Hyvinvointia kouluihin – Tampereella ja Nepalissa
Nepal ja Vietnam ovat olleet hienoja reissuja, joista on jäänyt paljon upeita muistoja. Olen nähnyt paikallista elämää ja kulttuuria sekä tavannut paikallisia ihmisiä, miettii 16-vuotias Joona Tuominen, joka vieraili Lyhty-hankkeen kehitysyhteistyömatkalla Nepalissa huhtikuussa.
Suomen Adventtikirkon ylläpitämä Tampereen kristillinen koulu ja Nurmin Majakka -yhdistys ovat toteuttaneet Lyhty-hanketta jo 12 vuoden ajan.
– Tavoitteena on edistää lasten sekä nuorten hyvinvointia kouluyhteisöissä ja sitä, että oppilaat ja vanhemmat tekisivät jotakin yhdessä, kertoo Tampereen kristillisen koulun rehtori Merja Kinnunen.
Esimerkkinä toiminnasta on kehitysyhteistyöhankkeita toteuttava Nyt-kerho. Joukko oppilaita ja heidän vanhempiaan on ennen lähtöä kerhotapaamisissa tutustunut kohdemaahan, suorittanut ensiapukurssin ja YK:n maailmankansalaisen kypsyyskokeen sekä tehnyt vapaaehtoistyötä ja kerännyt varoja hankkeeseen.
Kehitysyhteistyöprojekti on tähän mennessä toteutettu Albaniassa, Keniassa, Sri Lankassa, Vietnamissa ja Nepalissa.
Joona Tuominen ja hänen äitinsä Sanna Ora-Tuominen ovat olleet mukana kerhossa useita vuosia. Heidän ensimmäinen kehitysyhteistyömatkansa suuntautui Vietnamiin keväällä 2019. Nepal-hanke huipentui huhtikuussa matkaan, jota oli jouduttu siirtämään kahdesti koronapandemian vuoksi.
Nepal on yksi maailman köyhimmistä ja vähiten kehittyneistä valtioista. Neljännes sen asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.
Kerhon kohteena oli pieni kristillinen englanninkielinen koulu, joka sijaitsee kastittomien kylässä, Bhadrapurin kaupungin lähellä, Nepalin itärajalla.
– Nepalilaisten lasten mahdollisuus käydä koulua ei ole itsestäänselvyys. Perheissä on paljon lapsia, ja vaikka opetus on ilmaista, perheiden pitää ostaa lapsille koulupuvut ja muu koulumateriaali, kertoo Ora-Tuominen.
Koulu ei saa valtion tukea. Sen toiminnasta vastaa Himalajan adventtikirkko. Alussa oppilaita oli vain parikymmentä, nykyisin jo yli 90. Nuorimmat oppilaat ovat kolmivuotiaita, vanhimmat noin 12-vuotiaita.
– Koulun tilat olivat onnettoman pienet, ja esimerkiksi vessa todella heikossa kunnossa. Valtio edellyttää, että kouluja on kehitettävä, jotta niiden myöntämät todistukset ovat kelvollisia jatko-opintoihin, sanoo Kinnunen.
Paikalliset ihmiset tekevät paljon
Nurmin Majakka päätti ryhtyä auttamaan koulua ja lahjoitti 10 000 euron avustuksen yhdistyksen varhaiskasvatusrahastosta. Näin tiloja saatiin laajennettua, ja kouluun hankittiin myös opetusvälineitä. Ensimmäisen rakennusvaiheen teki joukko paikallisia ihmisiä.
Pienkeräyksenä yhdistys keräsi lisää rahaa, ja myös kerholaiset rakensivat koulua paikallisten kanssa vierailun aikana. Koulu sai myös iloisen värin, kun se maalattiin keltaiseksi.
– Hienointa on ollut, että paikalliset ihmiset ovat olleet mukana projektissa kehittämässä omaa elämäänsä, ja kehittäminen jatkuu edelleen, miettii Kinnunen.
Kerholaiset veivät kouluun opetusmateriaalia, paperia, kyniä, leluja ja pelejä.
– Autoimme ymmärtämään, että oppia voi monella tavalla ja myös leikin avulla. Pienimmät koululaiset esimerkiksi oppivat yhteenlaskua renkaanheittopelin ja mölkyn ansiosta, kertoo Joona Tuominen.
