Laulava leipoja hoitaa kasveja
Täytyyhän niille puhua, toteaa Ulla Palmgren kasvihuoneen vihanneksista ja kukista. – Puille ei jutella, niitä täytyy halata, hän lisää.
Palvelukoti Elämänpuun pihalle pystytetty kasvihuone on tarjonnut leppoisan olopaikan kesän alusta lähtien.
– Onhan siitä ollut iloa, kun sinne on voinut aina mennä istumaan ja juttelemaan, kertoo kirkasseinäisen rakennuksen luo kokoontunut asukkaiden joukko.
Kasvihuoneessa on viljelty kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, tomaatteja ja mansikoita sekä paprikaa, joka lokakuussa oli vasta kukkimassa. Seuraavaksi viikonlopuksi olivat luvassa pihatalkoot pensaiden istutuksineen, sillä keinun viereen aiottiin laittaa marjakuja seuraavien loppukesien herkutteluja varten.
– Syksyn tullen on laitettu syksyisiä koristekasveja. Toivotaan, että pensaat talvehtivat hyvin. Ensi kesänä aiomme kasvattaa vihannekset siemenestä lähtien, lisää palveluvastaava, fysioterapeutti Suvi Ylämurto.
Toisella puolella kasvihuonetta ”marjavarkaille” tilaisuuden tarjoaa mustamarja-aronia. Ryhmäkodin omalla terassilla on kasvanut maisteltavaksi ja haisteltavaksi lehtisalaattia, herneitä ja yrttejä.
Korona-ajan tapaamispaikka
Palvelukodin väki lähtee ulos sadekelilläkin, joten kasvihuone on tarjonnut suojaa tarvittaessa. Korona-aikana se on antanut asukkaille ja heidän omaisilleen paikan, jossa tavata.
– Varsinkin tänä kesänä pihan merkitys on korostunut, Ylämurto kertoo.
Sadon lisäksi talon asukkaat pystyvät tapaamaan sateelta ja auringolta suojassa, täysin esteettömässä tilassa terveysturvallisesti omaisiaan. Myös miesasukkaat viihtyvät levollisessa huoneessa. Syksyä varten kasvihuoneeseen suunnitellaan lämmitintä, kertoo Kristillinen Palvelukotiyhdistys Elämän puu ry:n toiminnanjohtaja Timo Katto.
Palmgren on ollut yksi ahkerimmista kasvien hoitajista. Siihen on luonut pohjan nuoruus Punkalaitumella, kotona kun kasvatettiin sokerijuurikastakin. Nykyään mielivihannes on tomaatti.
Ahkeran kastelun lisäksi Ulla Palmgren on myös porukan leipuri, joka pitää paikan pullissa.
– Leipominen käy terapiasta.
Rauhallinen ilmapiiri
Elämänpuun tarina alkoi 15 vuotta sitten, kun sen rakentamista varten perustettiin Kristillinen Palvelukotiyhdistys Elämän puu. Ajatuksena oli, että asukkaat voisivat elää talossa elämänsä loppuun asti hengellisessä ilmapiirissä.
Palveluntuottajat ovat matkan varrella vaihtuneet. Kiinteistöissä on nyt 30 palvelutaloasuntoa ja 15 paikkaa ryhmäkodissa.
– Ihana ja rauhallinen, Raili Vesamäki kehuu asuinympäristöään.
– Kaikki sopivat hyvin yhteen. Täällä on hyvä ystäväpiiri, ja henkilökunta on ystävällistä, lisää Hely Tuominen.
Hän pohtii nauttivansa kasvihuoneessa ehkä eniten kukista.
Ulkoilun lisäksi normaaliajan ohjelmaan kuuluu muun muassa kuntoilua, hartauspiirejä ja -hetkiä ja tuolijumppaa. Ennen koronaa paikalla kävivät ulkopuoliset pitämässä musiikki- ja tanssiesityksiä, ja hoitajat pitivät viikoittain bingoa.
– Bingo kehittää huomiokykyä, 83-vuotias Ulla Palmgren huomauttaa.
Hän on ollut eläkkeellä jo 25 vuotta. Tampereelle hän tuli aikanaan sairaanhoitajakouluun, kun mielisairaanhoitajista alettiin kouluttaa sairaanhoitajia. Vähän aikaa hän työskenteli myös vankilassa.
Hely Tuominen sanoo, että Ullalta löytyy laulu joka tilanteeseen. Esimerkiksi saunassa käyntiin: ”Lapsoset ketterät kotihaasta…”
Tähän paikkaan Palmgren tuli keväällä kaksi ja puoli vuotta sitten.
– Laulut on kyllä nyt laulettu, hän hymähtää, mutta sitten silmissä välähtää, ja kohta helähtää Suhmuran Santra: ”Kun seurojen talolla tanssittiin ja haitari haikeesti soi…”
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola