Vähävaraisten ihmisten avuntarve kasvaa
Tampereen seurakuntien ruoka-avun keskus on laajentanut toimitilojaan ja uudistanut toimintaansa. Tuorein idea on 6. toukokuuta avautuva Puoti, josta ruoka-avun asiakas voi itse valita haluamansa tuotteet.
Ruokapankki on nyt Tampereen seurakuntien ruoka-avun logistiikkakeskus. Uutta ovat myös toimivat ja nykyaikaiset tilat, sillä keskus on kaksinkertaistanut pinta-alansa. Laajennuksen jälkeen Nekalassa työskennellään noin tuhannen neliön tiloissa.
– Uusissa tiloissa pystytään vastaamaan entistä paremmin vähävaraisten ihmisten avuntarpeeseen, joka kasvaa kasvamistaan, kertoo elintarvikeavun koordinaattori Marja Palkonen, joka on suunnitellut laajennuksen yhdessä Ruokapankin muiden työntekijöiden kanssa.
Rakentamisessa on painotettu muun muassa logistiikkaa, turvallisuutta, työhyvinvointia, puhtautta ja ympäristöystävällisyyttä. Erityisesti on kiinnitetty huomiota jätteiden kierrätykseen. Lähes kaikki kalusteet ja laitteet ovat käytettyjä.
Ruoka-avun tarve on kasvanut korona-aikana Tampereella kolmanneksen eli noin 33 prosenttia.
Vuonna 2019 jaettiin 72 290 avustusta, ja viime vuonna 107 359 avustusta. Lisäksi Via Dian jakelupisteisiin on toimitettu yhteensä 50 000 kiloa ruokaa.
Avuntarve ei näytä vähenevän tänäkään vuonna. Seurakunnat ovat jakaneet 1600–1800 avustusta kuukaudessa, ja ruoka-apuverkoston toimijoiden määrä on 7500–8000 avustusta kuukaudessa.
– Diakoniatyöntekijän myöntämä avustus tarkoittaa kahta ruokakassia, mutta nykyisin käytetään vain avustus-sanaa. Esimerkiksi perhe saa päätöksen perusteella useamman avustuksen, selventää Palkonen.
Avun tarve näkyy prosenttien lisäksi myös ihmisten määrässä. Diakoniatyöntekijöiden vastaanotoilla on ollut vilkasta, ja ruuanjakelupisteissä monet jonottavat kasseja.
– Tämän ajan ilmiö on, että nuoret aikuiset ja lapsiperheet sekä koronakaranteenissa olevat ihmiset ovat alkaneet erottua isompina ryhminä tilastoissa, kertoo Marja Palkonen.
Hävikkiruoka ei enää riitä
Logistiikkakeskuksen autot noutavat hävikkiruokaa noin 120 kertaa viikossa. Lahjoituksia antaa 50–60 kauppaa Tampereen seudulla. Ylijäämäruokaa saadaan myös muutamilta tamperelaiskouluilta. Lisäksi tavaraa tulee teollisuudesta ja yksittäisiltä lahjoittajilta.
– Tilat tyhjentävät parhaillaan kellareitaan, ja esimerkiksi tällä viikolla saimme ison perunakuorman Parkanosta.
– Hävikkiruoka ei riitä vastaamaan kysyntään tällä hetkellä – siitäkin huolimatta, että on saatu uusia lahjoittajia. Ruokaa on myös ostettava, kertoo Palkonen.
Seurakuntien avustuksiin ostetaan viikoittain ruokaa tamperelaisten lahjoittamalla keräysrahalla noin 5000 eurolla kuukaudessa. Ruoka-apuverkoston toimijoille ostoruokaa toimitetaan Tampereen kaupungin antaman avustuksen turvin noin 10 000 eurolla kuukaudessa.
Tällä hetkellä ostoruokaa saa kaksi isointa toimijaa; Suomen Punainen Risti ja Via Dia. Kaukajärvellä kriisiapua on viime aikoina jakanut Nauha-yhdistys.
Muita jakelua tekeviä toimijoita ovat muun muassa Taimi, ikäihmisiä auttava Kaiku-hanke, Marhaban, Nextiili ja Kierrätys. Kaikkiaan verkostossa on noin nelisenkymmentä järjestöä.
