6.2.2019 12.30

Herkkyys on voimavara – mutta myös vie voimia

Herkkyyttä on monenlaista: joku on herkkä hälinälle, toisen maku- tai hajuaisti reagoi hyvin helposti, kolmas havaitsee vähimmätkin yksityiskohdat tai muutokset. Kirjassa Herkän ihon alle erityisherkät käyvät läpi elämäntarinoitaan.

”Olemiseni on tavallaan loputonta impulssien virtaa.”

Useille se, että erityisherkkyys on ominaisuus, on ollut käänteentekevä oivallus ja askel helpompaan elämään. Junkkari kirjoittaa, että aiemmin herkkyys usein nähtiin sairautena: "En koe olevani sairas", Ronja-Ilona Junkkari kummasteli ennen ryhtymistään kokoamaan kertomuksia.

– Itse törmäsin termiin hsp vuonna 2013. Lopultakin oireilleni löytyi selitys.

”Vaihtelu ja elämykset pelottaa mua aina, mutta mä meen silti niitä kohti.”

R-IJ
Tampereelta Järvenpäähän muuttanut Ronja-Ilona Junkkari löysi erityisherkkyydestä selityksen omalle etsinnälleen.

Kirja on tehty herkällä korvalla, ihmisiä kuunnellen, ymmärtäen ja heidän sanomaansa kertomuksiksi kustannustoimittaja Anu Karangon kanssa työstäen.

Yhteisiä piirteitä monissa tarinoissa ovat tunnepitoisuus, luovuus, itsensä ilmaiseminen, sopeutuminen ja vilkas mielikuvitus. Niissä on myös elämyshakuisuutta, kiltteyttä, henkisyyttä ja synestesiaa eli aistien sekoittumista.

– Itse olin lapsena sosiaalisesti vähän kömpelö, mutta monet erityisherkät ovat jo lapsena sosiaalisesti todella taitavia.

Junkkari myöntää, että hänen oli aiemmin vaikea kohdata herkkyyttä itsessään.

– Olen esimerkiksi tosi paljon tykännyt näyttelemisestä, mutta nyt vasta uskallan, kun olen tajunnut, että herkkyys on se mun juttu, josta johtaa annettavaa näyttelemiseen.

– Katson, että herkkyys on voimavara, ehdottomasti, kunhan saa valmiudet sen kanssa elämiseen. Totta kai se myös on kuormittavaa.

Haastateltavat lähtivät mukaan mielellään, sillä he halusivat tarjota vertaistukea ja tietoa heille, jotka eivät vielä ole sinut ominaisuutensa kanssa:

– Jos vain voi jotenkin auttaa muita, ettei heidän tarvitse käydä samaa tietä läpi, Junkkari kuvaa ajatusta.

”Monen on myös vaikea kohdata herkkyyttä itsessään, ja silloin sen mieluummin torjuu.”
”Olen ystävällinen, mutta vähän kuin teflonia, ettei toinen ihminen pääse rajojeni läpi, eikä saa kiinnekohtaa mun herkkyydestä.”

Tarinoista löytyy myös koulukiusaamista ja riippuvuuksia.

– Traumat ja erityisherkkyys on hankala yhdistelmä. Haastateltavat halusivat senkin takia lähteä mukaan, että he halusivat kertoa, miten ovat selviytyneet. Itsekin löysin tätä kautta ihmisiä, joista ottaa mallia.

Erityisherkillä kuormittavista tilanteista palautuminen kestää pitkään.

– Haastateltavat yllättyivät, kuinka puuduttavaa on käydä herkkiä juttuja läpi puolitoista tuntia. Mutta he olivat tosi rohkeita ja halusivat olla mukana.

– Itselläni palautuminen hälyisestä tilanteesta kestää, ja asioita, sanomisia ja tekemisiä jää kelaamaan tosi pitkäksi aikaa tyyliin "miksi se sanoi noin, ja miksi tein niin".