Sanna Ora-Tuominen hämmästyi nähdessään, miten innoissaan lapset olivat, kun he saivat käyttää vieraiden tuomaa paperia piirtelyyn. Koulussa paperista on jatkuva puute, ja se on huonolaatuista.
Tamperelaisryhmä ja koulun väki viettivät monia mukavia tuokioita yhdessä. Ryhmäläiset leikkivät ja pelasivat lasten kanssa. Koululaisille ja heidän vanhemmilleen järjestettiin myös toiminnallinen terveyskasvatusrata.
– Äitinä oli liikuttavaa seurata, miten innostuneita lapset olivat Joonasta, ja miten hyvä yhteys hänellä oli heihin. Kukaan ei pelännyt pitkää vaaleaa viikinkiä, hymyilee Ora-Tuominen.
Ryhmä toivoo, että vierailu kannustaa lapsia opiskelemaan englantia entistä ahkerammin.
– Käyntimme osoitti heille, että on mahdollista keskustella myös kaukaa tulevien vieraiden kanssa, ja hyvä kielitaito voi tulevaisuudessa avata heille uusia ovia, sanoo Tuominen, joka itse on nykyisin lukiolainen.
Kristinuskolla heikko asema
Merja Kinnunen arvelee, että vierailu sai huomiota kaupungissa ja lisäsi koulun arvostusta paikallisten silmissä.
– Nepalissa kristinuskoon ei yleensä suhtauduta kovin myönteisesti, ja usein kristityksi kääntynyt ihminen joutuu yhteisönsä ulkopuolelle. Lähetystyötä ei sallita, eikä valtion kouluissa saa opettaa uskontoa.
Nepalin pääuskontoja ovat hindulaisuus ja buddhalaisuus. Kristittyjä on vain noin 1,4 prosenttia väestöstä. Uskontojen lisäksi kastijärjestelmä vaikuttaa edelleen voimakkaasti nepalilaisten elämään.
Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu Nepalissa.
– Tyttöjen asema on edelleen heikko. Poikia arvostetaan perheissä enemmän, ja heidän kouluttautumismahdollisuutensa ovat paremmat kuin tyttöjen, kertoo Tuominen.
Matka osoitti, että lapsuus on hyvin erilainen Nepalissa kuin Suomessa.
– Monet perheet elävät hyvin vaatimattomasti peltihökkeleissä tai savimajoissa. Usein lapset joutuvat käymään töissä koulun sijaan, tai auttavat vanhempiaan töissä ennen koulupäivää. Vaatteista ja kengistä on pulaa, kuvailee Kinnunen.
Elämäniloa köyhyydestä huolimatta
Kolmikon mielestä mieleenpainuvinta matkalla oli kohdata tyytyväisiä ihmisiä. Vaatimattomista olosuhteista, epäkohdista, puutteesta ja kuumuudesta huolimatta ryhmän kohtaamat ihmiset olivat poikkeuksetta iloisia ja ystävällisiä.
– Sen huomaaminen antaa kyllä suhteellisuudentajua omaan elämään, miettii Ora-Tuominen.
Kinnusen mielestä kehitysyhteistyö on jo sanana hieno.
– Se tarkoittaa yhteistyötä ja vastavuoroisuutta, tyytyväisyyttä ja elämäniloa. Yhteistyökumppanit oppivat asioita ja saavat toinen toisiltaan.
Hän iloitsee pitkään jatkuneesta kerhotoiminnasta.
– Monet koulumme kerhoissa olleet oppilaat ovat löytäneet myöhemminkin mielekkäitä tehtäviä kehitysyhteistyön tai lähetystyön parista.
Joona Tuominen tutustui Bhadrapurin kaupungissa myös muutamiin ikäisiinsä nuoriin, jotka osaavat kohtalaisen hyvin englantia. Yhteys heidän kanssaan on säilynyt.
– Yllättävää kyllä, Nepalissa aika monella on älypuhelin. Netin ansiosta monet ovat tietoisia ja huolissaan esimerkiksi Ukrainan sodasta.
– Olemme keskustelleet koulutuksesta, ja kannustan heitä opiskeluun. On hienoa, että vaikka koulutus ei ole Nepalissa itsestäänselvyys, monilla nuorilla on tulevaisuudensuunnitelmia ja unelmia.
Teksti: Kirsi Airikka