttaviksi.
Huutelu vaarantaa demokratiaa
Sosiaalinen media on armoton. Sieltä sataa kommentteja tyyliin ”tytönhupakko, jonka pitäisi torjua omaa tyhmyyttään”, ”kuvottava paskanjauhaja” ja jopa suoranaista uhkailua tyyliin ”ehkä tuo ei kauaa hengitä”.
– Sanon aina, että demokratiassa pitää voida antaa kritiikkiä ja kohdata kritiikkiä, ja on jopa toivottavaa saada ja antaa kritiikkiä. Mutta olen toivonut, että kritiikki kohdistettaisiin siihen, mitä tehdään, eikä siihen, millaisia ominaisuuksia minulla ihmisenä on.
Ohisalo haluaa kannustaa mukaan politiikkaan niitä, jotka haluavat vaikuttaa. Mielipiteensä pitäisi voida sanoa ilman henkilöön käyvää haukkumista.
– Muuten voi käydä niin, että osa ihmisistä ei haluakaan tulla mukaan, ja silloin demokratia on vaikeuksissa.
Asiasta on viime aikoina ollut huolestunut myös presidentti Tarja Halonen.
On pystyttävä keskustelemaan. Ohisalo mainitsee pyrkivänsä kunnioittamaan niitä, jotka ovat eri mieltä.
– Hyvä esimerkki on nykyinen hallitus: siinä on viisi puoluetta, joilla kaikilla on eri tulokulmat, mutta kaikki ovat sitoutuneet yhteiseen ohjelmaan. Meillä on sama suunta. Politiikassa joutuu hakemaan yhteisiä ratkaisuja ja kompromisseja.
Mikä auttaa ilmastoahdistukseen?
– Ajatus siitä, että jokainen voi tehdä jotain ja moni myös tekee. Esimerkiksi lihan kulutusta vähentämällä jokainen voi tehdä oman pienen osansa.
– Helsingin kaupunki on päättänyt puolittaa lihankäytön, suomalaisia innovaatioita tuetaan ja päästöjä vähennetään. Olemme uuden edessä ja teemme hallituksessa kaikkemme sen eteen, että onnistumme tavoitteessamme saada Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä.
Ilmastonmuutosta vielä epäileville tutkijataustaisella ministerillä on selvät sävelet:
– Kannattaa kuunnella tutkijoita. Ei poliittisten päätösten
tekemisestä tulisi mitään, jos jokainen tekisi vain oman mielipiteensä mukaan.
Miten Maria Ohisalo säilyttää optimisminsa?
- Ajattelemalla, että tässä hallituksessa ei pystytä vielä tekemään kaikkea valmiiksi, mutta meillä on mahdollisuus vaikuttaa moneen asiaan.
- Tekemällä sen, mitä pystyy. Maailma muuttuu hallitusohjelman sadoilla toimenpiteellä, ja voin saada tukea tämän talon (sisäministeriön) ammattilaisilta.
- Lähtemällä ulos raittiiseen ilmaan, nukkumalla hyvin ja syömällä aikanaan, eli pitämällä perusasiat kunnossa.