Seniorisploitaatioelokuva: ”Tästä tuli todella hyvä”
Joukko TampereMission senioripysäkkiläisiä heittäytyi mukaan improvisaatioelokuvan tekemiseen. He eivät täysin tienneet, mihin olivat ryhtymässä, ja ovat nyt ällikällä lyötyjä lopputuloksesta.
Nollabudjetilla toteutetussa lyhytelokuvassa Minä ja muut ympärilläni roolit on käännetty päinvastaisiksi, eli seniorit ovat sivustakatsojien sijaan päärooleissa. Se sisältää parodiaa työelämästä ja eläkkeelle jäämisestä, mutta ei ammu yli. Joskus nyppii ja toisinaan pädetään. Yksi on yksinäinen ja toisella aina kiire.
– Teimme Arto Heinämäen kanssa väljän käsikirjoituksen, mutta se alkoi elää omaa elämäänsä, taustoittaa elokuvan roolittaja ja järjestäjä Marko Ajanki.
Teoksen toteuttaneen Oskari Tolosen mielestä kokemus oli inspiroiva.
– Kukaan ei tainnut odottaa, että elokuva välttämättä täysin valmistuisi, saati että siitä tulisi näin pitkä ja sisällöltään rikas. Elokuva syntyi melkein vahingossa ja kevyesti.
Hän on tehnyt elokuvaan myös musiikin.
– Ideointi ja ohjaaminen on jakautunut kaikille osallistujille tilanteesta ja aloitteellisuudesta riippuen.
Tolonen huomauttaa, että elokuvia on yleensä totuttu ajattelemaan suuritöisinä ja hierarkkisina tuotantoina.
– Tämä elokuva on syntynyt kokeellisesti, improvisoiden ja ilman pitävää suunnitelmaa tai ennustettavaa lopputulosta niin kameran edessä kuin takana. Pienestä ja sirpaleisesta on syntynyt jotakin suurta ja ehyttä.
Itsensä haastamista
Yksi näyttelijöistä on Rauno O. Lehtonen, joka ei tahtonut tietää roolistaan mitään etukäteen.
– Halusin haastaa itseni, hän toteaa.
Lehtosella on taustaa Valkeakosken työväennäyttämöllä. Hän kertoo olleensa kymmenvuotiaaksi asti todella ujo. Esiintymisvietti paljastui, kun hän voitti koulun lausuntakilpailun ja menestyi myös valtakunnallisessa kisassa.
– Kenellä tahansa voi kyteä jotain, joka paljastuu vasta myöhemmällä iällä.
Myös Marja Arbelius lähti mukaan haastaakseen itseään. Kokemus sai hänet katsomaan peiliin, mutta myös tarkastelemaan työelämää uusin silmin.
– Projekti herätti hirveästi keskustelua eläkkeelle jäämisestä.
TampereMission toimintaan astuminen on rohkaissut hänet osallistumaan muuhunkin, kuten Työväenmuseo Werstaan vapaaehtoisten Museosakkiin. Työura oli edennyt muita auttaen, ja siksi sentyyppinen sujuisi helposti eläkkeelläkin.
– Halusin kuitenkin myös jotain erilaista; että on jokin väylä, joka sisältää yhdessä nauramista, kokemista ja hyväksyntää.
Yhdessä tekemistä
Arja Ronkainen on ollut mukana TampereMission vapaaehtoistyössä pääasiassa tukihenkilönä.
– Kun Marko ehdotti tätä, innostuin heti. Taustani on Mahdollisuuksien talon klovniyhteisössä, ja halusin tuoda mukaan hauskanpidon näkökulman. Minulla oli se käsitys, että tässä on jonkinlaista roolitusta, mutta kun ei ollutkaan, se oli ihmeellistä.
Hänen mielestään kaikkein ihaninta oli tuoda mukaan kotikaupungin herättämiä ajatuksia.
– Tampere on hieno kaupunki, ja elokuvan kautta voi tuoda sen olennaisia tuntoja esille. Mukana on kulttuurillinen näkökulma, ja elementtinä tietysti vesi!
Ronkainen painottaa yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden tärkeyttä.
– Sitä kautta sosiaaliset tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Esiintyminen on yksilölle myös haaste ja kasvun paikka, ja on tärkeää, että yhteisö tukee sitä. Olen kokenut tärkeäksi, että sain yhteisöltä sen tuen, jonka turvin rohkenin lähteä mukaan.