Erityisherkkyys ei ole lääketieteellinen diagnoosi, mutta liittyy keskushermostoon. Herkkyys ei myöskään välttämättä ole joko–tai -ominaisuus, vaan ehkä jana: jotkut ovat ääripäissä, monet jossain välimaastossa.

Työn ja luonnon merkitys

Yksi esiin nouseva asia on työn merkitys; työ vastaa sisäiseen kaipuuseen tehdä asioita, jotka ovat oman arvomaailman mukaisia. Junkkari halusi tietää, miten ja missä erityisherkät jaksavat työskennellä. Kuinka herkkä voi selviytyä kovuutta palvovassa yhteiskunnassa?

– Itsestäni olen huomannut sen, että hyvät työkaverit kantavat pitkälle, silloin jaksaa paremmin.

Herkän on syytä ottaa huomioon palautumisajat ja välttää sellaisia töitä tai työtilanteita, joissa on hankala olla.

– Luulen, että erityisherkille ovat hyväksi samat asiat kuin kaikille ihmisille, mutta he ovat enemmän pakotettuja ottamaan ne huomioon, koska muuten eivät jaksaisi tätä maailmaa, Junkkari arvioi.

Työn lisäksi yksi tukija on luonto, jossa liikkumisen monet mainitsevat antavan voimaa.

Herkkä ihminen tuntee asioita vahvemmin kehossaan. Junkkari kuitenkin varoittaa laittamasta herkkyyden piikkiin aivan kaikkea.

”Erityisherkkyyden käsitteeseen ja kirjallisuuteen tutustuminen on tuonut keskusteluihin uusia ulottuvuuksia.”

Herkkiä miehiä, herkkiä lapsia

Kirja julkaistiin aluksi e-kirjana. Nyt siitä on valmistunut myös äänikirja, jonka tarinat luki ääneen kymmenen näyttelijää. Jokaiselle tarinalle pyrittiin löytämään kertojan persoonaa vastaava lukija.

Palaute kirjasta on ollut myönteistä, sikäli kuin sitä on tullut. Teoksen mainostaminen jäi vähälle, eikä ehkä siksi ole päätynyt kovin monen käsiin. Aihepiiri silti kiinnostaa ihmisiä. Junkkari aavistelee, että kiinnostuneissa voi olla aiempaa enemmän miehiä.

– Miehetkin enemmän rupeavat miettimään, että mieskin voi olla herkkä. Tämä vain on ollut Suomessa niin tabu!

Taustalla voivat olla myös kielteissävyiset lääketieteelliset arviot. Yksi haastateltava, eläkkeellä oleva lastentarhan johtaja kertoi, kuinka lapsia halutaan diagnosoida, jotta ryhmä saisi avustajan tai ryhmäkokoa pienennettäisiin.

– Monet herkät lapset tarvitsisivat kuitenkin vain levollista ilmapiiriä.

Junkkarin mielestä suomalaisilla kulkee vielä mukana sotien traumoja ja muuta kylmyyttä, niin henkistä kuin fyysistäkin, joka on pitänyt herkkyyttä piilossa.

– Onneksi ilmapiiri on muuttumassa.

Synnynnäinen ominaisuus

- Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, jota ilmenee jo vauvoilla.

- Erityisherkät ovat tavallista alttiimpia ulkoisille ärsykkeille, muiden mielialoille ja sosiaalisille tilanteille.

- Noin viidennes väestöstä on erityisherkkiä.

