Musiikin aate näyttää tietä
50 vuottaan juhliva Pirkanmaan musiikkiopisto on harrastuspaikka 1700 oppilaalle, joista pääosa on lapsia ja nuoria. 11-vuotias Edit Jännes soittaa selloa ja hänen kaksoisveljensä Daniel Jännes baritonitorvea.
– Joskus tuntuu vaikealta aloittaa, mutta sitten on kiva, kun on soittanut, kertoo Daniel Jännes.
Harrastukseen kuuluu muutakin kuin soittaminen.
– Otan sellon pois kotelosta, vedän piikin ulos, viritän kielet viritysmittarilla, kiristän jousen, joskus laitan hartsia, ja alan soittamaan, Edit Jännes luettelee.
– Soitan joka päivä. Harjoittelusta ei ole välttämättä edes yhtään vapaapäivää viikossa, hän hymyilee.
Torvea huolletaan muun muassa pesemällä se perusteellisesti kahdesti vuodessa. Silloin soitin puretaan osiin.
– Otan putket ja venttiilit irti ja pistän ne likoon. Putkiin valutetaan vettä, jotta lika irtoaa. Sitten öljyän venttiilit, veli kertoo.
Kerran Daniel ihmetteli torven outoa ääntä.
– Olin unohtanut laittaa paikalleen marssiruuvin.
Oppimisen hedelmiä
Kaksoset käyvät Steiner-koulun viidettä luokkaa ja kolmesti viikossa opistolla. Molemmat laulavat Tactus-kuorossa. Kotoa Teiskosta opistolle on noin 30 kilometriä, joten äidin kuskausapu ja salaatit sekä silloin tällöin isovanhempien luona Tampereella vietetty aika ovat välttämättömiä.
Keikkoja on kertynyt lukuisia, Danielin mukaan ainakin 158.
– Esiintyminen ei ole vielä kyllästyttänyt. Jos tulee tosi monta väärää ääntä, voi mennä pieneen paniikkiin, hän tiivistää.
– Jännittäessä hikoaa kädet, ja jos pitää soittaa ulkoa. Sitten lavalla sen unohtaa ja ajattelee, että eihän tässä mitään jännittämistä ole. Sitten se alkaa mennä hyvin, sanoo sisko.
Äidistä on hyvä, että tehdään töitä jonkun asian eteen.
– Siinä näkee edistymisen. Yhtäkkiä voi huomata oppineensa, miettii Laura Jännes.
Lapset eivät näe itseään ammattimuusikkona aikuisena.
– Haluan ehkä poliisiksi, Daniel raottaa.
Lukuisten esitysten opisto
PMO toimii viidellä paikkakunnalla ja on työpaikka 90 opettajalle. Apulaisrehtori Timo Saarinen aloitti talossa nokkahuilunsoiton opettajana 35 vuotta sitten.
– Koulu on kaksinkertaistunut tänä aikana ja opettajia on puolet enemmän kuin 20 vuotta sitten. Musiikkiluokkien kuorot Tactus ja Sympaatti sekä Länsi-Pirkanmaan musiikkiopisto yhdistettiin meihin, ja Suzuki-koulu viime vuoden alusta, Saarinen laskee.
Kevään etäopetuksesta opittiin, että se on täydentävä vaihtoehto tavallisissa oloissa.
– Lähiopetus vielä pyörii, luojan kiitos, hän huokaa lokakuun lopulla.
Klassisen ja rytmimusiikin opinahjo on lisäksi tapahtumatoimisto. Osa tilaisuuksista on jo muutettu videotallennekonserteiksi. 50 vuoden aikana esitysten määrä voitaneen laskea tuhansissa. Yksin viime vuonna tapahtumia oli yli 300 sataa.
– Niitä on siis järkyttävä määrä. Nyt on jouduttu perumaan ja supistelemaan. Päällimmäisenä pähkitään Tampere-talon juhlakonserttia. Ollaan se toteuttamassa, mutta eri lailla kuin piti. Piti olla paljon esiintyjiä samaan aikaan lavalla. Montakohan sataa kaikkiaan, Saarinen naurahtaa.
Kristilliset arvot taustalla
Kristillinen järjestö Tampereen NMKY eli YMCA Tampere teki 1970 päätöksen musiikkiopiston perustamisesta ja vastaa sen toiminnasta yhä. YMCA:n toiminnanjohtaja Timo Sinervo toteaa opiston juhlalehdessä musiikin kautta tehtävällä kasvatustyöllä olleen keskeinen rooli yhdistyksen nuorisotyössä, ja kirjoittaa PMO:sta tulleen yksi Suomen suurimmista musiikkiopistoista.
– Opisto jakaa saman arvomaailman, mutta opetus itsessään on aatteetonta. Meillä on musiikin aate, sanoo Saarinen.
Alkuaikoina oli taloudellisesti vaikeaa ja opettajat tekivät jopa talkootyötä. Tänään ollaan valtion avunkin piirissä, kun valtaosa opiskelee taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaan. Noin viidesosa kustannuksista katetaan lukukausimaksuin. Joitakin vuosia sitten luovuttiin tutkintojen tekemisestä, mutta taidonnäytteet ja teoriaopinnot ovat yhä arkea.
– Meiltä pääsee joka vuosi useita oppilaita ammattiopintoihin. Kun entiset oppilaamme menestyvät, tuntuu, että on onnistuttu. Se on säväyttänyt, vaikkei todellakaan ole itse tarkoitus. Se on osoitus, että opetus on laadukasta, Saarinen toteaa.
Yhteisiä säveliä, sallivaa henkeä
Rehtoreista ensimmäinen oli Tampereen tuomiokirkon urkurina tunnettu Matti Hannula. Tampereen seurakuntien kanssa yhteistyötä on tehty vuosia, ja esimerkiksi Tuomasmessu ja Iskelmämessu tavoittavat hyvin väkeä.
Kiva vinkki on, että musiikkiopistolaisia voi pyytää esiintymään seurakuntien tilaisuuksiin. Seurakuntien musiikinopetuksen oppilaat taas voivat käydä opiston teoriatunneilla ja tehdä edistymisnäytteet maksutta. Kanteleopettaja tahoilla on sama, ja nämä tunnit Seurakuntien talolla.
Lähivuosina opisto on järjestänyt gospelkoulutustakin Tampereen hiippakunnan kanssa. Pop-jazzlinja taloon perustettiin rehtori Markku Kojon aikana. Kojo johti taloa lähes 25 vuotta ja samalla Tampereen seurakuntien puhallinorkesterissa ollessaan keräsi mittavan nuotiston, joka on opiston tiloissa Eteläpuistossa.
– Se on kaikkien käytettävissä, Saarinen lupaa.
– Konemusiikista sanoisin, ettei se vielä ole toteutunut meillä, mutta ollaan ajan hermolla ja seurataan tilannetta. Ollaan kaikelle avoimia. PMO-spiritti antaa kaikille mahdollisuuden, Saarinen hymyilee.
Teksti: Elisa af Hällström
Kuva: Hannu Jukola
Pirkanmaan musiikkiopiston 50-vuotisjuhlakonsertti, joka oli tarkoitus järjestää Tampere-talossa 14.11., siirtyy pidettäväksi lauantaina 8.5.2021.
Musiikkiopiston aulassa on marraskuussa esillä lehtileikkeitä ja valokuvia opiston historiasta.