Soittoharrastus ilahduttaa etänäkin
Lotta Penttilä etäopettaa pianonsoittoa Pispalan kirkolla neljänä päivänä viikossa. Pienestä huoneesta löytyvät pystypiano ja säädettävä pöytä, jolle tietokoneen saa laitettua niin, että oppilas näkee opettajan ja pianon.
Kun etäopetukseen siirryttiin, vain muutama hänen 46 oppilaastaan lopetti kesken lukukauden.
– Onhan tämä erilaista, kun oppilas on omassa ympäristössään. Oppilaista se on tuntunut vähän hassulta ja oudolta, opettaja ymmärtää.
Penttilä on huomannut, että harrastuksen jatkumisesta on silti iloittu. Arjessa on säilynyt tuttu tekeminen ja soittamiseen on ollut enemmän aikaa.
– Videolla näkyvät kivat, iloiset naamat. Hitaamminkin lämmenneet ovat päässeet mukaan. Jopa lemmikit ovat hyppineet koskettimille, hän naurahtaa.
– Lapset ottavat tämän aika rennoin rantein, piano-ope tiivistää.
Vanhempiakin etäopetus on ilahduttanut.
– Ihanaa, kun on soittotunti, ja lapsilla jotakin muuta tekemistä ja ajateltavaa, Kirkkomusikanttien opetusta koordinoiva Maiju Helin siteeraa palautetta.
– Niille, jotka haluavat mennä kohti tavoitteita, on hyvä, että harrastus jatkuu. Muille musiikin hyvää tekevä vaikutus on läsnä. Molemmat näkökulmat ovat olemassa, Helin miettii, ja vinkkaa, että opettajalle tehtäviä videoita voi lähettää myös mummille ja kummille.
– Monella vanhempi on etätöissä ja voi auttaa lasta. Heidän on hyvä olla tsekkaamassa, että kaikki toimii. Vanhempi voi tehdä merkintöjä nuottiin tai ottaa kuvan nuotista. Joskus, kun vanhempi on vieressä, oppilaan tulee eri lailla avauduttua, Penttilä kertoo.
Pianoa rennoin rantein
Penttilän oppilaiden pianotunti kestää 20 tai 30 minuuttia.
– Tunti tuntuu samanmittaiselta etänä. Joskus aika loppuu kesken, kertoo Alma Carmona Toivanen, 16.
Juhannuskylän ysiluokkalainen on soittanut useamman vuoden. Tuntien jatkuminen on hänestä kivaa ja tärkeää. Etäily onnistuu keskeytyksittä, koska tunnin aikana Alman vanhemmat ovat töissä ja vitosluokkaa käyvä sisko huoneessaan. Videolla opettaja voi näyttää vaikkapa sormijärjestyksiä, tosin ne eivät aina näy kunnolla.
– Onhan se tosi erilaista, mutta jos en kävisi tunneilla, en kehittyisi.
– Se on aina opettajalle iso palkinto, kun joku haluaa kehittyä, iloitsee Almaa vuoden opettanut Penttilä.
Tyttö ei ole tavannut kavereita viime viikkoina, ja vain jutellut puhelimessa heidän kanssaan.
– Kiva, että pääsee pianotunneille, kun muihin paikkoihin ei pääse, hän kiteyttää.
– Soittotunti on hengähdyshetki ja tuulahdus ulkomaailmasta. Sen avulla saa hetken olla musiikin maailmassa, sanoo Helin.
Teksti: Elisa af Hällström