- HSP: highly sensitive person

- Lisätietoa: HSP – Suomen erityisherkät ry, erityisherkat.fi; ronjamedia.fi

- Lukemista: Elaine N. Aron, Erityisherkkä ihminen (Nemo, 2013); Janna Satri, Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja (Basam Books, 2014); Suvi Bowellan, Ihana herkkyys. Rikasta elämää kaikilla aisteilla (Otava, 2018)

Roosa_Jukola_netti_Mika_Nuorva-2
23-vuotias Roosa Jukola rakastaa luontoa: luonnossa hän palautuu ja rentoutuu. Kuva: Mika Nuorva

Vaakalaudalla tasapainoilua

Fysioterapeutti ehdotti Roosa Jukolalle vuonna 2015, että varmaan olet erityisherkkä.

– Mutta mä oon tiedostanut, että olen ollut herkkä koko elämäni. Minulle se on luonnollista, vaikka ehkä vähän ärsyttää tuo sana, hän hymyilee.

Sydämen sykevälin mittaus, joka osoittaa autonomisen hermoston kuormittavuutta ja herkkyyttä, viittilöi samaan suuntaan: hänen hermostonsa reagoi tavallista herkemmin.

– Aloin ymmärtää, minkä takia kuormitun niin herkästi. Mutta kun on ulospäin suuntautunut, elämä on sellaista vaakalaudalla olemista ja tasapainoilua. Vaikka nautin sosiaalisista tilanteista, tarvitsen myös paljon aikaa palautumiseen.

– Reumaa sairastavana sitä kuulostelee herkästi itseään, mutta kuitenkin mieluiten porskuttaa eteenpäin.

”Olin kiltti, herkkä, vaatimaton ja tein liikaa.”
”Täytyy muistaa pitää taukoja ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.”

Ajatusten prosessointi kuuluu herkkyyteen. Valot ja äänet kuormittavat ja monet aineet nostavat sykettä. Roosan herkkyys ei tullut tutuille yllätyksenä, etenkään kun vanhemmat ovat myös herkkiä, ja ominaisuuden on todettu periytyvän.

– Iskän kanssa me aina liikututaan kilpaa. Olen toki ollut tosi onnekas, että olen syntynyt 90-luvulla: maailmassa ärsyketulva on valtava, mutta nykyään ymmärretään, etteivät kaikki ole samanlaisesta muotista, eikä ihmisen tarvitse olla niin kova.

Kavereillekaan erityisherkkyyttä ei ole tarvinnut tuoda erikseen esille:

– Se on niin selkeä osa minua, että jos minut tuntee, sitä ei voi olla tietämättä.

Herkille itseilmaisu tulee usein luonnostaan, ja monella onkin harrastuksena esimerkiksi musiikki.

– Soitin pianoa musiikkiopistossa, mutta lopetin sen 17-vuotiaana, koska se oli niin tavoitteellista ja toi paineita. Sittemmin olen löytänyt musiikin uudelleen, laulan kuorossa ja käyn konserteissa. 

– Tykkään myös kirjoittaa ja lataudun taiteen ja kulttuurin avulla. Nuorempana kirjoitin runoja.

Empatiaa ja ihmisyyttä

Yksi yleinen ominaisuus on kyky empatiaan.

– En halua pahoittaa kenenkään mieltä, ja tuntuu, että olen aina yrittänyt ymmärtää kaikkia.

Itselleenkin pitäisi kuitenkin muistaa olla armollinen.

– Ymmärrän kauhean hyvin, kun joku toinen ihminen tarvitsee omaa aikaa, mutta jotenkin ei itse halua ymmärtää sitä itsessään. Tosi hyvä, että lähipiiri muistuttaa siitä.

”Herkkä lukee toisten ajatuksia, lukee toisten eleitä ja vastaa siihen, mitä toiset tarvii, mutta unohtaa itsensä.” 

Ihmissuhteilta Jukola kaipaa syvällisyyttä, ja myös monet hänen omista ystävistään ovat herkkiä. Myös ei-herkät ystävät ymmärtävät syvällisyyden tarpeen, mutta herkkiin ihmisiin ystävystyy helposti:

– Vaikka kiinnostuksen kohteet olisivat todella erilaisia, asioiden moniulotteinen prosessointi ja tarkastelu tekee kanssakäymisestä mielenkiintoista ja antaa paljon.

