Pamflettimuotoinen näyttely herättelee kiinnostusta Pyynikin kirkkopuistoon
Pyynikin kirkkopuiston, entiseltä nimeltään Aleksanterin kirkkopuiston, alennustila huolestuttaa Reijo Rinnettä. Edistääkseen alueen kunnostusta ja arvon palauttamista hän on ripustanut Seurakuntien talon ala-aulaan kuvia ja tekstejä, joiden tarkoitus on herätellä toimintaa.
–– Tämä ei ole näyttely, vaan kutsun tätä pamfletiksi, hän huomauttaa.
Rinne alkoi ottaa selvää haudattujen henkilöiden historiasta ja taustatiedoista kolmisen vuotta sitten, ja päätyi kokoamaan tiedot Aleksanterin kirkkopuisto -verkkosivustoksi. Sitten tiedoista koottiin myös Pyynikin kirkkopuiston omat sivut Tampereen seurakuntien julkaisujärjestelmään.
Sen jälkeen tietoa on kertynyt lisää, ja osa siitä on jo päivitetty aleksanterinkirkkopuisto.fi -sivuille. Seurakuntien talossa nyt näytteillä olevat kuvat hän teki huvikseen viime vuoden syksyllä.
– Ei minulla ollut aikomusta laittaa näitä näytille, eikä näitä ole sitä varten tehtykään. Minun on ollut tarkoitus saada aikaan kuvia, joilla on jotain vaikuttavuutta, Rinne selventää.
Kuvat on otettu matkapuhelimella ja tulostettu mustesuihkutulostimella. Siksi tarvittiin ”kommervenkkejä”, jotta ne saatiin yhdistettyä suureen kokoon.
Kuvista voi nähdä, kuinka sammal on vallannut kivet. Myös metalliristit murenevat pala palalta, ja esimerkiksi pätkä ketjuaitaa on hävinnyt J.C. Hildenin haudasta.
Vaikka omalla kustannuksella
Rinteen mielestä nämä hautamuistomerkit ovat olleet pitkään hunningolla. Tämä tarkoittaa sekä sitä aikaa, jolloin ne olivat seurakuntien hallussa, että sen jälkeen, kun alue siirtyi kaupungin ylläpitämäksi puistoksi vuonna 2002. Seurakuntien omistukseen jäi tuolloin tontti, jolle kirkko juuri mahtuu.
Tampereen ensimmäinen hautausmaa oli käytössä vuosina 1784–1885.
– Lähtökohtaisesti muistomerkit ovat olleet vainajien sukujen omaisuutta. 1880-luvulla kaupunkien keskustahautausmaat yleisesti lakkautettiin terveydenhoidollisin perustein, selventää maankäyttöpäällikkö Harri Palo kirkkohallituksesta.
Pirkanmaan maakuntamuseo on tehnyt Pyynikin kirkkopuiston hautausmaainventoinnin vuonna 2011. Siinä sopimuksesta todetaan:
”Hoitotoimenpiteitä edellyttää jo 1.9.2002 voimaan tullut sopimuskin, joka solmittiin Tampereen ev. lut. seurakuntayhtymän ja Tampereen kaupunki/Puistoyksikkö välille 30.8.2002. Sopimuksessa … sovitaan Pyynikin kirkkopuiston vanhan hautausmaan hautapatsaiden ja muistomerkkien hoitamisesta, mutta ei niiden omistusoikeudesta. Sopimusehdoissa hautapatsaiden ja muistomerkkien hoitovastuu siirtyy kaupungille. Sopimuksessa määritellään lisäksi, että kaupunki kustantaa esineiden normaalin kunnossapidon.”
Kiviä ja ristejä on puhdistettu viimeksi 2016. Tuolloin niihin jätettiin näkyviin ajan patinaa.
Rinteen tietojen mukaan Serlachiuksen suku on ainoa, joka yhä hoitaa sukuhautaansa. Haudoille kuitenkin ilmestyy kukkia, kynttilöitä ja esimerkiksi pieniä leluja, koska ihmiset käyttävät niitä välineinä omien surujensa käsittelyyn.
Kun Anna Charlotta Lundahlin risti kaksi ja puoli vuotta sitten ensin kaadettiin ja sitten katkesi, se vietiin kunnostettavaksi.
– Kaupungin puisto-osasto lupasi palauttaa sen. Siitä on nyt kaksi ja puoli vuotta. Tänä syksynä eräs henkilö kysyi, onko risti yhä siellä. Henkilö, joka vastasi, lupasi palata heti asiaan. Siitä on nyt kolme kuukautta.
Myöskään toimittaja ei saanut kyselyihinsä vastausta ennen paperisen joulukuun Sillan menoa painoon. Sen jälkeen kuitenkin paljastui, että Tampereen Tilapalvelut Oy:n varastolla Nekalassa on useita ristejä, jotka odottavat sitä, että jokin taho tilaisi Tilapalveluilta niiden pystyttämisen tai kunnostamisen.
Työpäällikkö Teemu Kylmäkoski Tampereen Infrasta lupaa neuvottelun loppuristien korjaamisesta ja korjauksen kustannuksista. Muutamiin rautaristeihin on ollut tarkoitus saada käytettyjä pohjakiviä.
Tampereen seurakuntien hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtonen puolestaan arvioi, että muistomerkkejä voisi palautella keväällä. Tällä välin etsitään sopivia pohjakiviä.
Jos Charlottan risti löytyy, Rinne on luvannut pystyttää sen vaikka omalla kustannuksellaan, jos vain saan siihen luvan.
Pullollaan historiaa
– Tampereen kaupungin historiasta kirjoittanut Viljo Rasila totesi Gustaf Lundahlin olleen Tampereen kaupungin merkittävimpiä hahmoja. Olettaisi, että kaupungilla olisi jonkinlainen intressi pitää puistoa pystyssä.
– Pyynikin kirkkopuisto on museoviraston määrittelemä muinaismuistokohde, mutta museovirasto ei asialle korvaansa lotkauta, Rinne ihmettelee.
– Onko sillä sitten mitään väliä, kulukoon pois? Mutta kun sellaista päätöstä ei ole, vaan on päätetty, että sitä ylläpidetään.
Kirkkopuistossa on 202 tunnistettavaa hautaa, mutta alueelle on laskettu viimeiseen lepoon tuhansia ihmisiä. Matkaoppaat hyödyntävät tietoja paikasta kertoessaan.
– Alue on pullollaan teollisuussukujen kantaisiä, joista melkein kaikista on saatavissa tietoja. Jospa nämä kuvat tukevoittaisivat halua säilyttää sitä. Täällä on suurin piirtein vanhinta näkyvää historiaa näistä ihmisistä.
Tietoja pitkin voi siis seurata ajan polkua nykyhetkeen asti. Rinne on hakenut tietoa monista lähteistä, myös kirkonkirjoista.
Hän sai selville muun muassa sen, että Vanhan kirkon tapulin rakennuttajan, Anders Wilhelm Tennbergin lisäksi myös kirkon rakentaja, kauppias Adolf Fredrik Lindberg on haudattu tänne.
Iso osa risteistä on aikojen kuluessa kadonnut teille tietymättömille.
Teksti: Asta Kettunen
Pyynikin kirkkopuisto seurakuntien sivuilla
Aleksanterin kirkkopuisto -sivusto
Tampereen puistot 125 vuotta