Tärkeimmät ovat sitkeys, sinnikkyys ja pelihalu
Oli 1940-ja 1950-luvun vaihde. Keittiön ikkunasta näkyi muita lapsia jäällä. Kakkosluokkalaisena Viinikan kirkon naapuriin muuttanut Lasse Oksanen puki luistimet jalkaan jo kotona, ja liittyi porukkaan.
– Ei silloin nuorena ymmärtänyt, kuinka teräviä niiden terien pitäisi olla, hän hymyilee.
Kirkkorakennuksen uumenissa oli puutyöhuone, johon lapsilla oli lupa mennä koulun jälkeen harrastamaan nikkarointia. Poikakerhoissa käytiin, ja poikailloissa muun muassa katseltiin Chaplin-elokuvia. Silloin talo tuli tutuksi, ja siksi Oksanen liikkuu yhä sen sokkeloissa kuin kotonaan.
Retkillä suunnattiin tutustumaan kirkkoihin eri puolille Suomea tai mentiin metsään sotilastelttaan viideksi päiväksi. Kiekkolegenda lähettääkin terveisiä nykykirkolle siitä, että se voisi onkia nuoria toimintaan, järjestämällä esimerkiksi mopojenrassaustyöpajan ja yhden-kahden tunnin ajot kaksimiehisin joukkueen, vaikka Ahvenistolla.
– Sellainen sitoisi tekemisen juttuun ne, jotka eivät ole kiinnostuneita urheilusta vaan esimerkiksi mopoista. Olkoon mikä harrastus tahansa, se sitoo. Silloin löytyy samantyyppisiä kavereita, samoin kuin vaikka kirjakerhosta tai pianonsoitosta.
Ykkösluokkansa Lasse oli käynyt Tuomiokirkon vaikutuspiirissä, ”Jussin koulussa”. Aleksanterinkadun kentällä oli tuolloin jää, ja Sorsalammen päällä pystyi harjoittelemaan liukumista potkukelkan avulla.
Jääkiekon pariin veti kiinnostus lajiin.
– Sekin vaikutti, että olin ainoa lapsi. Joukkueurheiluhan on kuin perhe, ja joukkue oli perhettäni.
– Seuraan liityin ehkä 13-vuotiaana, Ilves-pelaaja muistelee.
Leppämaila ja pyykkiseiväs
Varusteet eivät lapsuudessa olleet nykyisen moiset. Eno oli veistellyt kuusivuotiaalle mailan lepästä. Kesällä pelattiin jalkapalloa ja hypättiin seivästä naisten pyykkiseipäillä.
Kodin ja Viinikan kirkon välissä sijainnut avoin kenttä sai ensin piirretyt punaiset viivat, sitten matalat laidat ja vasta sitten kaukalon. Sen jälkeen pelaaminen lähti kehittymään.
– Vuonna 1956 tuli ensimmäinen tekojäärata Suomeen, Koulukadulle. Ennen oli aina odotettu luonnonjäitä, mutta nyt jääkausi piteni huomattavasti, kuukauden verran molempiin päihin vuotta.
Siitä eteenpäin Oksanen suuntasi polkupyörällä Koulukadun tekojäälle, jossa sen aikaiset treenit pidettiin.
– Mutta kun Kanadassa ja USA:ssa tekojäitä oli ollut jo 1920–30-luvuilla, siellä oltiin kukonaskel edellä.
Tuona aikana kansainvälisestä kehityksestä jälkeen jääminen vain ruokki nälkää. Hakametsän jäähalli rakennettiin vuonna 1965. Jo samana vuonna Ruotsin kanssa pelattiin Tampereella tasan 2–2, ja laji alkoi kehittyä isoin harppauksin.
– Vuonna 1966 voitettiin Amerikka, 1967 tšekit, seuraavana vuonna Kanada, ja 1972 tuli voitto venäläisistä Moskovassa: maailmanmestarit oli kaikki voitettu kertaalleen, Oksanen luettelee.
