Ajatukset heräävät tarinapolulla
Joulun alla Tampereen seurakuntien varhaiskasvatus tarjoaa vierailuja päiväkotien pihoilla. Kaupungin länsipuolen päiväkotilapset pääsevät seuraamaan Joulun kellot -kertomusta. Sen vaihtoehtona on jouluton Neljän kohdan tarina -polku, jossa etsitään valoa pimeyteen.
Polun kirjoittaja Maria Karppinen ja kuvittaja Meria Palin tapasivat Tahmelan Huvilalla ja innostuivat rakentamaan syksyisen tunnepolun luontoon. Polun kiersi syyslomaviikolla iso joukko lapsiperheitä
Lapset saivat jokainen mukaansa tarinaan liittyvän postikortin, jonka ideana oli tukea sen muistelemista, mitä metsässä oli tullut tehtyä tai miltä siellä oli tuntunut.
Samat hahmot eli Aino Alligaattori, Elmeri Elefantti ja Lauri Leppäkerttu seikkailevat nyt joulukuun polulla, jossa teemat ovat kuitenkin erilaiset. Tarinan rakentamisen lähtökohtana olivat adventtikynttilöiden nimet: toivo, rauha, rakkaus ja ilo.
– Eläimet lähtevät ihmettelemään pimeyttä ja miettimään, mistä valoa voi löytyä, Karppinen kertoo.
Palin lisää metsän eläinten etsivän sekä ulkoista että sisäistä valoa. Kaulaliinan lahjoittamisesta Juulia Jänikselle tulee itselle hyvä mieli. Tarinassa on myös ystävyyttä ja huolenpitoa.
– Tehtävät ovat avoimia ja sallivat kaikenlaiset vastaukset. Toiminnallisuudesta saa monenlaisia ajatuksia ja se luo keskusteluja, Karppinen kertoo.
– Vaikka tarina on kohdennettu lapsille, se sopii kaikille, eli aikuinenkin saa tehtävistä jotain: vaikka miettimällä sitä, että mitä toivot itsellesi, anna se lähimmäisellesi. Sehän ei välttämättä ole materiaalista, hän muistuttaa.
Palin painottaa, että lapsilta tulee paljon mielipiteitä, kun vain jaksaa kuunnella. Hän haluaakin opastaa aikuisia olemaan rohkeita ja läsnä lasten kanssa.
– Ja että aikuiset uskaltaisivat kuunnella sitä omaa sisäistä lastaan, Karppinen lisää.
Hän iloitsee erityisesti siitä, miten vaivattomasti lapset lähtevät mukaan tehtäviin, kuten hengitysharjoituksiin puuhun nojatessa. Palin puolestaan sanoo, että kun lapsille ei tarjoa valmiita ajatuksia, esiin voi tulla vaikka mitä ideoita.
Luonto voimauttaa
Syksyinen tunnepolku oli käytössä myös Lielahden kirkon kodan ympäristössä, jossa
sitä kiersivät päiväkotien ja
koululaisten ryhmät.
Tahmelan Huvilaa ylläpitävän rakennuskulttuuriyhdistys Piirun puheenjohtajan Heidi Huhtamellan mielestä luontopolkumallin leviäminen on juuri sitä, minkä takia Huvila on olemassa: siellä syntyy kohtaamisia ja ideoita, ja niitä toteutetaan omaehtoisesti.
Palinin ajatuksissa kuvittajan tehtävä on palvella kirjoittajan ideaa.
– Marian teksti on ilmavaa, sellaista, että lapsikin pystyy tarttumaan siihen, hän kehuu.
– Meria antoi siivet tarinalleni ja ihailen Merian taitoa kuvittajana luoda herkkyys eläinhahmoille ja ympäröivän sadun omaisen maailman. Teemme kuvitusta ja tarinaa yhdessä tasavertaisena toisiamme arvostaen ja kuunnellen, Karppinen sanoo.
– Meillä on aika paljon samanlaisia arvoja. Luonto on voimauttava elementti, pysähtyminen kiireen keskellä. Syksypolussa on aika paljon sitä, ja siinä myös havainnoidaan ympäristöä.
Palin on huomannut, että taiteilijaelämässä kristinuskoa ei juuri nosteta esiin, vaikka se saattaa olla taustalla.
– On kuitenkin osa kristinuskoa, että ollaan luonnossa, ja luonto on Luojan luomaa, naiset pohtivat.
Teksti: Asta Kettunen
