Pikkukirjastossa rakastetaan kirjoja
Katiskankadun Pikkukirjasto palvelee kirjojen ystäviä jo kolmatta kesää Olkahisen kaupunginosassa. Kirjasto – tarkemmin sanoen kaappi – on täynnä kirjoja, joita ohikulkijat saavat lainata ja ottaa omakseen. Kirjastoon saa myös tuoda teoksia.
– Sain idean Internetistä, kun sattumalta törmäsin asiaan. Löysin kuvia kaikenlaisista kirjastoista maailmalta. Kaikkien pienimmissä oli vain muutama kirja, kertoo ajatuksen äiti, kirjastontädiksi itseään nimittävä Elina Laurila.
Mikä Pikkukirjastoa paremmin sopisikaan Katiskankatu 14:n portinpieleen, sillä Laurilan perheen talon nimi on Villa Runoelma. Se kertoo perheen rakkaudesta kirjoihin, ja siihen on sommiteltu myös alkukirjaimet Laurilan pariskunnan etunimistä Elina ja Markku.
Kaappi löytyi Tori.fi -palvelusta. Perheen aikuinen Lauri-poika teki siihen persoonallisen katon, joka muistuttaa avoinna olevaa kirjaa.
– Lauri on meidän perheessä se, joka joutuu aina toteuttamaan kaikki kehittelemäni ideat, hymyilee Elina Laurila.
Materiaalin saaminen tuotti aluksi päänvaivaa, vaikka talossa on teoksia hyllymetreittäin. Perhe lukee paljon kaikenlaista kirjallisuutta.
– Tämä tosiaan oli vaikeaa aluksi, koska en osaa päästää irti kirjasta. Se on jo esineenä kaunis. Sanoinkin ensin, etten ainakaan omasta hyllystäni tuo luettavaa portinpieleen.
Perheen suostuttelemana Laurila kuitenkin luopui lastenkirjoista. Myös muutama keittokirja päätyi kirjastoon, koska talon emäntää ei juuri nähdä ruuanvalmistuspuuhissa. Lisäksi poistoja saatiin ”pääkirjastosta” eli Laurilan serkulta, jolla oli iso määrä kierrätykseen meneviä opuksia.
Tällä hetkellä luettavaa on jo reilusti, ja vaihtuvuus hyvä. Kirjastoon saa tuoda kaikenlaisia teoksia, ja varsinkin lastenkirjoja menee paljon.
– Vapautin itseni kirjanpidosta tänä kesänä, mutta aikaisempina kesinä kaapista on otettu noin 30 kirjaa kuukaudessa. Se on hyvin, kun kirjastoa ei ole mainostettu missään.
Kirjastoapulainen naapurista
Käytännön kirjastoapulaisena toimii 13-vuotias Henri Kulmala, joka perheineen asuu Lauriloiden naapurina.
– On kiva auttaa naapureita. Tehtävä on helppo, ja tästä saa vielä palkkaakin, kertoo Kulmala.
– Hän onkin ainoa palkattu työntekijä. Maksan hänelle 10 euroa kuukaudessa. Sukulaismies tosin kommentoi asiaa sanomalla, että kirjastoalalla on tunnetusti huonot palkat, hymyilee Elina Laurila.
Kulmalan ja Laurilan ystävyys on kestänyt jo kauan, sillä pojan perhe muutti Katiskankadulle Henrin ollessa yksivuotias.
– Meillä on ollut naapureiden kanssa sopimus, että Henri on voinut halutessaan tulla meille koulusta iltapäivisin. Poika taas on ollut minulle apuna kaupassa ja puutarhassa, ja nyt kirjastossa. Voin aina laittaa hänelle viestin, kiittää Elina Laurila.
Kirjasto ilahduttaa
Pikkukirjasto palvelee toukokuusta syyskuuhun, ja jopa lokakuuhun – säiden mukaan.
– Ainakin syyskuu vielä pidetään avoinna. Koulumatkoilla minun on helppo katsoa, onko kirjasto kunnossa, ja tarvitaanko uusia teoksia, tuumii elokuussa kahdeksannelle luokalle menevä Kulmala.
Villa Runoelman portinpielessä on penkki, jossa kulkija voi sireenipensaiden siimeksessä hengähtää, lueskella ja kirjoittaa palautekirjaseen viestin kirjaston hoitajille. Aarre on jo moneen kertaan kastunut, mutta Elina Laurila sanoo säilyttävänsä sen ikuisesti.
– Varsinkin lapset jättävät viestejä. Paras on Beckyn tikkukirjaimilla kirjoittama viesti. ”Lisää lastenkirjoja, kiitos! Lapsetkin haluavat lukea.”
Myönteistä palautetta on tullut paljon.
– Monet ohikulkijat kertovat, että on mukavaa nähdä kirjasto. Se kuulemma piristää päivää, vaikkei itse lainaisikaan mitään. Ihmiset ovat tykänneet ja tuoneet kirjoja sekä vieneet niitä. Joku on myös sanonut, että meillä on hyvät aukioloajat, kertoo Laurila, joka Kulmalan tavoin haluaa ilahduttaa ihmisiä.
Lukuharrastuksella on suuri merkitys Laurilalle myös siksi, että sen ansiosta perheen kehitysvammainen, nyt jo aikuinen Juho-poika oppi lukemaan.
– Aluksi hänellä oli paljon oppimisvaikeuksia. Poika halusi kuitenkin lukea itse kaikki Harry Potter -kirjat, joten hän jatkoi sinnikkäästi harjoittelua. Lopulta hän oppi lukemaan.
Teksti: Kirsi AirikkaKatiskankadun Pikkukirjasto, Katiskankatu 14, Tampere