3.11.2021 9.10

Tapaaminenkin on tärkeää

Yhteisöruokailuissa ei ole kyse vain syömisestä. Ruokailut kokoavat ihmisiä myös rupattelemaan ja viettämään aikaa yhdessä.

– Tavoitamme ruokailuilla ihmisiä, joilla ei välttämättä ole liiaksi aktiviteetteja viikonpäivilleen. Kun viettää paljon aikaa yksin kotona, seinät voivat joskus kuin ahdistaa alleen. Tuollaisissa tilanteissa ruokailuun saapuminen voi olla hyvinkin virkistävää. Jo pelkän puheensorinan kuuleminen voi osaltaan helpottaa oloa, mainitsee diakoni Antti Kulmala Harjun seurakunnasta.

Kotiruokaa voi syödä yhdessä tai noutaa take away -annoksen kotiin vietäväksi. Tarjolla on aamiaisia, lounaita ja päivällisiä, ja osa aterioista valmistetaan kokonaan ylijäämäruuasta. Osa aterioista on maksuttomia, osasta peritään 2–4 euron maksu.

Ryhmäkuvassa kuusi henkilöä, joista neljällä on essu päällä.
Diakoniaruokailussa Kalevan kirkon ala-aulassa ahkeroivat tällä kertaa (eturivissä vasemmalta) Anne Joronen, Pirkko Kuismin, Elina Mellin ja Nlima Tamang-Heino sekä (takana vas.) Jukka Kuusisto ja Helmeri Keski-Luopa.

Kalevan kirkolla yhdessä syömisellä on pitkät perinteet, se alkoi noin 30 vuotta sitten työttömien ruokailuna, kertoo Tuomiokirkkoseurakunnan vs. johtava kappalainen Jukka Kuusisto.

Toisten tapaaminen on tärkeää, mutta niin on myös edullinen ruoka. Yhteisöllisessä kohtaamisessa jokainen voi tukea toisia.

– Kyse on tietyssä mielessä jonkinlaisesta yhteisöstä. Yhteisöllisessä kohtaamisessa jokainen voi auttaa ja tukea toisia tahtomallaan tavalla.

– Ruokailussa jo monta vuotta käynyt Liisa Järvinen alkoi jokunen vuosi sitten kohdata ja auttaa kanssaruokailijoita hieromalla heitä, mikäli nämä haluavat. Joku toinen saattaa auttaa toisia opastamalla heitä tuki- ynnä muussa pykäläviidakossa.

Korona on verottanut

Tampereen seurakuntien yhteisöruokailut alkoivat koronasulun jälkeen jälleen lokakuun alussa.

– Korona-aikana ihmisiin oltiin pääsääntöisesti yhteydessä puhelimella, sähköpostilla tai sovitusti ajanvarauksella. Yhteisöruokailujen taukoa paikattiin ohjaamalla ruoka-avun tarpeessa olevia ruokapysäkeille, Nekalan Puotiin ja take away -annosmyyntiin lähikirkolla, Kulmala kertoo.

– Diakoniatyö jakoi myös ruokapankilta ja paikalliselta K-kauppiaalta saatua lahjoitusruokaa lähikirkkojen pakastinvarannoista.

Nainen hieroo toisen selkää, taustalla ruokailijoita.
Liisa Järvinen hieroi ruokailun ohessa Helka Laineen selkää.

Kalevan kirkon diakoniaruokailussa kävi tällä kertaa noin 50 henkilöä. Ennen koronaa kävijöitä oli 70–100 per kerta.

– Korona on selvästi rokottanut ruokailijoita. Tosin aloitimme vasta lokakuun alusta, joten kaikki vanhat tutut kävijät eivät ole vielä välttämättä huomanneet diakoniaruokailun alkaneen pitkän tauon jälkeen, Kuusisto arvioi.

Kalevan kirkon ruokailussa on aiemmin ollut mukana kaksi työntekijää ja 4–6 vapaaehtoista.

– Koronan jälkeisessä elämässä olemme aloittaneet niin, että meillä on ruokailussa mukana 3 työntekijää, ainakin jollain tasolla. Vapaaehtoisia meillä on tällä hetkellä 3–4 henkeä.

Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola

Tampereen seurakuntien yhteisöruokailut

Palaa otsikoihin