Tekemisen meininkiä
Logistiikkakeskuksen tunnelmassa aistii tekemisen meiningin, mutta samalla hyvän hengen.
– Auttaminen tekee työstä merkityksellistä. Kyllä täällä todella kiireisellä tahdilla tehdään töitä, ja päivät ovat pitkiä. Puhelimet soivat koko ajan, ja lahjoittajien tarjouksiin on reagoitava nopeasti, vahvistaa Palkonen.
Samalla toiminta on muuttunut ammattimaiseksi.
– Täällä ei puuhastella eikä toimita ilman tiettyä ammattilaisten vakiporukkaa, joka ohjaa ja kantaa vastuuta. On oltava tarkkana, kun on kyse ihmisten terveydestä. Työ vaatii myös tietämystä lainsäädännöstä ja edellyttää laajaa yhteistyötä monien verkostojen kanssa.
Logistiikkakeskuksessa työskentelee seitsemän palkattua työntekijää. Kirkkohallituksen koronarahalla on lisäksi saatu palkattua kaksi määräaikaista työntekijää heinäkuun loppuun. Ruoka-avun piirissä työtä tekee myös joukko työkokeilijoita, oppilaitosten harjoittelijoita, kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita sekä vapaaehtoisia.
– Moni yllättyykin, kuinka vahvasti ruoka-avussa tehdään työllisyystyötä ja mahdollistetaan ihmisille tutkintoja ja harjoittelupaikkoja.
Palkosen mukaan ruoka-apu on saanut hyvää palautetta työllistyneiltä.
– Moni on saanut täältä paikan, johon tulla, ja jossa kannatellaan. Kaikki mahtuvat joukkoon. Se on osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, ja nimenomaan seurakuntien työtä.
Diakoniassa nähdään ihminen
Seurakuntien ydintehtäviä ovat ruoka-avun asiakkaiden kohtaaminen ja vierellä kulkeminen.
– Arvostan paljon kirkon diakoniatyötä, koska siinä pyritään auttamaan ihmisiä kokonaisvaltaisesti. Koko ajan myös etsitään uusia keinoja, miten voitaisiin auttaa ruoka-avun piirissä olevia ihmisiä, korostaa Palkonen.
Moni ihminen on esimerkiksi koronan takia ensimmäistä kertaa ruoka-avun asiakas. Usea on myös aika tietämätön, miten pitää toimia.
– Silloin on tärkeää, että ihminen pääsee diakoniatyöntekijän puheille, ja hänen tilanteensa arvioidaan. Sitten hänet ohjataan oikeisiin palveluihin.
Puoti palvelee Nekalassa
Ruoka-avun logistiikkakeskuksen laajennuksen lisäksi uudistetaan seurakuntien ruoka-avun toimintamalleja.
– Ruokapankin elintarvikeavun piiriin tullaan edelleen oman asuinalueen seurakunnan diakoniatyöntekijän kautta. Apua saadakseen ei tarvitse olla kirkon jäsen, tähdentää Marja Palkonen.
Ruoka-avustuksia voi hakea entiseen tapaan seurakuntien tai ruoka-apuverkoston toimipisteistä. Uusin toimintamuoto on Puoti, ruoka-avun noutopiste eli ”hävikkiruokamyymälä”, joka sijaitsee logistiikkakeskuksessa Nekalassa. Se avataan 6. toukokuuta.
– Puodista asiakas voi halutessaan noutaa avustuspäätöksellä ruoka-apua talouteen myönnetyn määrän, kertoo Marja Palkonen.
Asiakas voi valita itse, mitä tuotteita hän haluaa. Valikoimissa on peruselintarvikkeiden lisäksi – lahjoitustilanteen mukaan – hedelmiä ja vihanneksia, hygieniatuotteita, käyttötarvikkeita sekä lemmikkien ruokaa.
Niin paljon muutakin kuin ruokakassi
– Ruokakassi on hyvä apu, mutta kirkon tuki on niin paljon muutakin kuin ruokaa. Itselläni suurin nälkä on henkisellä ja hengellisellä puolella, miettii 56-vuotias Päivi Saarela, joka toisinaan joutuu turvautumaan Tampereen seurakuntien ruoka-apuun.