Osa herkistä haluaa, ettei eteen tule mitään yllätyksellistä, koska se kuormittaa.

– Mutta koska olen elämyshakuinen, uudet kokemukset ruokkivat minun herkkyyttäni.

Uteliaisuus ja tarkkailu kuuluvat luonteenpiirteisiin. Erityisherkän on myös sanottu "kantavan koko maailman murheet".

– Koen paljon maailmantuskaa, Roosa Jukola myöntää.

Ehkä juuri siksi opintojen pääaineena on sosiaalityö.

– Olen miettinyt, että onko se kannattavaa, koska työ on henkisesti raskasta.  Mutta minusta on tärkeää, että saa tehdä merkityksellistä työtä ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Se, että näen asiat monelta kantilta, auttaa tässä.

Kun kokee itsessään asiat voimakkaasti, ymmärtää muitakin. Ihmisyys ylipäätään kiehtoo Jukolaa.

– Vaikea sanoa, mitkä asiat johtuvat herkkyydestä ja mitkä ovat persoonallisuuden piirteitä.

Myönteisen herkkyyden hän kokee voimavarana.

– On helppo löytää hankalistakin tilanteista jotain positiivista ja tarttua niihin. Se auttaa opiskeluissa ja kaikessa olemisessa.

Jukola kehottaa uskaltamaan luottaa myös intuitioon.

– Eivät tunteet ja järki ole toisiaan poissulkevia. Kun olen oppinut kuuntelemaan itseäni, olen huomannut, että intuitio on aina ollut oikeassa.

Itkemättömät kyyneleet

Tunteiden hallinta on tärkeää, mutta niihin ei pidä upota liikaa.

– Olen monesti toivonut, että voisin irrottautua omista ajatuksista ja olla välittämättä.

Helpottaa, kun elämän pitää tasapainossa ja muistaa ottaa omaa aikaa.

– Tosi kurjaa, että ihmisille sanotaan "älä itke", koska sillä estetään todelliset tunteet. Ihmisiä kuormittavat juuri ne itkemättömät kyyneleet ja se, ettei voi olla sellainen kuin on.

Roosa Jukola pitää hyvänä, että erityisherkkyys nousi mediassa esiin muutama vuosi sitten. Asian tiedostaminen voi auttaa ymmärtämään omaa herkkyyttä tai ylipäätään omaa itseä.

”Koin raskaana sen, että aistin, kuinka ne esittää toisilleen jotain, sanoo toista kuin ajattelee, enkä mä ymmärtänyt miksi.”

Asian kanssa painiskelevalle hän antaa neuvoksi sen, että läheisille voi tarjota aiheesta kertovan kirjan tai nettiartikkelin. Tärkeintä kuitenkin on, että hyväksyy ensin itsessään oman persoonallisuuden ja temperamentin piirteet.

– Olen ollut onnekas, että harrastukset ja perhe ovat tukeneet, eikä lapsena ole pakotettu epämiellyttäviin tilanteisiin. Varmasti elämässä oppii sietämään asioita, mutta liikaa ei pidä kovettaa itseään.

Teksti: Asta Kettunen

”Mun herkkyyteni on siis tullut henkisen prosessin myötä näkyväksi ja sitä kautta voimavarakseni.”
”Muhun vetosi jo lapsena paljon kaikki hengelliset asiat, mikä liittyy vahvasti herkkyyteeni.”
”Meille kaikille on yhteistä se, että me kaivataan rakkautta, arvostusta ja merkitystä elämään.”
”Onnellisuus säteilee ympäristöön ja auttaa muitakin tulemaan onnellisemmiksi.”

Kaikki jutun lainaukset ovat Ronja-Ilona Junkkarin kirjasta Herkän ihon alle (Ronjamedia).


Palaa otsikoihin