Ulkokenttien aikaan Kanadan saapuminen Tampereelle oli ollut poikkeus: peliä seurasi Koulukadulla 11 000 katsojaa. Jäähallien myötä laji rupesi kiinnostamaan laajemminkin.
Urallaan kolmet olympiakisat ja 11 maailmanmestaruuskisat pelannut mies seuraa lajia edelleen tiiviisti.
– Voi sanoa, että kaikki on muuttunut.
Asenne ratkaisee
Muista urheilulajeista voi oppia paljon. Taitoluistelusta otetaan mallia terän käyttöön, pikaluistelusta terän pituuden vaikutuksesta menoon.
– Erilaisia ajatuksia voi poimia eri lajeista, olipa kyseessä shakki tai vaikka jokin japanilainen taistelulaji.
Mailat tehdään kullekin pelaajalle erikseen ja luistimen teroitus säädetään pelipaikan jään perusteella. Kaikkein tärkein on kuitenkin pää; siihen menestys ei saa nousta.
– Henkinen puoli pitää kaiken kasassa. Jos suutut, otat turhia jäähyjä ja yleensä aina häviät. Sellaisia pelaajia ei kannata kauhean paljon joukkueessa pitää.
Toiset ovat hyviä puhujia ja toiset tekijöitä. Peliin valmistautuminen kuitenkin näkyy käytännössä.
– Ihminen puhuu ajatuksiaan silloin kun hän tekee.
Oksanen korostaa moneen otteeseen halua ja asennetta.
– Sinnikkyys jatkaa on se, mitä kunnioitan, ja että on jonkinlaiset periaatteet.
– Oma kehitys ja taitavuus ruokkivat itsetuntoa.
Oksasen mukaan pitää kuitenkin osata vaihtaa mielipidettään, jos kuulee uutta.
Lapsille varotaan heti harrastuksen alussa aiheuttamasta epäonnistumisen kokemuksia. Sitten saadaan kaikki pysymään vauhdissa mukana. Mailankäsittelyyn ja muihin taitoihin käydään käsiksi myöhemmin.
– Suomessa on hirveän hyvä juniorivalmennuksen taso, Oksanen kiittelee.
Vanhemmat pelaajat toimivat alusta alkaen mentoreina nuoremmille. Pelin seuraaminen analyyttisesti tuo paljon hyötyä.
– Eniten oppii kuuntelemalla viisaampiaan. Eikä niin, että itse paahtaa mielipiteitään, koska kukaan ei tiedä kaikkea.
Arvostusta ja luottamusta
Kapteenin täytyy olla sellainen tyyppi, jota pelurit arvostavat ja kuuntelevat.
– Valmentajaan luottamus syntyy, kun hän antaa pelaajalle vapautta tehdä itsekin suunniteltuja kuvioita.
Kaikkea ei ennenkään nielty tuosta vain, vaan kokeiltiin, opeteltiin kikkoja varastoon, tarkkailtiin hyviä pelaajia ja mietittiin uusia juttuja. Joka liikettä ei myöskään näytetty pelissä heti, vaan pyrittiin yllättämään.
– Pelit, joissa on useampi pelaaja, ovat tietysti aina taktikointia.
Vauhtia ja huumoria
Jääkiekkoa seuraavat he, jotka haluavat vauhdikasta viihdettä.
– Sisäkalut seilaavat ja tunneryöpyt tulevat, Lasse Oksanen valottaa kiekkopelin viehätystä.
Nokia Arenasta hänellä on pelkästään hyvää sanottavaa: se tuo kaupungille sekä hyvää mainosta että taloudellista hyötyä ja työtä.
Luottamushenkilön hommaa Tampereen Puolesta -yhdistyksessä on takana 24 vuotta, ja nyt Oksanen on varavaltuutettu.
– Siinä ryhmässä saa käyttää omaa päätään. Jos kaksi on eri mieltä kuin muut, ne saavat olla eri mieltä.
Nuoruudessaan Lasse Oksanen piti huoltoasemaa. Siihen hommaan häntä oli pyytänyt Ilveksen sponsorina toiminut Kesoil.