Hän on työskennellyt henkilökohtaisena avustajana Tampereen kaupungin vammaispalveluissa 16 vuoden ajan. Jokin aika sitten Saarela joutui siirtymään osa-aikaiseksi työntekijäksi terveydentilansa takia. Sydän oireilee, ja leikattu olkapää kipuilee edelleen.
– Lääkäri ehdotteli jo taukoa työntekoon, ja mahdollista on, että saan sydämeeni tahdistimen. Haluan kuitenkin tehdä töitä.
Seurakuntien ruokakassi silloin tällöin tulee tarpeeseen, sillä sairauksien takia Saarelalta menee kuukaudessa iso summa rahaa lääkkeisiin ja kuntoutuskuluihin.
– En kuitenkaan saa mitään tukia yhteiskunnalta – en ole hakenut, enkä edes halua niitä. Helpommalla toki pääsisin, jos alkaisin elää tuilla.
– Mottoni on, että ihmisen pitää tehdä työtä, maksaa veroja ja olla yhteiskunnalle hyödyllinen. Tämän opin sain vanhemmiltani, ja sen olen opettanut myös lapsilleni, jotka patistin kesätöihin jo nuorena, hymyilee Saarela, joka on kolmen aikuisen lapsen äiti.
Ruoka-apua ei tarvitse hävetä
Henkilökohtainen avustaja on joskus ruokakassijonossa myös avustettavan asiakkaansa puolesta.
– Joitakin hävettää hakea apua, ja monet ihmiset seisovat noloina jonossa. Minua ei hävetä. Ruoka-avun saamisessa ei ole mitään hävettävää, vakuuttaa Saarela.
Saarela on myös kuullut, että jotkut napisevat peruskassin sisällöstä eivätkä osaa hyödyntää kaikkia elintarvikkeita ruuanvalmistuksessa.
– On mielikuvituksen puutetta, jos ei osaa laittaa ruokaa näistä aineksista. Olen joskus neuvonutkin, kun ihmiset ovat kyselleet vinkkejä. Seurakunnat voisivat järjestää myös ruuanlaittokursseja, ideoi Saarela, joka on innokas kokki.
Maidosta voi esimerkiksi tehdä uunijuustoa tai paistosta vihannesten ja kananmunien kera. Vihanneksia voi paistaa, ja syödä makaronin tai riisin kanssa.
– Ja sika-nauta -säilykkeestä tulee tosi hyvää pitsaa.
”Olen ylpeä kirkon työstä”
Kirkko tuli tutuksi ja läheiseksi Saarelalle parikymmentä vuotta sitten, kun hän teki seurakunnan vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa.
Diakoniatyöntekijöihin hän tutustui siinä vaiheessa, kun vanhemmat – ensin äiti ja sitten isä – olivat saattohoidossa.
– Diakoniatyöntekijöiden tuki on ollut korvaamaton. Olen saanut hyviä elämänohjeita ja valtavasti tukea. Se on paljon muutakin kuin ruoka-apua ja taloudellista auttamista. Se on myös sielunhoitoa ja ihmisen kohtaamista, kertoo Saarela ja kiittää erityisesti kahta, läheiseksi tullutta työntekijää.
Saarelan hengellinen koti on Seurakuntien talon Lähdekappelin kokoontumiset torstaiaamuisin. Ne tosin ovat nyt tauolla koronatilanteen takia.
– Siellä ollaan yhtä suurta perhettä, ja parannetaan maailmaa. Myös Aleksanterin kirkossa on mukava käydä hiljentymässä.
Saarela kertoo olevansa todella ylpeä kirkon työstä.
– Haluaisin myös itse päästä kirkon työntekijäksi, se olisi tosi hienoa. Olisikohan jollakin tarjota minulle työtä, kysyy Saarela hymyillen.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Hannu Jukola
LISÄTIETOJA:
Puoti on avoinna keskiviikkoisin ja torstaisin kello 12.30–15.15, osoitteessa Kuoppamäentie 10. Se palvelee myös diakonian normaalijaon tauon aikana 5.–16.7. Nekalaan pääsee busseilla 10 ja 12.
Diakonian yhteystietoja: Tukea ja apua
Hävikkiruokaa hyödyntävästä Kierto-hankkeesta voit lukea täältä.