”Taistelen huumeita vastaan loppuelämäni”
– On tapahtunut niin paljon asioita, joita ei voi selittää järjellä. Jumalan on pakko olla olemassa, miettii 39-vuotias Heli Rontu, joka aloitti huumeidenkäytön 18-vuotiaana.
Ongelmat alkoivat murrosiässä, kun Rontu sairastui syömishäiriöön ja masennukseen.
– Viiltelin itseäni, käytin alkoholia ja lopulta sorruin amfetamiiniin. Lukio jäi kesken. Jouduin pakkohoitoon Pitkäniemen sairaalaan.
Heli Rontu ei osaa sanoa syytä siihen, miksi paha olo valtasi hänet.
– Koin vain olevani huono ihminen, joka ei ansaitse mitään hyvää. Lapsuuttani en voi syyttää, sillä minulla on ollut hyvä koti. Vanhempani yrittivät kaikin tavoin auttaa minua.
Nuoren naisen elämään on sisältynyt monenlaisia vaiheita reilun kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Mielenterveyden ongelmat ja päihderiippuvuus ovat kulkeneet käsi kädessä. Rontu on ajoittain käyttänyt huumeita ja välillä ollut katkaisuhoidossa eri laitoksissa.
Korvaushoitoon pääseminen vuonna 2003 oli käänne parempaan nuoren naisen elämässä. Samoihin aikoihin hän tutustui nykyiseen puolisoonsa.
– Sain käytyä lukion loppuun ja aloitin kuva-artesaanin ja graafisen suunnittelun opinnot Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Ne jäivät kuitenkin kesken, koska vähensin lääkitystä ja sorruin taas huumeisiin.
Rukous antaa voimia
Samoihin aikoihin Heli Rontu ja hänen aviomiehensä saivat kuulla Jumalasta eräältä ystävältään. He alkoivat lukea Raamattua ja etsiä Jumalaa myös omaan elämäänsä.
– Pikkuhiljaa asiat ovat edenneet parempaan suuntaan. Vieläkin on ongelmia, ja mielitekoja huumeisiin tulee aika ajoin. Rukoilemme yhdessä voimia jokaisena päivänä. Tunnen, että Jumala johdattaa meitä kohti hyvää elämää.
Samalla Heli Rontu on realisti. Noin 90 prosenttia opioidiriippuvaisista ihmisistä ei ikinä pääse kuiville.
– Tämä taistelu ja korvaushoito kestävät koko loppuelämäni. Huumeet ovat hirveä asia. Kamalinta on, että ne ovat tappaneet jo monia ystäviäni, sanoo Rontu surullisena.
Suurta lohtua hänen elämäänsä on tuonut Raamatun kohta Ilmestyskirjasta: ”… Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21: 3–4)
Tämän raamatunjakeen Rontu maalasi myös seinämaalaukseensa, jonka hän on omistanut kaikille huumeisiin kuolleille ystävilleen. Maalaus sijaitsee Tampereen Huumehoidon avopalveluissa Sumeliuksenkadulla. Parhaillaan Rontu maalaa seinämaalausta myös Breikkiin Hatanpään valtatielle – samaan paikkaan, jossa hän itsekin käy korvaushoidossa.
Älä edes kokeile!
Rontu halusi antaa haastattelun Silta-lehdelle, koska hän haluaa vakavasti varoittaa nuoria huumeiden vaaroista.
– Vaarattomia huumeita ei ole. Yksikin kannabiskokeilu voi johtaa psykoosiin ja mielisairaalaan. Amfetamiini aiheuttaa hirveitä vainoharhoja ja unettomuutta. Ei siis kannata kokeilla mitään aineita, painottaa Rontu.
– Huumeet ovat venäläistä rulettia. Myyjäkään ei välttämättä tiedä, millaista ainetta hän myy – tai ei välitä. Ihmishenki ei ole minkään arvoinen tässä bisneksessä, hän lisää hiljaa.
Rontu on pahoillaan siitä, että huumeidenkäyttäjien on vaikea päästä pitkäkestoiseen terapiaan ja katkaisuhoitoon Tampereella. Korvaushoito on yleisin vaihtoehto, jota tarjotaan.
– Ymmärrän, että syyt ovat taloudelliset. Ihan nuorimmille huumeidenkäyttäjille tulisi kuitenkin tarjota mahdollisuus päästä aineista ja lääkkeistä irti kokonaan.
Heli Rontu on tällä hetkellä työtoiminnassa Lielahden kartanossa. Siellä hän saa toteuttaa luovuuttaan piirtämällä ja maalaamalla sekä käsitöitä tekemällä.
– Työtoiminnassa saan tehdä sitä, mitä rakastan. Toivon myös, että jonain päivänä valmistuisin kuva-artesaaniksi ja pääsisin vihdoin oikeisiin töihin. Haaveilen myös matkustamisesta.
Hän on kiitollinen nykyisestä elämäntilanteestaan.
– Minulla on rakastava puoliso, joka toimii vertaistukena. Olen iloinen, että vanhempani ovat jaksaneet olla rinnallani, ja myös siskon kanssa välit ovat säilyneet.
Teksti: Kirsi Airikka