Kerran tankkaajaa ihmettelivät paikalle osuneet Neuvostoliiton maajoukkueen ammattilaistähdet. Viiden vuoden huoltoasemanpidon jälkeen Oksanen siirtyi palokunnan hommiin.
– Siihen aikaan ruvettiin harjoittelemaan niin paljon, ettei huoltoasematyössä olisi tullut tarpeeksi lepoa. Mutta palokunnassa tehtiin 24 tuntia työtä ja pidettiin kaksi vuorokautta vapaata. Näin tuli riittävästi sitä kaivattua lepoakin.
Kolmen vuoden päästä hän siirtyi kokonaan jääkiekon pariin, valmentamaan ja pelaamaan Italiaan.
Huumori on yksi kantavista voimista, ja siitäkin hän oppi noina vuosina uutta Italiassakin.
– Pelin ei pidä olla totista. Huumori on se, mikä pitää hengissä.
Ihmissuhteet ovat kaikkein tärkeimpiä. Jos sen pelin hallitsee, yleensä menee hyvin.
– Ihmissuhdepelistä pitää poimia positiiviset puolet, 80-vuotias jääkiekkotähti sanoo.
Viinikassa hän asui parikymmentä vuotta. Välissä tutuksi tuli Ristinarkku, ja Pyynikintorin laidalla koti on sijainnut vuodesta 1988 lähtien.
Pariskunta oli pitänyt Valinta-Vikkulaa Kauppakadulla vuoteen 1995 asti, ja viettää nykyään eläkepäiviään.
– Pyynikin urheilukentän lauta-aidan yli katselen, kun keltainen päiväkodin tipulauma menee luistelutukiensa kanssa, ja nautiskelen näkymästä. Joillakin luistelu lähtee heti käyntiin; sitä on hauska katsella.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Rami Marjamäki
Vanhat kuvat: Lasse Oksasen arkisto
MM-kiekon kisakatsomo kirkkoon
Tampereen Vanhassa kirkossa järjestetään jääkiekon MM-kisojen aikaan ”Old Church & Old School Hockey” -tapahtumia, joissa katsotaan jättikuvaruudulta Suomen otteluita. Vieraina on vanhoja suomalaisia jääkiekkoleijonia, kuten Juhani Tamminen, Veli-Pekka Ketola ja valmentajalegenda Rauno Korpi.
Tapahtumat alkavat perjantaina 12.5. Ennen ottelua kello 15.20 on tarjolla kisakonsertti, jossa Suomi–USA -pelitunnelmiin vie pitkän linjan bluegrass-yhtye Jussi Syren & The Groundbreakers.
Konsertin jälkeen on tarjolla kiekkokahvit. Myynnissä on Mummon Kammarin tekemiä Suomi-fanituotteita, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
Lauantaina 13.5. paikalle saapuu ennen ottelua jääkiekkoleijona #72 Veli-Pekka Ketola. Maanantaina 15.5. jääkiekkoleijona #79 Juhani Tamminen johdattelee kisaväen Suomi–Ruotsi-otteluun.
Tiistaina 23.5. ottelun alla tulee haastateltavaksi jääkiekkoleijona #167 ja valmentajalegenda Rauno Korpi.
Konsertteihin ja kirkon kisakatsomoon on vapaa pääsy.
Sunnuntaina 28.5. kello 13 eli ennen mitalipelejä Vanhassa kirkossa järjestetään myös englanninkielinen kisamessu, jonka yhteydessä Elvis-tulkitsijana tunnettu Aron eli Juha Leppänen esittää Elvis Presleyn musiikkia.
Tapahtumaa on organisoimassa Tampereen seurakuntien kaupunkiteologi Jiri Santaharju.
– Haluamme tarjota turvallisen ja päihteettömän paikan, jossa jokainen voi päästä nauttimaan kisatunnelmasta. Urheilu tuo meitä ihmisiä yhteen, ja mikä sen parempi paikka tulla yhteen kuin kirkko, jossa voi jännän paikan tullessa vaikkapa laittaa kädet ristiin, hän kertoo.