Teiskon pappila tähtää kestävään matkailuun
Teiskon Salonsaari osuuskunnan puheenjohtajalla Hannes Tuohiniityllä teiskolaista historiaperintöä löytyy äidin puolelta 1600-luvulle asti, ja isänkin puolelta 1800-luvun lopulta.
– Asuin pienestä pitäen kilometrin päässä pappilasta, ja vieressä on sukupaikkoja sekä äidin että isän puolelta, eli minulla on lukkarinrakkautta niille kulmille. Minulle on tärkeää, että pappila säilyy käytössä ja hyvässä kunnossa, hän sanoo.
Idean Teiskon pappilan kehittämisestä kulttuurin vetonaulaksi laittoi liikkeelle vaimo Minna-Riikka Tuohiniitty, kun paikka edellisen kerran tyhjeni vuokralaisista viitisen vuotta sitten.
Sen jälkeen rakennuksessa ja pihamaalla järjestettiin kesätapahtuma, jossa oli tarjolla laulua, runonlausuntaa, valokuvanäyttely ja lasten sarjakuvanäyttely. Sitten tunnusteltiin, mitä suunnitelmia seurakunnalla oli paikalle, valmisteltiin ajatusta toiminnasta ja perustettiin osuuskunta.
Tuohiniityillä on tuttavia ja kokemusta yhteisöllisistä hankkeista. Perhe on asunut Keuruun ekokylässä ja ollut kehittämässä muita asuinhankkeita.
– Olen mukana Terälahden kyläyhdistyksessäkin, sieltä tulee kylän kehittämisen näkökulmaa ja ajatus, että rakennus, joka on aina ollut puolijulkisessa käytössä, myös säilyisi sellaisena.
Ideoinnissa on ollut mukana myös osuuskunnan jäsen Markku Tuulenkari, jonka perhe asuu viereisessä pikkupappilassa. Jäseniä yritystoimintaa pyörittävässä osuuskunnassa on alle kymmenen, mutta mukaan toimintaan voi tulla myös Salonsaaren tukiyhdistyksen puitteissa.
Alueella on monta nimeä: sitä sanotaan myös Pappilansaareksi, ja useissa kartoissa se esiintyy nimellä Isosaari.
– Salo on paikan vanhin nimi. Osuuskunnan ja yhdistyksen nimessä olemme halunneet tuoda esille historiaa ja pysyvyyttä, selventää Hannes Tuohiniitty.
Ensimmäisen kilpailutuksen tulos oli vähällä lannistaa osuuskuntalaiset. Eteenpäin on kuitenkin päästy.
Kursseja ja lähiharrastamista
Osuuskunnan pääperiaate on kestävän kulttuurin edistäminen.
– Haluamme edistää ekologista kestävyyttä, joka on edellytys ihmistenkin hyvinvoinnille.
Yksi tausta-ajatus on permakulttuuri, joka on alun perin peräisin maataloudesta. Sen tärkein periaate on kokonaisvaltainen suunnittelu.
– Erityisesti kesäkaudella tarjoamme matkailumajoitusta, koska siitä on alueella hirveästi kysyntää. Pyöräilymatkailijoita alueella käy paljon. Erityisesti toivotaan tavoitettavan sellaisia matkailijoita, joita kiinnostaa kestävä elämäntapa. Pappila voisi kehittyä hitaan matkailun kohteeksi.
Talvikaudella tarjonta painottuisi kursseihin, ja paikka voisi toimia myös taiteilijoiden residenssinä. Keväästä syksyyn keskitytään kulttuuri-, musiikki ja taidetapahtumiin kysynnän mukaan. Myös seurakunnat voisivat käyttää tiloja.
Kurssien vetäjiä löytyy Tuohiniityn mukaan omastakin porukasta, mutta myös laajasta verkostosta taiteisiin, filosofiaan ja retkeilyyn liittyviä tuttavia.
Lisäksi tähtäimessä on lähiharrastaminen järvillä ja metsissä. Melojat ja purjehtijat voisivat tulla paikalle Näsijärveä pitkin.
– Teiskolan sillan kupeeseenhan on aikoinaan tultu laivoilla. Jos mökkikaava saareen toteutuu, päärakennuksessa voidaan tarjota mökkeilijöille ravintola- ja kahvilapalveluita. Kesäkahvila ainakin on tulossa varmasti.
Kunnostus alkanut
Pari vuotta sitten Minna-Riikka Tuohiniitty teki opinnäytetyönään pappilan päärakennuksen kuntoarvion. Silloin paljastui, ettei isoja kunnostustarpeita ole.
Seurakunnat on aloittanut rakennuksen korjaus- ja muutostyöt. Ulkopuolen maalauksessa näkyy maalariharjoittelijan tyylikäs kädenjälki. Osuuskunnan on tarkoitus tehdä talkoilla esimerkiksi sisäpinnat.
– Talkoilla voidaan osallistua remontointiin ja vaikuttaa vähän myös kokonaiskustannuksiin. Mitä vähemmän ostopalveluita tarvitaan, se hyödyttää meitä vuokrassa. Ensi vuoden toimintasuunnitelmissa on selvittää rantasaunan kunto ja kunnostaa se talkootyönä, Tuohiniitty kertoo.
Arkkitehdin piirtämän ulkohuussin adoptoimisesta ja kunnostamisesta on sovittu maakuntamuseon kanssa. Pappilan takapihalle on aikoinaan suunniteltu ja osin rakennettukin hyötykasvipuutarha, joka osuuskunnalla on tarkoitus kunnostaa hyötykasvi- ja perennapuutarhaksi erillisenä hankkeena.
Kellareineen rakennuksessa on tilaa noin 700 neliömetriä. Alakerta palvelee jatkossa pitopalvelu-, juhla- ja kahvilatoimintaa ja yläkerta majoitusta. Alakertaan voi kokoontua enimmillään 49 henkeä, ja majoittujia olisi 20.
Ikkunat, seinät ja lattia kunnostetaan, ja terassilta rakennetaan invaluiska sisätiloihin. Porakaivo ja tie ovat jo kunnossa. Sisäkatto kipsataan ja wc-tilat päivitetään nykyaikaisiksi. Keittiö uusitaan valmistuskeittiöksi.
Pappilassa on takavuosina ollut leirejä ja majoitusta.
– Kun rakennukset ovat käytössä, ne pysyvät paremmin kunnossa, iloitsee projektikoordinaattori Juha Anttila seurakuntien kiinteistöpalveluista.
Teksti ja kuvat: Asta Kettunen