Sympaattiset puukirkot saavat ihastumaan
Viitisentoista vuotta sitten Paavo Kotkavaara huomasi Siikajoen Revonlahden kirkon viileässä penkissä, että puukirkot ovat kauniita. − Kamera oli mukana ja ajattelin, että otanpa kuvia samalla, hän kertoo.
Kirkkoarkkitehtuuri johti harrastukseen, ja kempeleläinen Kotkavaara päätti tallentaa seuraavaksi puukirkot kotipaikan lähettyviltä.
− Kuvasin Oulun seudun puukirkot, ja Kalajokilaaksosta, mistä olen kotoisin. Sitten kyseenalaistin, miksi rajaan puukirkkoihin. Otetaan saman tien kaikki kirkot! Päätin, etten kuvaa nykyajan rumia laatikkokirkkoja. Ei mennyt kauan, kun nekin tulivat mukaan.
Luterilaisten kirkkojen lisäksi, joita on yli 700, listalle pääsivät piispan vihkimät kirkkotilat Suomessa sekä raunio-, leiri-, muistomerkki-, varuskunta- ja lastenkirkot ja sakaristot.
− 1400−1500-lukujen sakaristoja on etenkin entisessä Hämeen läänissä. Niistä on pitänyt rakentaa kirkkoja. Sakaristo on yksi pieni sakara, usein neljä−viisi neliötä. Siinä on ollut asehuone ja papin pukutilat. Näitä löytyy esimerkiksi Kalvolasta, Tyrvännöstä Urjalasta ja Vesilahdesta, Kotkavaara opastaa.
Maakunnittain katsottuna on selviä eroja: Tampereen ja Hämeenlinnan akselilla on keskiaikaisia kivikirkkoja, pohjoisessa ei niinkään.
− Lapissa saksalaiset polttivat kirkot sodan aikana, joten siellä kirkot ovat suhteellisen uusia. Saaristolaiskirkot ovat usein pieniä, punaisia ja puusta rakennettuja kirkkolaivoja eli niissä on sisällä pienoismuotoinen laiva.
Pirkanmaalta Kotkavaara mainitsee erityiseksi Pälkäneen rauniokirkon sekä lastenkirkot Ylöjärvellä ja Virroilla. Erikoisuus on rattailla oleva kirkko, joka on tehty perävaunuksi. Traktorilla vedettävää kirkkoa siirretään Toijalan ja Viialan välillä.
Messukylän vanhaa ja uutta kirkkoa Kotkavaara pitää upeina, samoin Aitolahden vanhaa kirkkoa ja Teiskon kirkkoa.
− Lähellä minua on Vanha kirkko. Juuri tuon näköiset keltaiset tai punaiset sympaattiset puukirkot ovat laittaneet minut liikkeelle. Myös Ylöjärven kirkko sytyttää tosi paljon.
Kymmeniä tuhansia kuvia ja kilometrejä
Kirkkokuvaaja on listannut kohteet pitäjittäin ja lääneittäin. Luettelossa on 955 paikkaa.
− Ne kaikki on sitten nyt tullut kuvattua, hän toteaa.
Takana on lukuisia kuvausretkiä autolla ja pyörällä – satatuhatta kilometriä ei riitä. Moni kesäloma on mietitty kirkkohankkeen mukaan.
− On vaimo ollut kovilla, kun olen sanonut, että nyt kuvataan vielä tuota, Kotkavaara naurahtaa.
− Hurahdan helposti kaikkiin asioihin. Jos jokin alkaa kiinnostaa, se menee helposti överiksi. Yhtenä kesäpäivänä kuvasin Utsjoelta kirkon uudestaan, koska edelliset kuvat eivät onnistuneet. Meiltä on sinne 650 kilometriä.
Kotkavaara on enimmäkseen kuvannut sulan maan aikana, koska haluaa kuvan joka kantilta. Tiedostoissa on 60000 kirkkokuvaa, joista muutama tuhat on Ruotsin kirkoista ja joitakin kymmeniä Norjasta. Lukumäärä kasvaa alati.
− Tänä kesänä menen esimerkiksi Kajaanin Paltaniemen peruskorjattuun kuvakirkkoon, jossa on kuuluisat seinämaalaukset.
Oma lempikirkko vaihtelee.
− Keuruun vanha kirkko on ulkoa sopivan kokoinen ja siinä on hieno sipulimainen torni. Kirkkotarhaa ympäröi aita, jossa on useampia kaaria.
− Se puhutteli, että kirkko on täysin maalaamaton ja haisee tunkkaiselle ja homeelle. Voin kuvitella, miten vanha kansa on istunut sarkapuku päällä ja kuunnellut melkein pelonsekaisin tuntein pappia, joka on ollut heille eri arvossa kuin meille nykyään.
Kirkkokäynneillä mennyt aika tulee vastaan.
− Kun istun kirkossa, kuvittelen, että on 1700-luku. Puu on veistetty kirveellä. Mahdoton työ ollut ihmisillä, ja kuinka kaunista siitä on saatu, Kotkavaara sanoo.
Teksti: Elisa af Hällström
Kuvat: Paavo Kotkavaara
