Lojuuko jossain kiehtovia esineitä?
Kirkolliskokouksen määräyksen mukaan seurakuntien tulee luetteloida esineistönsä muutaman vuoden sisällä ja viedä tiedot kirkon yhteiseen rekisteriin. Arkistonhoitaja Merja Jokelan mukaan Tampereen seurakuntien kirkolliset esineet on luetteloitu.
– Tietoja ylläpidetään kirkon yhteisessä esinerekisterissä (Basis). Viime syksynä olen pyytänyt tarkistamaan ja täydentämään tietoja, Jokela kertoo.
– Esineitä on rekisterissä noin 3200. Todellisuudessa niitä on enemmän, koska esimerkiksi saman sarjan erivärisiä stolia on niputettu samalle esinekortille tai huonekaluja on samalla esinekortilla useampi.
Näitä esineitä ovat muun muassa kirkolliset tekstiilit, ehtoollisvälineet, alttarikalusteet, alttaritaulut, hartausesineet, hautausvälineet, kastevälineet, kirkon kiinteä sisutus, kolehtivälineet, kirkkokurin välineet, soittokellot, valaisimet, taideteokset ja seinätekstiilit.
– Vanhat virsikirjat tai Raamatut eivät ole arvokkaita eivätkä kuulu esinerekisteriin, elleivät ne ole todella vanhoja tai niissä on taidokas kuvitus. Esimerkiksi Raamattu vuodelta 1870 ei ole mitenkään harvinainen.
Tietoa myös seurakuntaelämästä
Tekeillä olevasta kirkon tietokannasta näkyvät muun muassa muutokset jumalanpalveluselämässä ja kirkon toiminnassa. ”Tätä kautta voidaan saada tietoa esimerkiksi siitä, milloin lukupulpetit yleistyivät ja missä vaiheessa surusauvat jäivät pois käytöstä”, Kirkkohallituksen kulttuuriperintöasiantuntija Saana Tammisto totesi Ylen haastattelussa toukokuussa.
– Uuden esinerekisterin avulla saadaan tallennettua kattavasti tietoa seurakuntien esineellisestä kulttuuriperinnöstä. Tieto on keskitetysti yhdessä paikassa eikä hajallaan erillisinä tiedostoina, kiittää tutkija Anu Salmela Pirkanmaan maakuntamuseosta.
– Tallentamalla esineiden käyttöön liittyvää tietoa saadaan tietoa paitsi esineistä itsestään myös seurakuntaelämään liittyvästä toiminnasta ja sen muutoksista. Saatavan tiedon lisäksi on tärkeää saada myös seurakunnalle ohjeita esineistön hoitoon.
– Jo pienellä järjestelyllä ja asianmukaisella pakkaamisella voi tilannetta usein parantaa.
Pirkanmaalla on tehty muutamassa seurakunnassa kirkollisen esineistön inventointi jo aikaisemmin.
– Tiedossamme on ainakin viisi seurakuntaa, joissa inventointi on tehty tai tekeillä. Välttämättä kaikki viimeisimmät inventoinnit eivät ole meillä tiedossa.
– Inventoinnin yhteydessä tallennetaan perustiedot ja kuvat esineistöstä, mahdollisuuksien mukaan tutkitaan käyttöhistoriaa arkistoaineistosta ja haastatellaan työntekijöitä. Riippuu käytettävissä olevasta ajasta, kuinka laajasti esineiden taustoja voidaan selvittää. Työtä olisi tällä saralla varmasti vielä paljon.
Vieläkö täältä voi löytyä kätkettyjä aarteita tai esineitä, joiden historiallista arvoa tai yhteyttä kirkkoon ei ole huomattu?
– Kun varastoja ja tapuleita pengotaan, voi löytyä vaikka mitä aarteita. Kuten vaikkapa 1600-luvun tinaiset kynttilänjalat. Toisaalta hyvin arkisetkin käyttöesineet voivat olla inventoinnin piiriin kuuluvaa kirkollista esineistöä, vaikkapa seurakuntasalin tuoli tai maljakko.
Kynttilänjalat 1600-luvulta
Viimeisin maakuntamuseon tekemä inventointi on Lempäälästä, joten Salmelan esimerkit kiehtovista kirkollisista esineistä ovat sieltä:
– Matkaehtoollisvälineet vuodelta 1844 olivat kiinnostavat ja jääneet erityisesti mieleen noiden yllämainittujen kynttilänjalkojen lisäksi.
– Lahjoitus- ja valmistajatietojen avulla kynttilänjalat saatiin ajoitettua 1600-luvun jälkipuoliskolle. Lahjoittaja oli Hans Floor, Innilän, Lastusten ja Kelhon kartanoiden omistaja Lempäälästä ja valmistaja Göran Kluge Turusta.
– Lisäksi latinankielinen ja Strassburgissa vuoden 1470 paikkeilla painettu Raamattu ”Versio Vulgata”. Nimilehdellä on teksti: ”Lempäälän kirkon kirja, jonka on testamentilla lahjoittanut kunnianarvoisa herra Tuomas Sarkolainen, samaisen Lempäälän entinen edesmennyt pappi, jonka sielu levätköön Kristuksen rauhassa.”
Tammiston työalaa ovat kirkon ja seurakuntien aineellinen ja aineeton kulttuuriperintö. Työhön kuuluu myös kirkon valtakunnalliseen kiinteistöhallinta- ja kulttuuriperintöjärjestelmään liittyvä neuvonta, koulutus ja tiedotus sekä järjestelmän kehitystyö.
Salmela toimi Kirkon kulttuuriperinnön neuvottelukunnassa vuosina 2017–2020. Hänen tilalleen tuli maakuntatukija Kaj Höglund Pohjanmaan museosta Vaasasta kaudelle 2021–2024.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola
Ylen uutinen kätketyistä aarteista