Etsivä vanhustyö löytää tuettavat
Etsivän vanhustyön tavoitteena on löytää ne ikäihmiset, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet elämässään haastavaan elämäntilanteeseen. Mummon Kammarissa sen avulla on ohjattu, neuvottu sekä autettu arjen asioissa.
Tukea on löytynyt esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhus ei ole itse jaksanut, osannut tai pystynyt hakemaan kuljetuspalvelua, eikä ole saanut siihen apua muualta.
– Vanhus ei välttämättä ole tiennyt edes, että sellaista tukea voi olla mahdollista saada, kertovat va. vapaaehtoistoiminnan toiminnanohjaaja Soile Kukkonen ja vapaaehtoistoiminnanohjaaja Sini Perkiö.
Diakonissalaitoksen, Tampereen kaupungin ja Tampereen seurakuntien toteuttama hanke, Seniori-Vamos – etsivä vanhustyö toimi Tampereella vuosina 2018–2020. Seurakunnilta mukana oli Mummon Kammari.
Tavoitteena oli löytää ratkaisuja vaikeassa elämäntilanteessa olevien ikäihmisten elämään yhdessä ikäihmisen ja kumppanuusverkoston kanssa.
– Etsivän työn työntekijä on ikäihmisen rinnalla kulkija, joka auttaa löytämään omannäköisen ja mielekkään elämäntarkoituksen. Luottamuksen saavuttaminen vaatii tiivistä yhteistyötä asiakkaan kanssa, ja tähän etsivä työ oivallinen työtapa, Kukkonen ja Perkiö kehuvat.
Sen avulla ratkaisuja pyritään löytämään sekä vanhuksen itsensä että muiden toimijoiden kanssa. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli, että tukivaiheen jälkeen vanhus saisi vapaaehtoisen ystävän.
Tänä vuonna Diakonissalaitos jatkaa etsivän vanhustyön kehittämistä ja toimintamallin vakiinnuttamista Tampereen kaupungin ja Mummon Kammarin kanssa. Käytännössä tämän vuoden yhteistä tekemistä ovat työpajat, valmennukset ja mentorointi, hankepäällikkö Satu Aalto kertoo.
Muitakin tarpeita voi löytyä
Mummon Kammariin yhteyttä ottaneella ikäihmisellä on yleensä selkeä tarve ja toive oman mielekkään arjen edistämiseksi. Usein tarpeena on saada kotiin vapaaehtoinen ystävä.
Silloin työntekijä kohtaa vanhuksen hänen kotonaan tai muussa hänelle merkityksellisessä ja turvallisessa ympäristössä. Tarkoituksena on tutustua ihmiseen yksilönä.
– Kohtaamisen aikana voi käydä ilmi, että vanhuksella on laajempikin avuntarve. Tätä lähdetään ratkomaan yhdessä Mummon Kammarin työntekijän ja vanhuksen kanssa sekä tarpeen mukaan myös muiden toimijoiden kanssa.
Mummon Kammarin etsivä työ on maksutonta. Työntekijä ja vanhus tapaavat yhdessä tai pitävät muulla tavalla yhteyttä yhdessä sovitun ajan. Yhteistyön kesto vaihtelee parin tapaamisen tai puhelun kestoisesta ohjauksesta ja neuvonnasta noin vuoden mittaiseen suhteeseen.
– Meillä on paljon ikäihmisiä, joiden palvelutarpeisiin ei pystytä vastaamaan tai palvelujärjestelmä ei tunnista niitä. Haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen on vaikea löytää oikeaa palvelua palveluiden viidakosta, eri sektoreiden sekamelskasta, Kukkonen ja Perkiö tietävät.
Esimerkiksi asuntotoimi ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat eivät voi keskustella henkilön asioista. Vanhus kuitenkin ehkä tarvitsisi esteettömän asunnon, kun liikkuminen on haasteellista vanhan lonkkavaivan vuoksi.
Työntekijät huomauttavat, että luottamuksellisen suhteen luominen on tärkeää. Se luodaan ajan kanssa keskustellen ja yhdessä tehden pieniä arkisia asioita, kuten ulkoilua ja ostoksilla käyntiä.
– Vapaaehtoisen kotiystävän pyyntö on voinut tulla myös muulta taholta kuin vanhukselta itseltään. Silloin on tärkeää varmistaa, että vapaaehtoinen ystävä on se, mitä vanhus itsekin toivoo.
Verkosto tukee työssä
Tampereen keskustassa tueksi on perustettu etsivän vanhustyön verkosto, jossa on mukana alueen toimijoita. Mummon Kammarin lisäksi siihen kuuluvat muun muassa Tuomiokirkkoseurakunta ja näkövammaisia tukeva Myötätuuli.
Yhteisiä toimintoja ikäihmisten löytämisessä ovat ennen koronaa olleet jalkautumiset kauppakeskuksiin ja toreille, kertoo yhteyshenkilönä toimiva diakoniatyöntekijä Helena Vettenranta.
– Esimerkiksi viime vuoden vanhusten viikolla järjestimme yhdessä Aamulehden striimaaman luentotilaisuuden Kulttuuritalo Laikussa sekä hartauden ja ruokailun Vanhalla kirkolla.
– Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyössä kohtaamme paljon ikäihmisiä. Usean elämässä on jo ennen koronaa ollut yksinäisyyttä tai terveydellisiä ja taloudellisia haasteita. Koronan aikana olemassa olevat haasteet ovat saattaneet syventyä. Tämä aika on varmasti myös erilaisten rajoitteiden vuoksi tuonut lisää yksinäisyyden ja hämmennyksen kokemusta laajemmalle joukolle.
Vettenranta uskoo, että vanhustyön toimijoiden on lisättävä yhteistyötä, jotta ikäihmisille voidaan taata hyvinvointia tulevaisuudessakin.
– Lähimmäisinä me jokainen voimme osallistua hyvinvointitalkoisiin ja omien mahdollisuuksien ja voimavarojen mukaan huomioida toisiamme. Yksi tapa voisi olla soitto ikäihmiselle ja toinen osallistuminen Yhteisvastuukeräykseen.
Suunnitteilla on yhteistä toimintaa ikäihmisten etsimiseen ja löytämiseen jatkossakin.
– Korona-aikana Teams-kokouksissamme päivitämme tietojamme toistemme toiminnoista sekä ikäihmisten kuulumisista.
– Iloitsen suuresti tästä energisestä, innovoivasta ja asiantuntevasta ikäihmisten parissa sydämellä työskentelevästä verkostosta. On ensiarvoisen tärkeää, että yhdessä teemme työtä ikäihmisten tavoittamisessa ja kohtaamisessa.
– Minuun voivat esimerkiksi mukaan haluavat tahot olla yhteydessä tai kysellä toiminnasta, Vettenranta kannustaa.
Verkostolla on myös esite, jonka kautta toimijoihin voi olla yhteydessä. Esite päivittyy tänä keväänä, kun mukaan tulee lisää toimijoita.
Teksti: Asta
Kettunen
Kuvat: Hannu
Jukola
Hoivaköyhyys:
”Hoivaköyhyydellä tarkoitetaan jokapäiväisessä elämässä tarvittavan avun riittämättömyyttä. Hoivan tarpeet jäävät osittain tai kokonaan täyttämättä, ja ihmiset jäävät vaille tarvitsemaansa apua.” (Kröger 2019)
Lisätietoa:
Etsivä vanhustyö kuuluu kaikille, joilla on huoli syrjään jäävästä vanhuksesta. Huoli-ilmoitus löytyy Tampereen kaupungin verkkosivuilta, kohdasta ikäihmisten palvelut.
Lisätietoa huoli-ilmoituksesta ja linkki sen tekemiseen
Etsivän vanhustyön toimintamalli
Tampereen seurakunnilta