Sairaalasielunhoitoa jo sata vuotta
Kirkon sairaalasielunhoito viettää tänä vuonna 100-vuotissyntymäpäiviään. Tampereella saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämishankkeesta saatiin hyviä kokemuksia.
Sairaalapappi tukee elämän muutostilanteissa, kriisin keskellä, vakavassa sairastumisessa ja kuoleman läheisyydessä. Sairaalapapit työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollossa, pääasiassa sairaalassa, kotisairaalassa ja kotisairaanhoidossa lähinnä arkisin.
Joillakin paikkakunnalla seurakuntapapit päivystävät viikonloppuisin. Työ perustuu hyvinvointialueen ja seurakunnan väliseen sopimukseen. Kokopäiväisiä sairaalapappeja on nyt 115.
Ensimmäinen päätoiminen seurakuntien palkkaama sairaalasaarnaaja aloitti työnsä Helsingissä Lapinlahden sairaalassa 1.10.1925.
Sairaalasielunhoidon asiantuntija Virpi Sipola Kirkkohallituksesta kertoo, että yhdessä lääkäreiden, hoitotyöntekijöiden, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien ja ravitsemusterapeuttien sekä psykiatristen sairaanhoitajien kanssa sairaalapappeja osallistuu saattohoitoon henkisen, hengellisen ja eksistentiaalisen tuen ammattilaisina.
– Saattohoito toteutuu moniammatillisena yhteistyönä, Sipola muistuttaa.
Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, eli henkeä uhkaavaa tai kuolemaan johtavaa sairautta sairastavien potilaiden ja heidän läheistensä kokonaisvaltaista, kärsimystä ehkäisevää ja lievittävää sekä elämänlaatua vaalivaa hoitoa.
Vapaaehtoisten rooli on tärkeä
Viime keväänä päättyneen saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämishankkeen eli SAAVA-hankkeen tavoitteena oli tuoda vapaaehtoiset pysyväksi osaksi hyvää saattohoitoa kaikkialla Suomessa.
Tampere kuului hankkeen pilottikuntiin, ja Kaukaharjukeskuksen johtaja Kirsi-Maria Hirsikangas kehuu kokemusta äärimmäisen arvokkaaksi.
– Hankkeen kautta asukkaiden saattohoidon laatu on parantunut, kun olemme saaneet vapaaehtoiset uutena mukaan toimintaan. Monellakaan ei ole läheisiä, ketkä tulisivat vierelle, kun saattohoidon aika on.
Sointu Senioripalveluiden palvelukeskuksissa eletään elämän viimeiset vuodet, ja saattohoitoja tehdään vuosittain paljon. Merkityksellistä on Hirsikankaan mukaan se, että vapaaehtoiset ovat asukkaiden rinnalla jo ennen saattohoitoa. Vapaaehtoinen luo turvaa niin asukkaille, heidän läheisilleen kuin ammattilaisillekin.
Tays sairaaloiden palliatiivisen hoidon osastoilla saattohoidon vapaaehtoistoimintaa koordinoi OLKA Pirkanmaa.
– Koulutusyhteistyöhön SAAVA-hanke ja heidän luomansa koulutuskokonaisuus tarjosi hyvän pohjan. Sairaalasielunhoidon kanssa teemme yhteistyötä muun muassa saattohoidon vapaaehtoisten työnohjauksen osalta, kertoo vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Eveliina Jussila Artteli-kumppanuusyhdistyksestä.
Pirkanmaan Hoitokodissa vapaaehtoistyön rooli on perinteisesti ollut saattohoidossa hyvin tärkeä. Hoitokodissa tehdään vuosittain noin 15 000 tuntia vapaaehtoistyötä.
Vapaaehtoistoiminnan ohjaajan Johanna Collianderin mukaan SAAVA selkeytti entisestään uusien saattohoidon vapaaehtoistyöntekijöiden koulutusta. Kokonaisuuksia hiotaan jatkossakin tarpeita vastaavaksi.
– Yhteistyö OLKA Pirkanmaan ja Sointu Senioripalvelujen kanssa on mahdollistanut ”leveämmät hartiat” ja koulutusvastuiden jakamisen.
Vaikeita asioita
Pirkanmaan Syöpäyhdistyksellä on kymmenkunta saattohoidon tukihenkilöä parantumatonta syöpää sairastavien läheisille. Vuodessa tuettavien ja tukihenkilöiden välillä on muutamia tukisuhteita vuodessa, kertoo psykososiaalisen tuen asiantuntija, kriisityöntekijä Kristiina Mattsson.
– Olemme aloittamassa uutta toimintamuotoa, jossa asiakas – parantumatonta syöpää sairastavan läheinen – voi jättää soittopyynnön saattohoidon tukihenkilölle.
Jo aiemmin yhdistyksen saattohoidon tukihenkilöt ovat voineet olla tukena jo paljon ennen saattohoitovaihetta. Siksi saattohoidon tukihenkilö -nimike on Mattssonin mukaan asiakkaille osin harhaanjohtava ja pelästyttäväkin.
– Se on kuitenkin syöpäjärjestöissä kaiken kaikkiaan käytetty nimike. Muissa syöpäjärjestöissä toiminta kohdentuu sairastavaan. Ehkä mekin muutamme jossain kohtaa toiminnan niin, hän aprikoi.
Myös Pirkanmaan Syöpäyhdistys teki yhteistyötä SAAVAn kanssa, ja Pirkanmaan Hoitokodin kanssa yhdistyksen yhteistyö on jatkuvaa.
– Pyrimme mahdollistamaan keskustelua asiakkaiden kanssa kuolemasta olemalla avoimia ja kannustavia.
Kuolema on Mattssonin mukaan kuitenkin vaikea teema puhuttavaksi:
– Monille asiakkaille tulee syöpädiagnoosin yhteydessä ajatus siitä, että nyt tämä on kuolemaksi. Siitä pelosta moni kertoo.
– Silloin kun kyse on parantumattomasta syövästä, niin harva siitä haluaa pidemmin puhua. Silloin puhutaan siitä, mitä vielä voi kun voi. Miten kestää vaikeita ajatuksia, tunteita ja kipua ja miten puhua läheisille, lapsille, asioista. Mutta nekin ovat monille liian vaikeita aiheita.
Teksti: Asta Kettunen
”Saattohoidon tavoitteena on auttaa potilasta elämään kuolemaan saakka niin hyvää elämää kuin mahdollista. Läheisiä autetaan sopeutumaan, ja heille tarjotaan tukea vielä potilaan kuoleman jälkeen. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti huomioiden potilaan ja läheisten tarpeet ja toiveet, niin että potilas voi säilyttää arvokkuutensa ja itsenäisyytensä loppuun asti.” (Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus, Tiina Saarto ym. 2022).
Vapaaehtoistoiminnan esittely maanantaina 31.3.2025 kello 16.30–19.30 Pirkanmaan Hoitokodissa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: johanna.colliander@pirkanmaanhoitokoti.fi, p. 050 440 1338
"Saattohoito antaa syvyyttä elämään"
Vapaaehtoiseksi Pirkanmaan Hoitokotiin
Arvokas elämä: parantumatonta syöpää sairastavan kokemus (Mattsson, Kristiina 2024)