Yhdessä ja omalla tavalla
Köynnöksenkantajien teemaviikko nostaa esiin Tampereen seurakuntien vapaaehtoistoimintaa. Nimensä viikko on saanut Tuomiokirkon Köynnöksenkantajat-freskosta. Freskossa kukin köynnöksenkantaja kantaa Elämän köynnöstä omalla tavallaan.
– Kukaan ei saisi kannettua sitä yksin, vaan kaikkia tarvitaan. Toisen askel on reippaampi, toisen kohdalla köynnös painaa enemmän, mutta yhteistyöllä kaikki pysyvät mukana ja jokaisella on oma paikkansa mukana muiden kanssa, pastori Riikka Sydänmaa muistuttaa.
– Köynnöksenkantajien viikolla haluamme pitää esillä sitä, että elämä on yhteinen asia, ja tarvitsemme toisiamme. Elämän mittaan voi vaihdella, onko kantamassa vai kannettavana, hän sanoo.
Teemaviikko nostaa esiin Tampereen seurakuntien vapaaehtoistoimintaa. Eri tilanteisiin voi tulla mukaan tutustumaan, ideoimaan, innostumaan ja unelmoimaan yhdessä. Toiveena on, että on mahdollista tavata uusia ja vanhoja vapaaehtoisia, ja että ihmiset voisivat tutustua toisiinsa.
Viikon aloittaa sunnuntain 5.9. Aleksanteri-päivä, jossa on messu kirkossa ja sen jälkeen keittolounas, musiikkia ja yhteistyökumppaneita kirkkopuistossa.
– Viikolla ohjelmassa on keskiviikkona taiteesta kertomista Tuomiokirkossa sekä Marhabanin avoimet ovet Kalevassa, torstaina Toivon torstai Kalevassa sekä Kantajien kutsutori Aleksanterissa, ja perjantaina avoimet ovet sekä Esa Toivolan urkuvartit Vanhassa kirkossa.
Viikon päättää sunnuntaina 12.9. Kaleva-päivä Kalevan kirkossa, jossa on messu kirkossa ja sen jälkeen kirkonmäellä keittolounas ja yhdessäoloa.
– Nämä ovat siis suunnitelmat, jotka voivat muuttua, mikäli rajoitukset eivät jotakin salli. Ideana on, että joka tilaisuudessa voi tulla tutuiksi seurakuntamme ihmisten kanssa, jutella asioista ja halutessaan ilmoittautua mukaan vapaaehtoistoimintaan.
Millaista on vapaaehtoisena seurakunnassa vuonna 2021?
– Monipuolista! Meillä on sekä sellaista vapaaehtoisuutta, joka on spontaania, hetkessä syntyvää ja hetken kestävää, että sellaista, johon koulutetaan ja johon sitoudutaan. Kirkko on Kristuksen ruumis, jokaisella on seurakunnassa paikkansa, ja toivomme, että jokainen rohkaistuu etsimään ja löytämään oman paikkansa.
Vapaaehtoisuus on Sydänmaan mukaan asioiden tekemistä mahdollisiksi, mielekkäiksi ja merkittäviksi. Seurakuntien vapaaehtoisia ovat esimerkiksi isoset leireillä, päivystäjät Avoimessa kirkossa ja Lohdun hetkessä, Marhabanin väki, messuavustajat, aluefoorumeiden jäsenet, ryhmien vetäjät, yhteisöruokailujen väki, kirkkokaverit ja kuorolaiset.
– Tätä listaa voisi jatkaa, vaikka miten pitkään. Nopeasti huomaa, että ilman vapaaehtoisia kirkossa ei paljoa elämää olisi. Vapaaehtoisemme mahdollistavat sen, että niin moni on tullut ja tulee kuunnelluksi ja kohdatuksi – ja ilahdutetuksi!
– Esimerkiksi tänään vein vapaaehtoisen kutomat sukat kastelahjaksi seurakuntamme uudelle jäsenelle, ja voi, miten perhe ilahtui, kun joku on halunnut antaa aikaansa, jotta vauvalla olisi lämpimät varpaat.
– Vapaaehtoisemme tuovat ihmisille iloa ja lohtua. He tekevät monenlaisia asioita: osa tekee ruokaa, osa opettaa suomen kieltä, osa vetää rukouspiiriä ja esirukoilee puolestamme, osa on läksyapuna, osa järjestää Raamattu-opetusta, osa on jakamassa elämän suuria murheita, osa järjestää tuolit ja pöydät paikoilleen, osa tekee ja tukee lähetystyötä.
Kokoontumisrajoitukset ja epävarmuus ovat tuoneet omat haasteensa. Esimerkiksi moni piiri ei ole voinut kokoontua, eikä kirkkokahveja ole voitu viettää. Tärkeää yhdessäoloa ja myös yhdessä suunnittelua on jäänyt pois.
– Monenlaisia osaajia tarvitaan erilaisiin tilanteisiin. Vapaaehtoisuus on myös unelmointia ja ideointia, sen havainnointia, mitä voisi olla. Moni juttu on saanut alkunsa ja toteutuu kiitos vapaaehtoisten, Sydänmaa mainitsee.
Teksti: Marko Honkaniemi
Kuva: Hannu Jukola