Senioripysäkillä alkavat syyskuussa jälleen leikillistä ja syvällistä juttelua sisältävät tiistaitohinat ja Multisillassa tarjolla torstaitäpinät. Ikääntyvät kokoontuvat myös kulttuuri- ja leskiryhmissä. Perustoimintaan kuuluvat keskusteluapu ja ikätukitoiminta, Ajanki kertoo.
Arja Ronkainen painottaa senioripysäkin tarjoaman vapaaehtoisten koulutusta, mutta yhtä tärkeää on, että myös jaksamista tuetaan.
– Täällä tullaan kuulluiksi ja nähdyiksi.
Heittäytymistä
Pirkka Puhakka on edennyt miespalaverien kautta äijäryhmän vetäjäksi. Hänen taitonsa kertoa tamperelaisvitsejä vilahtaa elokuvassa. Kyky toimia muiden ihmisten parissa on hioutunut 43 vuoden työhistorian aikana Tamfeltissa sekä muun muassa joulupukkina toimiessa.
– Ihan hieno kokemus, kun heittäytyy mukaan, hän tiivistää elokuvan teon.
Haastateltavat ylistävät ryhmän ohjaajaa, joka antoi kohtauksien mennä loppuun asti keskeyttämättä.
– Ihan uskomaton pinna, Arbelius kehuu.
– Tärkeintä on ollut tarjota elokuvantekemisen väline tälle ryhmälle eläkeläisiä omien tarinoidensa ja todellisuutensa erittelemiseen, ja heille toimia itse sen esittäjinä ilman ulkopuolisia väliintuloja ja ohjausta. Heillä on ollut valta. He määrittelevät itse itsensä. He ovat tämä elokuva. Eläkeläiset ovat myös elokuvan ensisijainen yleisö, Tolonen huomauttaa.
Seniorisploitaatio-termi tuli Tolosen mukaan varhaisessa vaiheessa mieleen sanaleikkinä ilmaisemaan tämän elokuvantekemisen henkeä. Samalla se tulkitsee termiä eksploitaatioelokuva.
Lehtonen antaa kanssanäyttelijöilleen tunnustusta siitä, ettei kukaan keskeyttänyt toistensa repliikkejä.
– Sitä ei tämän päivän hektisessä elämässä useinkaan tapahdu.
– Suomalainen mies minun ikäryhmässäni nauttii siitä, että saa keskustella vähän rauhallisemmin ja puhua ilman keskeyttämistä.
Elokuva juhlistaa Senioripysäkin kahdenkymmenen vuoden toimintaa. Rekvisiittana on muun muassa Helsinkiin muuttaneen entisen Kirkon tutkimuskeskuksen esineistöä.
Ajanki ja Tolonen ovat tehneet yhteistyötä jo aiemmin Setlementti Tampereen Miesten kansalaistalo Mattilassa. Yhdessä Mattilan miesten kanssa he toteuttivat elokuvan Mattila Union.
Vastaavia projekteja ei tällä haavaa ole tulossa.
– Tämä kokemus näin vapaasta ja rohkeasta yhteisöllisestä luovasta leikistä elokuvantekemisen parissa antoi esimerkin, jota soisi kunnioittaa jatkolla. Ehkä jossakin yhteisössä herää tämän myötä kiinnostus luoda oma elokuvansa ja pääsen auttamaan siinä, Tolonen muotoilee.
Hän ei ole siirtynyt tyystin elokuvan pariin.
– Pidän myös uusien asioiden opettelemisesta ja se on tärkeää töissäni taiteen opetuksessa. Tällä hetkellä tutustun pintaa syvemmin musiikin modernismin historiaan ja teoriaan ymmärtääkseni nykymusiikkia paremmin. Muuten otan rauhallisesti ja annan uusien asioiden kypsyä hitaasti.
Teksti: Asta Kettunen
Maksuttoman elokuvan ensi-ilta 16.8. on varattu täyteen, ja toinen esitys on keskiviikkona 25.10.2023 kello 19.30 elokuvateatteri Arthouse Cinema Niagarassa. Sitä esitetään myös Kauppahallissa 4.9. kello 10–15 tasatunnein, Kaukajärvellä 25.9. ja 14.11. sekä ryhmissä ja tilaisuuksissa. Kaikille avoin näytös on Senioripysäkillä perjantaina 15.9. kello 13.