Pitkää päivää läsnä hautausmaan kupeessa
– Täytyy olla läsnä – ilman että vie suruja ja murheita kotiin, koska silloin ei jaksaisi. Muun muassa näin kuvaa työtään Kalevankankaan hautausmaan kupeella kukkapuotia pitävä Jenni Björk.
Hän on hoitanut kukkakauppaansa nyt reilut kaksi vuotta.
– Kyllähän tässä kaikenlaisia tarinoita kuulee. Ensimmäinen vuosi oli aika kasvattava, kun on paljon menetyksen kanssa tekemisissä, Björk kuvailee.
Hän ymmärtää hyvin sen, että tällaisessa paikassa ihmiset helposti rupeavat puhumaan mielen päällä olevista asioista.
– Monesti vieraalle ihmiselle on helpompi puhua, hän huomauttaa.
Suurin osa asiakkaista onkin hautausmaalla kävijöitä.
– He miettivät, että mikähän sinne haudalle menisi. Aika varmoja valintoja ovat esimerkiksi begoniat, kuten annansilmä eli kesäbegonia.
– Hopealehti ja samettikukat pärjäävät monissa paikoissa, samoin neilikat ja verenpisara; pelargoni aurinkoisella paikalla ja uudenguineanliisa varjossa. Onkin hyvä tietää, onko paikka varjoinen vai aurinkoinen.
– Alun perin hautausmaa oli itselleni vähän pelottava paikka, kauhuelokuvamainen. Mutta Kalevankangas on tosi kaunis hautausmaa, varsinkin näin kesällä. Ja kun nykyisin käydään viemässä kynttilöitä haudoille, ei selkäpiitä enää karmi, Jenni Björk nauraa.
Yrittäjyys verissä
Yrittäjän päivä on ehkä joissain asioissa palkansaajan vastaavaa vapaampi, mutta myös pitempi: vihanneksia on oltava noutamassa aamuvarhaisella, ja kiireisimpinä jaksoina työpäivät venyvät kahdeksaan-yhdeksään asti illalla. Mies Ari Nieminen käy vihannes- ja marjakauppaa Kangasalan torilla.
Eilen oli pakettiautosta hajonnut rengas, ja juuri edellisenä päivänä tuuli oli lennättänyt hortensiahyllykön pitkin poikin. Jokaiseen aamuun ja työpäivän loppuun kuuluu myös kukkarullakoiden siirtely.
– Päivän aikana ei monesti ehdi kelloa katselemaan, ja koti on Jämsässä tunnin ja kymmenen minuutin ajomatkan päässä.
Harrastuksiin jää siis niukasti aikaa. Pariskunta on silti innokkaita palveluskoiraharrastajia, ja lisäksi kotona ilahduttaa vajaa kymmenkuinen chihuahua. Toisinaan on joku karvaisista kavereista mukana työmaallakin, tosin syrjässä asiakkaiden tieltä.
Vaikka kilpailu tällä alalla on Tampereen kokoisessa kaupungissa kovaa, aletaan nykyään puhua myös yhteistyöstä.
– Apua on saanut aina, kun sitä on tarvinnut, yrittäjä kiittelee.
Hän ei halua kuulostaa mainosmaiselta, mutta toteaa silti, että ilon aihe on tyytyväisenä paikalta poistuva asiakas. Kukkien kaverina on nyt myös kahvikone, josta paikalla kävijä voi saada apua pahimpaan janoon. Juotava onkin toisinaan tullut varsinkin ikäihmisille tarpeeseen.
Yrittäjäperheen lapsena Jenni Björk joutui miettimään suhtautumistaan oman yrityksen perustamiseen.
– Meneillään on kuudes vuosi yrittäjänä. Kun aikaisempi toimija pienensi tässä toimintaansa ja tämä mahdollisuus tarjoutui, ajattelin että ”no mikä jottei”.
Jotkut asiakkaat ovat tienneet kertoa Kalevankankaan kukkakioskin aiemmasta historiasta:
– Tämä rakennus on tehty 1970-luvun lopulla, ja aikaisemmin tällä paikalla on kuulemma ollut puinen pikku kahvila.
Moni tarttui toimeen
Viime vuonna Jenni Björk ja Tiia Kosonen polkaisivat alkuun paikallisen osallistumisen itsenäisyyspäivän seppeleentekotalkoisiin.
– Kävi ilmi, että Tampereella ei kukaan ollut järjestämässä talkoita. Samaan aikaan Tiia oli pistämässä rattaita pyörimään Lentävänniemen koulun vanhempainyhdistyksellä.
Kohta hommissa pyöri jo melkoinen määrä seppeleentekijöitä. Havut saatiin Sääksjärven suunnalta hakkuumailta ja tilat Ahmanilta. Eri puolilla kaupunkia toimeen tarttuivat myös Martat, partiolaiset ja kuurosokeat.
– Kaikki seppeleet menivät käyttöön. Ne, mitkä eivät menneet suoraan sankarihaudoille, jätettiin portille vietäväksi sukuhaudoissa lepääville sankarivainajille.
– Olihan se kaiken muun ohella tosi rankka projekti, mutta tosi kivasti ihmiset lähtivät siihen mukaan. Nopeimmat ovat jo kyselleet, joko järjestetään uudestaan.
Teksti: Asta Kettunen
